Wherever you will go IN FINNISH

Happy new year! (63)

Ashtonin näkökulma

Kun Alyssakin oli viimein valmis, pääsimme lähtemään. Kiersin ovet lukkoon. Näin vanhassa kapistuksessa ei tunnettu sähköistä keskuslukitusta, vaan joka oven sai vanhaan malliin tarkistaa erikseen. Alyssa oli valinnut ylleen tiukat farkut ja kimaltavan topin, jota en ollut aiemmin hänellä nähnyt. Hän oli joko huomaamattani ostanut sen jostain tai jostain syystä säästänyt sitä tähän saakka. Juuri nyt hän oli kietoutunut suureen talvitakkiinsa ja katseli, miten kevyt lumisade alkoi vaivihkaa koristaa maisemaa.

Taskumatti povessani tuntui oudon painavalta, ja vain muutaman askeleen päässä parkkipaikaltamme käteni alkoi jo tavoitella takin vetoketjua. Sallin itselleni vain pikkuruisen hörpyn, olihan Alyssan kädessä kuitenkin helmeilevä pullollinen kuohuviiniä, ihan vain sen kunniaksi, että nyt oli uusivuosi, ja toisaalta meillä oli nyt oikeastaan oma koti, vaikkakin tiettyine rajoituksineen.

Alyssa tarttui pulloonsa kaksin käsin ja joi pitkän kulauksen. Hän kääntyi ympäri ja käveli nyt takaperin, kasvot kohti minua. "Minne me ollaan menossa ja mitä sulla on tuossa?" hän kysyi nyökäten kohti käteeni jäänyttä taskumattia. "Mulla ei oo mitään käsitystä siitä mihin me ollaan menossa, ja maista jos haluut tietää." Työnsin metallisen taskumattini hänen käteensä. Hän kallisti pullosta ja irvisti saman tien, kun juoma kosketti hänen kieltään. "Ei kukaan voi olla niin hullu että ottaa mukaan raakaa vodkaa!" Nauroin samaa naurua, jota elokuvissa kuullaan, kun teini reagoi samalla tavalla maistaessaan ensimmäistä kertaa mitään alkoholia. "Oli mun tarkoitus laittaa jotain muutakin sekaan, mutta en keksinyt, mitä laittaisin, niin otin nyt vaan noin sen." Alyssa pudisteli päätään ja huitaisi putelin äkkiä takaisin minun käsiini.

Kävelimme kohti ydinkeskustaan verkkaiseen tahtiin. Kello oli jo puoli yhdentoista tienoilla. Mitä lähemmäs tulimme kohdetta, joka ilmeisesti oli Cloud Gate eli hopeista papua muistuttava möhkäle keskellä Chicagoa, sitä enemmän ihmisiä alkoi näkyä. Pariskuntia, ystäväporukoita, perheitä liikkui kaikkialla ympärillämme, ja iloinen nauru ja shampanjapullojen poksahtelu kiiri ilmassa. Jossain kauempana ammuttiin ilotulitteita jo nyt. Hiljainen lumisade teki tunnelmasta edelleen jotenkin jouluisen.

Pääsimme viimein tuon valtavan maamerkin luo, ja koska olimme tuhonneet Alyssan kuohuviinipullon jo viimeisiä pisaroita lukuun ottamatta, sekä hörppineet jopa minun karvaanmakuisesta taskupullostani, halusimme välttämättä saada selfien pavun kiiltelevän pinnan heijastaessa kuvamme nurinkurisena taaksemme. Ilveilimme ja otimme mahdollisimman monta kuvaa. Yhdessä Alyssa pussasi poskeani, muissa minä pussasin hänen poskeaan, otsaansa, nenäänsä... Mielestämme parhaassa otoksessa pitelimme shampanjapulloa kuin vastasyntynyttä lastamme.

Nauroimme suureen ääneen ja saimme huomiota ohikulkijoilta. Tanssahtelimme lumisateessa, vaikkemme olleetkaan niin kännissä, ettemme itse olisi tajunneet tekemisiämme. Ei millään ollut nyt niin suurta väliä, eihän kukaan tuntenut meitä täällä.

Olimme matkalla päättäneet, että menisimme baariin, jossa olisi edullisin sisäänpääsy, ja tällä kertaa se sattui olemaan yksi kaupungin tunnetuimmista yökerhoista, johon ei olisi tästä enää kovinkaan pitkä matka.

Ihailimme vielä hetken huipulleen lumipeitteen saanutta metallipapua, mutta sitten lähdimme jatkamaan matkaamme. Alyssa pysähtyi heti alkuunsa ja kaivoi pientä olkalaukkuaan. Ensimmäisenä hän tiputti laukustaan huulipunansa keskelle tietä, jota olimme juuri ylittämässä. Nappasin huulipunan nyrkkiini ja ohjasin Alyssaa kohti jalkakäytävää suorittamaan etsintöjään. "Mitä sä etit?" kysyin, kun hän edelleen tuskaili laukkunsa kanssa. Lopulta hän nosti esiin pienen, juuri ja juuri laukkuun mahtuneen likööripullon kuin aarteen.

Mangolikööri, ei ehkä se paras idea, mutta maistuihan se raa'an vodkan jälkeen mehulta. Pullo hupeni liiankin nopeasti, ja pian tajusin omankin pääni tuntuvan jo yllättävän raskaalta. Vasta, kun kaadoin viimeiset tilkat likööripullosta suuhuni, tajusin, että olisin voinut täyttää taskumattiani niillä, jotta sen sisältö olisi paremmanmakuista juotavaa. Myöhäistä se oli nyt. Vielä, kun muistin sen tehdä, siirsin pienen taskumattini farkkujeni vyötärölle takintaskun sijasta. Ehkä saisin vietyä sen sisään.