"Voinko mä istua tähän?"
Yksi kysymys voi muuttaa ihan kaiken. Tarina matkustamisesta, ja samaan junanvaunuun astuvasta rakkaudesta.
~Who you travel with can be more important than your destination~
@fallingfromtheskies
Hän nukkui täydellisen rauhallisesti siinä, verhojen välistä pilkahtavan harvinaisuuden, auringon, ainoassa säteessä. Hänen kasvonsa olivat rennot ja rauhalliset, enkä olisi mistään hinnasta halunnut herättää häntä. Minun ei ollutkaan tarkoitus tehdä niin, vaan hiipiä kylpyhuoneeseen kaikessa rauhassa, mutta en tietenkään ymmärtänyt katsoa, mihin astuin, ja onnistuin kamppaamaan itse itseni omalla repullani.
Hän heräsi rämähdykseen, totta kai. "Mitä... Helvettiä sä touhuat?" hän kysyi kysymyksen sortuessa naurahdukseen, kun hän huomasi kasvojeni pilkistävän lattialta sängyn jalkopäästä. "Kuvittelin vielä, että mä pystyn ninjailemaan itteni suihkuun ilman mitään ylimääräistä ryminää. Ja paskat." Alyssa nauroi taas ja nousi istumaan sängyn reunalle. Hän vilkaisi kelloa, ja totesi: "Parempi vaan, että herätit, oon näköjään yrittänyt nukkua koko päivän taas." Mutta eihän kello ollut vielä edes yhtätoista.
"Ja ennen kuin kysyt, niin ihan vaan sen takia, että tänään me mennään joulushoppailemaan." Hän nousi sängystä ja näytti etsivän reppuaan, vaikka oli juuri noustessaan tönäissyt sen lopullisesti sängyn alle. "Tai ainakin mä meen, susta en tiedä." Hän vilkaisi minua nopeasti, ja jatkoi edelleen katseensa kierrättämistä huoneessa. "Missä helvetissä...", hän mutisi ja kietoi täkin ympärilleen.
Annoin hänen kärsiä kadonneesta repusta pienen hetken, ja sitten kumarruin ja kurotin sängyn alle. Vedin suurimman osan repusta esiin ja viittasin häntä tekemään lopun työn. Hän kirosi puoliääneen, mutta ei lopulta voinut olla nauramatta. "Teitkö sä tuon tahallasi?" "Ihan itse sä sen sinne potkit, voin vaikka vannoa." Hän huitaisi kädellään, ja alkoi sitten etsiä sopivia vaatteita talviseen päivään. Onneksi lumisade oli väistynyt, ja puolipilvisessä säässä saattoi nähdä jopa vilauksia auringosta siellä täällä.
Alyssa hiippailee ympäri huonetta yllään vain sängyn täkki, ja löydettyään vaatteensa ikkunan luota pukee ylleen t-paidan ja heittää täkin takaisin sängylle. Kun kysyn, onko hän menossa suihkuun, hän pudistelee päätään ja etsii kuumeisesti jotain repustaan. Tartun tilaisuuteen ja peräännyn kylpyhuoneeseen.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Vaikka minusta tuntui usein, etten ymmärtänyt kauniin sisustuksen päälle lainkaan, olin nyt varma, että näin sellaisen. Vaikka olin käyttänyt kylpyhuonetta eilenkin, en ollut jostain syystä huomioinut sitä täysin. Pöytätaso oli mustaa marmoria, ja seinissä oli tyylikäs tummanruskea väri. Olin jostain syystä ylpeä itsestäni, koska osasin pitää tätä tilaa kauniina. Kävin lämpimässä mutta pikaisessa suihkussa testaten samalla huoneen pikkuruisia saippuoita, jotka todennäköisesti maksaisivat koostaan huolimatta yhtä paljon kuin vuodessa käyttämäni saippuat yhteensä.
Kun tuoksahdin vahvasti myskiselle saippualle ja astuin ulos kylpyhuoneesta, Alyssa näytti jo melkein lähtövalmiilta. Hän oli levitellyt meikkinsä sängynpeitteelle, ja oli nyt ilmeisesti keräämässä niitä takaisin meikkipussiinsa.
Yhtäkkiä tajusin, että nyt oli jo 23. joulukuuta. Voi helvetti. Alyssa oli kyllä todellakin ajoissa, kun oli lähdössä ostoksille tänään. Itse olin ajatellut, että koko joulu olisi vasta seuraavalla viikolla... Päivämäärät eivät pyydelleet minulta anteeksi tälläkään kertaa. Vaikka kuinka haluaisin ajan pysähtyvän välillä odottamaan, se ei tehnyt sitä.
