Wherever you will go IN FINNISH

Steamy (55)

Alyssan näkökulma

Joulu. Huomenna. Nostin käteni Ashtonin ympäriltä ja pyörittelin ranteitani. Olin lähes varma, että kuulin niiden valituksen, koska olin pitänyt käsiäni täysin luonnottomassa asennossa suurimman osan yöstä. Jätin käteni lepäämään mahdollisimman rennosti vasten Ashtonin kylkeä. Hänen hengityksensä tuhisi hiljaisena. Huoneeseen tihkuva aamuinen, helmenvalkea valo teki kaikesta utuista ja pehmeää, eikä kiirettä ollut koskaan keksittykään. Haukottelin ja etsin parempaa asentoa. Käännyin kyljelleni ja painoin kasvoni vasten Ashtonin kiharoita toivoen, etten häirinnyt hänen uniaan. Ehkä yön jäljiltä hikiset hiukset eivät tuoksuneetkaan ihan niin hyvälle kuin olin aavistellut, mutta päätin jättää asian omaan arvoonsa.

Hetken vain makasin siinä kuulostellen kehoani. Miten rauhalliselta kaikki juuri nyt tuntuikaan. Tunsin, miten kehoni oli täysin rento, ja jostain syystä tunne palautti minut koululiikuntaan, kevään viimeisille oppitunneille, joilla tehtiin kaikkea, mitä ei oltu vuoden aikana muulloin ehditty. Rentoutuminen ja joogaus oli silloin yleistä puuhaa, ja muistan rakastaneeni niitä tunteja. Opettaja himmensi valoja, ja ensin venyteltiin rauhalliseen tahtiin. Lopulta keskityimme vain omaan hengitykseen ja rentoutimme kehoa pala palalta. Niiden tuntien jälkeen olo tuntui aina samalta kuin aamuina, joita on edeltänyt juuri sopiva määrä unta, ei liikaa eikä liian vähän.

Millaista olisi ollut poikien liikuntaryhmässä? Siellä tuskin joogattiin tai venyteltiin yhtään sen enempää, kuin opetussuunnitelma väkisin määräsi. Pallokenttä ja hiellä kuorrutettujen peliliivien haju olivat varmasti pojille paljon tutumpia kuin tytöille. Itse en koskaan pitänyt varsinaisesti pallopeleistä, oikeastaan en pitänyt joukkuepeleistä lainkaan. Todennäköisesti tämä inhoni johtui siitä, että olin useimmiten se, jolle kukaan ei syöttänyt, vaikka olisin ollut ainoa oman joukkueen pelaaja sopivalla paikalla. Minusta se ei koskaan tuntunut edes pahalta, tiesinhän itsekin, etteivät pelitaitoni olleet kummoisia, oli peli sitten jalkapallo tai lentopallo, tai mikä tahansa siltä väliltä. Inhosin ainoastaan sitä, että olin kentällä täysin turhaan, joka ikinen kerta.

Kun muistelin kouluaikojani ristiriitaisin tuntein, ulkona alkoi tuulla. Oliko säätiedotus luvannut lumisadetta? Ehkä, tai sitten vain kuvittelin muistavani jotain sellaista nyt, kun kuulin tuulen vinkuvan ikkunan ohitse. Säpsähdin, kun Ashton liikahti vieressäni. Hän taisi arvata, että olen jo hereillä, ja käänsi kylkeä niin, että näki minut.

"Huomenta", hän sanoi yön jäljiltä lähes äänettömänä. "Huomenta", kuiskasin takaisin. Jostain syystä kuiskaaminen kuului aamuihin, vaikkei huoneessa enää kukaan nukkunutkaan. "Joko saa sanoo että hyvää joulua..?", Ashton kysyi pyyhittyään hiuksiaan kasvoiltaan. "Säästä huomiseen", sanoin nostaen kulmakarvojani.

Ashton nosti käsivartensa päänsä yläpuolelle ja yritti venyttää niitä, vaikka sängynpääty teki sitkeää vastarintaa. "Hitto, pakko päästä suihkuun. Miten sä oot ees pystynyt nukkuun mun vieressä?" hän puuskahti hetken kuluttua. Nauroin.

Ashton nousi ylös sängystä ja jätti minut edelleen makaamaan. Ihailin hänen paljasta ylävartaloaan vaivihkaa. Palautin katseeni kattoon ja kuulin, miten hänen olkapäänsä naksahti, kun hän sai viimein venytettyä käsiään. Hän kaivoi puhelimen rinkastaan ja naputteli sitä hetken. "Nyt on pakko saada jotain musiikkia", hän mutisi enemmänkin itselleen kuin minulle. Hetken kuluttua hänen puhelimestaan kuuluivat ensimmäiset sävelet ainakin minun korvaani poprockilta vaikuttavasta biisistä.

Tein kuten naiset musiikkivideoissa ja kiedoin peiton ympärilleni noustessani sängystä. Raotin verhoja ja kohtasin lumisateen. Tuuli oli kuitenkin tyyntynyt yön jälkeen, eikä sää näyttänyt yhtään surkealta, päinvastoin. Ashton vilkaisi ikkunasta olkapääni yli ja suukotti peiton sisältä pilkottavaa olkapäätäni. Kuulin, miten hän perääntyi, mutta samalla hän palasi takaisin selkäni taakse. "Sähän lähdet mun kanssa suihkuun, eikö niin?" Vilkaisin häntä, ja hän näytti olevan tosissaan huolimatta ilkikurisesta pilkkeestä silmissään. Hän siirsi hiukseni sivuun ja painoi huulensa kaulalleni. "Säästettäis vähän vettä samalla", hän jatkoi mutisten kaulaani vasten. Kun hänen kätensä vaelsivat peittomekkoni helman alle, tönäisin hänet takapuolellani kauemmas itsestäni ja käskin hänen mennä edeltä.