Like A Blood Brother

17. Luku|"Oo hiljaa"

Täs ois erinomasta aamuluettavaa.😃🎢

<><><><><><>

"Tuntuuks tää sun mielestä vaikeelta?" Kysyn. "En mä tiiä." Tuo vastaa. "Anteeks Olli. Ei mun pitäny satuttaa sua. Mä...musta vaan tuntuu pahalta se, mitä menin tekee ja se, ku valehtelin sulle ja silti mä vaan haluun sut niin helvetisti. Ihan liikaa, enkä pysty antamaan itestäni niin paljoo." Tuo sanoo. Yritän käsitellä kuulemaani ja unohdan hetkeksi hengittää. "Mä haluun koko ajan olla sun kans ja se ajatus ei tee mulle hyvää. En mä voi omistaa sua." Aleksi jatkaa. "Mut Aleksi. Sä et myöskään voi estää sun tunteita. Sua sattuu enemmän jos sä pakotat ittes eroon." Sanon. "Sun kans on vaan niin helppo olla ja mä haluun olla varma myös sun tunteista. Ja kun en oo, nii alan epäillä omiakin." Tämä sanoi ja oli kävelemässä takaani keittiöön. Sekunnin aikana teen päätöksen.

Käännyn ja kaappaan Aleksin halaukseen samalla suudellen tätä. Hänellä ei mene kauaa vastata siihen. Käteni ovat tuon alaselällä ja pidän Aleksin kiinni itsessäni. Tunnen tuon puraisevan hellästi alahuultani. Se oli merkki, että minun täytyisi raottaa suutani. Samalla tunnen tämän kielen suussani. Aleksi siirtää kätensä hiuksiini ja alkaa sitten pyöritellä sormillaan niskavilloja. Irrottaudun hetkeksi ja riisun paitani pois. Sitten Aleksi nostaa minut syliinsä ja kantaa makuuhuoneeseen. Menen selälleen sängylle ja tuo tulee päälleni istumaan. Katson tätä hetken ja vedän hänet sitten päälleni makaamaan. Kuulen Rillan murisevan lattialla. "Oo hiljaa." Aleksi sanoo tiukasti katsoen minua. "Kumpi?" Kysyn. "Molemmat." Tämä vastaa ja samassa hiljentääkin minut suutelemalla. Niin, jokuhan joskus keksi sen jutun, että kieli on ihmisen vahvin elin. Siinä tapauksessa tätä voisi kutsua tappelemiseksi.

Tuo nousee taas istumaan ja alkaa avata vyötäni. Nousen itsekin istumaan, koska pokka ei riitä odottamaan yksin makuuasennossa. Aleksi katsoo minua suoraan silmiin. Tai oikeastaan näyttää enemmänkin, että hän katsoisi niiden läpi. Samalla tuo avaa farkkujeni napin ja vetoketjun hitaasti. Nojaan käsilläni sänkyyn, mutta toisen nostan silittämään mustia ja pörröisiä hiuksia. "Mennään tän jälkeen sinne suihkuun." Sanon ja Aleksi nyökkää hymyillen.

Hetken kuluttua housumme ovat lattialla. Rillakin oli viimein hiljaa. Tajusikohan se, mitä oli tapahtumassa? "Tehäänks me se nyt ekaa kertaa, silleen kunnolla?" Aleksi kysyy. Nyökkään ja siirrän hiussuortuvan tuon kasvoilta. Tämä nousee sylistäni ja käy hakemassa kortsun. "Ehkä niille Joonaksen antamilleki tulee vielä joskus käyttöä." Hän sanoo. "Meinaakko?" Kysyn virnistäen. Aleksi laittaa huoneen oven kiinni. "Pikkukoiran ei tarvitse nähdä tätä." Hän sanoo ja tulee takaisin syliini asettaen kumin paikalleen. Sitten nostan Aleksin niin, että olen tämän sisällä. Tunsin heti oudon tunteen. Eikä mikään ihmekkään. Jouduin taas nojaamaan käsilläni sänkyyn, mutten voinut olla niinkään kovin kauaa, kun Aleksi päätti aloittaa. Hän huokaili kovaäänisesti. Yritin olla mahdollisimman hiljaa, kuitenkaan onnistumatta kovin hyvin. Luojan vitun kiitos, ettei Aleksi asunut kerrostalossa.

"A-aleksi mä tuu-unh..." Sanon ja samassa laukean. Aleksi lopettaa ja laskee minut selälleen. Haukomme molemmat henkeä. Avaan silmäni nähdäkseni Aleksin. Tämän posket ovat punaiset, silmät tummat ja kostuneet. Tuijotan päälläni makaavaa Aleksia suu hieman auki. Olen saanut hengitystäni jo vähän tasattua. Aleksi yhdistää varovasti ja hitaasti huulemme. Nään vain, kun tuo sulkee hitaasti silmänsä ja sitten tunnenkin tuon lämpimät huulet omillani. Samalla vedän peiton päällemme. Aleksi irrottautuu minusta, kun kuulee Rillan raapivan ovea. Tämä katsoo minua hetken ja nousee ylös alkaen pukea housujaan. "Ei Rillaa varmaan kiinnosta hirveesti." Huomautan, kun olen noussut istumaan. "Ei nii, mut mul on kylmä." "Kylmä?!" Toistan kuulemani epäuskoisena. "Tai no ei kylmä, mut tykkään enemmän olla housut jalassa." Tuo korjaa. "Älä puhu paskaa." Naurahdan. Aleksi vain hymyilee minulle.

Timeskip 5min:

Aleksin POV:

Olin vaihtanut lakanat ja menimme Ollin kanssa suihkuun. Se meni pääosin vain halailuksi. "Vieläks sä oot sitä mieltä, ettet voi omistaa mua?" Tuo kysyy. "En enää nii vahvasti. Mut voiks sä sanoo yhen jutun?" Vastaan ja kysyn. "Mm." Tuo antoi vastauksen. Nojasin paremmin Ollin kaulaa ja olkapäätä vasten. "Voiks sää sanoo, että rakastat mua?" Kysyn ja tahtomattani otan koiranpentuilmeen, vaikkei Olli edes nää sitä. Paitsi nyt. Hän ottaa etäisyyttä ja pitää käsiään hartioillani. "Enks mä sano tarpeeks usein?" Tuo kysyy. "No me alettiin eilen seurustelee nii..." Aloitin. "Mä rakastan sua." Olli sanoo vakavan näköisenä. Ei edes hymyile. "Sä oot tosissas?" Varmistan ja Olli nyökkää. "M-mäki rakastan sua." Vastaan ja tunnen kyyneleen silmäkulmassa. Sitä tosin ei enää erota, kun Olli käänsi suihkun päälle ja alkoi jälleen suudella minua.

<><><><><><>

Yritin parhaani kirjottaa tän silleen normaalisti. Muistakaa lapset rakkaat, ettei näissä puuhissa oo mitään pahaa.❤:) Okei nyt toivon, etten puhu hirveen pienille lapsille...😅 Joo en yritä esittää mitään terkan opee.