52. Luku|Kypärä päähän

1.2K 86 54
                                    

"Mikä se juttu muuten oli, minkä kävit hakemassa?" Kysyn uteliaana. "Ainii, mä käyn hakee sen." Tämä sanoo ja nousee vierestäni lähtien alakertaan. Vedän itseni istumaan sängylle ja katselen huonetta ympärilläni. En kuitenkaan kauan, sillä Aleksi tulee takaisin ylös ja istuu viereeni. Katson tätä odottavana, jolloin hän ottaa taskustaan jotain. "Aleksiii, ei mä alan taas itkee sun takii." Valitan.

Tommin POV:

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Minä: Käviskö kaikille huomenna jos mentäis kaikki Joelille?

Joonas🤪: Monelta?

Joel💅: Joskus illalla.

Niko😈: Käy.

Joonas🤪: Joo.

Minä: Sit vaa ootellaan et ne kaks vastaa...

Aleksin POV:

Ojennan Ollille taskusta ottamani uuden, mustan ja tällä kertaa ilman verta...huivin. Samanlaisen, kuin Ollilla oli ollut. Mutta se entinen oli mennyt pilalle ja tämä oli lisäksi antanut sen minulle. Pyyhin Ollin poskelta kyyneleen ja tämä vain tuijotti huivia kädessään. "Älä itke rakas." Kuiskaan. "Mä olin jo unohtanu tän. Voi Aleksi..." Tämä peittää kasvonsa käsillään ja nojaa polviin. Halaan tätä. "Ollii, mäki alan itkee." Sanon. "Miks sä ostit tän mulle?" Painan otsaani Ollin selkää vasten. "No kun mä pilasin sen sun edellisen. Ja sa olit sanonu pitäväs sitä vielä viiskymppisenä." Vastaan. Olli kääntää päätään minuun ja katson tätä silmiin suuni edessä olevan käsivarren takaa. "Hei nyt jumalauta." Olli yllättäen sanoo ja nousee sängyltä. "Mitä?" Ihmettelen, kun Olli menee jollekin laatikolle. Tämä näyttää minulle Riejun avaimia. Alan hymyillä ja nousen itsekin sängyltä. "Osaakkohan vielä ajaa?" Kysyn. "Tottakai. Etkö sä muista et mä oon..?" "Ammattilainen kaikessa." Jatkan Ollin lausetta. "Nii." "Mul on muuten vielki se sun kypärä kotona." Kerron. "No hyvä. Se oli kallis." Olli vastaa. Tuo asettaa kädet olkapäilleni. "Mut nyt mä vien sut romanttiselle ajelulle." Hän sanoo. "Mm, kaheksan vuotta vanhalla Riejulla." Lisään. "Eiks se muka kelpaa?" "En mä nii sanonu." Puolustaudun.

"Me käydään ajelee!" Olli huutaa ovelta. "Joo, olkaa sit varovaisii, siel voi olla liukasta." Katja huutaa takaisin. "Katson hymyillen Ollia. Hän ojentaa minulle kypärän ja avaa oven takaansa. Rilla tulee ovelle vaatien, että pääsisi mukaan. "Ei pikkukoira nyt pääse." Olli lässyttää tälle kyykistyen rapsuttamaan tätä vielä. Katja tulee ovelle ja nostaa Rillan syliinsä.

Menemme autotalliin, jossa Ollin mopo on. Tämä kokeilee käynnistää sitä ja virnistää minulle, kun moottori alkaa pitää ääntä. "Kato! Ei se oo mikään turha menopeli ku toimiiki vielä." Olli sanoo. "En mä oo nii väittänykkää." Sanon. Olli laskee kypärän mopon päälle ja tulee eteeni asettaen käden takaraivolleni. "Et nii, mut aattelit sitä." Tämä sanoo ja yhdistää huulemme. Joudun taivuttamaan selkääni, jolla Olli pitää toista kättään. Joku päivä vielä kaadun tämän takia. Lopulta hän erkanee pitäen minua edelleen vähän takakenossa. "Laitaha Allu kypärä päähän." Hän kuiskaa.

Koputan Ollin kypärää ja nään tämän silmistä, että hän hymyilee. Olli toistaa saman minulle ja avaa autotallin oven. Tämä kääntää mopon ja taluttaa sen pihalle. Päätän katsoa nopeasti ryhmämme viestit. "Päästäänkö me huomenna Joelille? Kaikki muut on menossa." Kysyn Ollilta. "Mun puolesta ainaki." Hän vastaa.

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Minä: Mä ja Olliki päästään.

Joel💅: Okei hyvä. Mitäs muuten teette?

Minä: Lähetään ajelee Riejulla.

Niko😈: Köröttelemään*.

Minä: Kyl se iha hyvi näyttäs wörkkivän.

Niko😈: No katotaanpa nii kohta on paikallisessa puskaradiossa tiedote, että kaksi kahdenkymmenen ikävuoden ylittänyttä on kaatunut hyytyneellä Riejulla.😂

Minä: Kuulostaa enteeltä.

Joel💅: Hyvää matkaa Allu ja Olli.🏮

"Aveksi." Olli sanoo ja laitan puhelimen taskuun. Istun tämän taakse asettuen tiukasti häneen kiinni. "Mihin sä haluut mennä?" Olli kysyy kääntyen vielä minuun päin. "Ööääh, en mä oo miettiny." Vastaan ja yritän nopeasti keksiä. "Oota hetki. Mä keksin yhen jutun." Olli sanoo ottaen puhelimen esille. "Mitä sä teet?" Kysyn huomaten vain vilaukselta hänen laittavan jollekin viestiä. "En kerro." Hetken päästä lähdimmekin ajamaan.

Olli ajoi yhden mäen alle. Ulkona oli jo pimeää, lukuunottamatta katulamppuja tien reunassa. Olli sammuttaa mopon ja nousen kyydistä jääden hetkeksi katselemaan ympärilleni. Otan kypärän päästäni, samoin tekee Olli. "Mitä me täällä?" Kysyn. Laittaen pipon päähäni ja vetäen vielä hupun siihen päälle. "Mä halusin tuua sut tänne. Sun pitää nähä yks juttu." Hän sanoo ja tarttuu kädestäni. Lähdemme kävelemään polkua pitkin melko ison mäen päälle. Olemme jo melkein ylhäällä, kun Olli pyytää minua sulkemaan silmäni loppumatkaksi. "Jos mä nyt sit kompastun johonki kiveen, nii Pikku Allu suuttuu." Sanon. "Okei, no sitä mä en haluu. Vaikka sä oot sillonki söpö." Olli vastaa ja vetää minua perässään.

Tunnen, kun olemme jo mäen päällä, mutta kävelemme vielä eteenpäin. Lopulta Olli pysäyttää minut ja siirtyy taakseni asettaen kädet lantiollaeni ja pään olalleni. "Nyt saat avata." Hän kuiskaa.

Like A Blood BrotherWhere stories live. Discover now