Like A Blood Brother

29. Luku|Vanhemmat

Jos mä näytän samalta ku mulle tehään tatuointi, nii itken...☮

<><><><><><>

Aleksin POV:

Rauhoitti, kun Olli silitti reittäni. En oikein osannut sanoa, mitä mieltä nuo olivat asiasta. "Onko Olli muuttanu tänne?" Isäni kysyi. "Ei oo. Mut ajatuksena on ollu." Vastaan. Se ei herättänyt mitään ihmeellistä reaktiota. Ihme kyllä. "No mites teillä on menny?" Äiti yhtäkkiä kysyy. Vilkaisen Ollia. "Hyvin." Vastaan tietäen sen olevan tylsä ja ympäripyöreä. Vanhempani nyökkäävät. "Se on kiva ja ollaan ylpeitä teijän puolesta." Isä sanoo hymyillen vähän. "Oikeestikko?" Kysyn, enkä voi kuin hymyillä helpotuksesta." Molemmat vastaavat myöntävästi. "Ehkä se sillon seittämän vuotta sitten tuli niin yllätyksenä." Isä sanoo. "Joo, kyl mä ymmärrän." Vastaan ja silitän Ollin kättä.

Nikon POV:

Olin jonkin aikaa sitten soittanut Joonakselle ja tämä oli kertonut tulevansa käymään studiolla jossain vaiheessa. Tommista ei ollut kuulunut, joten päätin soittaa hänellekin.

Tommi: No moro.

Minä: Moi. Mitä äijä?

Tommi: Mitäpä tässä...istun sohvalla ku äiti syötti mut melkeen hengiltä. Montakoha ruokalajia siinä oli?

Minä: Tuttu tunne. Sen takii en hirveesti käy porukoilla. Mikä päivä meinasit tulla takas?

Tommi: Varmaan sillon torstaiaamuna, nii kerkee valmistautua keikkaan.

Minä: Joo, sitä mäki vähä. Me muuten mietittiin Joelin kans yhtä juttuu, mut sovitaan siitä sit ku kaikki on paikalla.

Tommi: No mut hei hyvä ku kerroit nyt, nii ei jää ärsyttää.

Minä: I know man. Mut mäpä tästä lähen kotiin nii moi.

Tommi: Moro.

Sitten studion ovelta kuuluukin ääntä ja tiedän Porkon viimein saapuneen paikalle. Menen tätä vastaan ja säikähdän kulman takaa tullutta Joelia. Me molemmat huudamme kovaa ja Joonas alkaa nauraa. "Hyi halvattu mä säikähin." Joel sanoo. "Miten sydän ei ikinä pysähdy tommosesta?" Joonas ihmettelee. "No jep. Tuntuu aina ihan siltä." Jatkan.

Timeskip 2h:

Aleksin POV:

Olimme jutelleet vanhempieni kanssa. Myös Olli oli avannut suunsa ja keskusteli nyt ihan luonnollisesti vanhempieni kanssa. Puhuimme hoidossa olevista lapsista, töistä, perheemme sisäisitä asioista...ja siitä päästiinkin seuraavaan asiaan. "Nii, voiskohan suakin jo kutsua perheenjäseneksi?" Isä kysyi Ollilta. "Tottakai." Tämä vastasi hymyillen. En ymmärrä, mitä vuosien aikana oli tapahtunut. Vanhempani olivat joko ihan eri ihmisiä, tai sitten vaihtaneet aivoja jonkun kanssa.

"Onko teillä tulevaisuudelle jotain suunnitelmia?" Äiti kysyi ja joi kahviaan. Katsomme Ollin kanssa toisiamme ja alamme molemmat hymyillä. "No katotaan. Ei mennä asioiden edelle." Sanon. "Varmaan muutetaan yhteen jossain vaiheessa." Olli jatkaa. Tartuin tämä kädestä kiinni.

Nyt vasta aloin oikeasti miettiä tulevaisuuttamme. Menisimmekö oikeasti vielä joskus naimisiin? Pitäiskö Olli lupauksen, ja hankkisimme lapsen? Okei, nyt menen jo ehkä vähän pitkälle. Sinänsä aloimme olla jo sen ikäisiä. Mutta pitää muistaa, että aloitimme neljä päivää sitten.

Voisivatko äiti ja iskä jo lähteä? Voisiko Laura tulla hakemaan lapset?

