Wherever you will go IN FINNISH

Camping (67)

Alyssan näkökulma

Cahokian leirintäalue oli varmasti upeampi kesäisin. Nyt lehtipuista oli jäljellä vain kuuran kuorruttamat oksastot. Yllättäen matkailuautoja kuitenkin näkyi siellä täällä. Ashton sanoi ajatukseni ääneen ensimmäisenä: "Miksi kukaan haluaa tulla tänne talvella?" Hän katseli hetken ympärilleen ja totesi sitten: "No, ainakin me halutaan, mutta me nyt ei ihan täysijärkisiä varmaan ollakaan." Ashton ajoi etsien sopivaa paikkaa, ja lopulta päädyimme mahdollisimman lähelle huoltorakennusta, jossa oli niin WC-, suihku- kuin ruoanlaittotilatkin.

"Mee sä ulos niin mä peruutan", Ashton sanoi samalla kun pysäytti auton. "Mitä hyötyä sä luulet että musta on siellä?" kysyin vastakysymyksenä. "Ei mulla oo mitään käsitystä mihin suuntaan mun pitää osoittaa." Ashton nauroi hersyvästi. "Kyllä sä nyt osaat näyttää mulle jotain merkkiä, jos mä koitan tönäistä tuota puuta!" Hän osoitti vieressä seisovaa lehdetöntä puuta, jota en tunnistanut, vaikka edellisestä biologian kurssistani ei ollut kauaa. Nousin vastahakoisesti ulos autosta viileään viimaan. Ashton peruutti ilman minkäänlaisia ongelmia, eikä neuvojani, luojan kiitos, tarvittu.

Karkasin suihkuun heti, kun auto oli paikoillaan ja kuivuneet pyykit kerätty asuintilastamme. Ashton sanoi, että aikoi etsiä paikan, josta voisi hankkia jotain luettavaa, koska autossamme ei ollut juurikaan ylimääräisiä virikkeitä. Keräsin tavarani kangaskassiin ja lähdin kohti ankean näköistä huoltorakennusta.

Avatessani suihkutilojen oven kohtasin ensimmäisenä tunkkaiselta haisevan pukuhuoneen, jossa numeroidut kaapit kiersivät kaikkia seinäpintoja. Valitsin ovea lähimmän kaapin, koska yksikään kaapeista ei ollut varattu. Riisuin vaatteeni viileässä huoneessa mahdollisimman nopeasti ja kietouduin pyyhkeeseen, jotta en jäätyisi kuoliaaksi. Avasin oven varsinaisiin suihkutiloihin ja toivoin samalla, että olisin jättänyt sukat jalkoihini. Lattia oli joko kauttaaltaan likainen tai laatat olivat oikeasti niin kuluneet, ettei alkuperäisestä väristä voinut olla varma. Otin mahdollisimman pitkiä askeleita enkä katsonut alas. Valitsin lähimmän suihkukopin ja asettelin pyyhkeeni naulakkoon.

Kun avasin suihkun, tilan valot sammuivat. Säikähdin niin, että sydämeni tuntui hyppäävän ulos rinnasta, mutta jonnekin päin suurta suihkutilaa jäi kuitenkin valoa, joten näin tarpeeksi, jotta pystyin käymään suihkussa. Säädin veden mahdollisimman kuumaksi ja peseydyin nopeasti. Kun avasin suihkukopin oven, valot syttyivät taas. Ilmeisesti valoissa oli liiketunnistin, jonka sensorit eivät ulottuneet suihkukoppeihin asti. Harpoin takaisin kohti pukutilan ovea vältellen taas lattiaan katsomista.

Avasin pukuhuoneen oven puolestaan katsellen jalkojani, koska yritin todeta, oliko lika tarttunut jalkapohjiini kovin pahasti. Kun nostin katseeni, kohtasin järkyttyneet kasvot. Kuin refleksinä katsoin miestä päästä jalkoihin. Hänellä oli siniharmaat siivoojan työvaatteet ja mukanaan vaunullinen siivoustavaraa. Pahinta tilanteessa oli se, että hän oli kaiken tämän lisäksi todella komea. Ja toisaalta se, että minulla oli ylläni ainoastaan pyyhe.

Hänen jäänsiniset silmänsä tuijottivat minua edelleen epäuskoisina ja järkyttyneinä. "Minä... Mä oon niin pahoillani, mä luulin että täällä ei oo ketään kun suihkutilassa ei ollut valoja ja mä en edes tajunnut, että sinne tuli valot yhtäkkiä kyllä mä muuten olisin lähtenyt heti tai siis..." Hän muuttui entistä punaisemmaksi sitä mukaan kun selitteli. Olin jo lähellä sanoa, ettei minua haitannut, mutta tajusin ennen sitä, että todellakin haittasi. Rutistin pyyhettä tiukemmin ympärilleni ja kivetyin paikoilleni odottaen, että hän lähtee.

Tuijotimme toisiamme muutaman nolon sekunnin ajan, ja lopulta hän kääntyi ja poistui salamannopeasti ulos rakennuksesta. Hänen siivousvaununsa oli suoraan oven vieressä olevan kaappini edessä, joten jouduin siirtämään sen sivuun. Olin harvoin pukeutunut yhtä nopeasti kuin siinä tilanteessa. Kiedoin hiukseni pyyhkeeseen ja heitin kangaskassin olalleni. Työnsin lattiasta likaantuneet jalkani paljaina kenkiin välittämättä niistä enää tippaakaan.