Timeskip 30min:

"Noni, heippa. Soitellaan ja tulkaahan jouluna käymään." Äiti sanoo ja halaa minua. Sitten hän halaa myös Ollia. "Joo." Vastaan. "Pakko myöntää, että kun mä näin nuo lapset täällä, niin jouduin melkein käymään koko elämän läpi ja valmistautumaan isovanhemmaksi." Isä kertoi. Naurahdin vähän. Olli nojasi olkapäähäni, kun ovi sulkeutui. "Mitä just tapahtu?" Olli kysyi. "En mä tiiä." Vastaan ja halaan häntä.

Kello on puoli kahdeksan. Olen tähän aikaan pirteimmilläni, mutta Emmi näyttää olevan väsynyt. "Väsyttääkö?" Kysyn tältä ja tuo nyökkää. Nostan hänet syliini, kävelen vessaan ja otan tämän hammasharjan. Olli tulee ovelle nojaten seinään. "Meeksä jo nukkuu?" Hän kysyy. "En mä vielä. Mut laitan Emmin nukkuu, ku sitä väsyttää." Vastaan. "Et taida keretä." Olli huomauttaa ja samassa huomaan Emmin nukahtaneen syliini. "Voi pikkusta." Olli kuiskaa ja tulee viereeni alkaen silittää Emmin poskea. "Miten Tatu?" Kysyn. Olli kääntää katseensa minuun. "Kattoo telkkaria. Ei kuulemma väsytä." Hän vastaa. Hymyilen ja tarkkailen Emmin pientä nenää, hentoja kulmaharvoja, ripsiä, Ollin etusormea, joka sitittää hellästi tämän sileää poskea...

"Mitä tehään?" Olli kysyy hymyillen oudosti. "En mä tiiä. Mä voisin ainaki käyttää Rillan lenkillä." Vastaan rauhallisesti ja nostan Emmin olkapäätäni vasten antaen kevyen pusun päälaelle. "Saanko määki?" Olli kysyy söpösti. Astuin askeleen lähemmäs ja kurkotin painaen pusun tämän otsaan. "Mä kysyin mielestäni, et mitä me tehään." Olli kuiskaa. Alan hymyillä. "No tuuks sä sit mukaan?" Ehdotan, sillä tiedostan ettemme voisi nyt tehdä sitä, mitä kumpikin ajattelee. "Joo. Sanon Tatulle." Olli vastaa, sipaisee minua nenänpäähän sormellaan ja lähtee sitten. Kannan Emmin huoneeseeni, sillä olohuoneen petiä ei oltu vielä laitettu valmiiksi.

"Voinks mää tulla mukaan?" Kuulen Tatun kysyvän. "Voit kai sä tulla. Haluuks sä käydä vielä jossain puistossa?" Olli kysyy. Menen olohuoneeseen. "Entä Emmi?" Kysyn. "Totta." Olli sanoo. "Tai ei mun tarvi tulla mukaan. Mää voin jäädä Emmin kans. Ku eihän teillä mee kauaa." Tatu sanoo. "Oikeestikko? Pärjääks sä yksin?" Olli kysyy. "Joo." Otan puhelimeni taskusta. "Mä annan sulle mun numeron nii soita, jos tulee jotain. Ei me kauaa olla poissa." Sanon.

Ollin POV:

"Käydäänks samalla kaupassa?" Ehdotan ja Aleksille se sopii. Rilla toimii taas perinteidensä mukaan ja jää tutkiskelemaan jokaista käpyä ja kiveä. Ulkona on pilkkopimeää lukuunottamatta katulamppuja. Käännymme metsäreitille, jonka kautta lähikaupalle pääsee ilman ruuhkaa. Se on myös Rillalle mieluinen reitti.

Pysähdymme jälleen ja katson Aleksia, joka puolestaan katsoo Rillaa. Tämä ilmeisesti löysi jotain mielenkiintoista. Käännän tämän leukaa itseeni päin ja nään aavistuksen hämmentyneet kasvot. "Mitä mietit?" Aleksi kysyy. En vastaa, vaan suutelen tätä.

Aleksin POV:

Siirrän Rillan hihnan ranteesta kyynärpäähäni ja asetan kädet Ollin poskille. Tämä puolestaan painaa minut itseään vasten käsien ollessa ympärilläni.

<><><><><><>

Tajusin tarinassani yhden kauneusvirheen (lukuisien joukossa) ja aattelin nyt selventää sen. Eli ku Tatu on tässä 7-vuotias ja senhän pitäis olla eskarissa tai ykkösellä. Mut se nyt leikisti ei voi käydä siellä, koska Laura ei saanu lähempää hoitopaikkaa eikä ton ikäset pärjää yksin kotona. Ja Olli on nii pihi, ettei se nyt käytä bensarahoja siihen, että kuskais Tatua kouluun. Aamen.🐳