Wherever you will go IN FINNISH

It's Saturday and I won't be long... (14)

Hotelli oli yllättävän halpa, vaikka etäisyyttä pääkadulle oli vain joitakin kilometrejä. Kun Ashton oli aiemmin sanonut hankkivansa meille hyvän yöpaikan, en ollut edes uskonut häntä. Olin ajatellut hänen puhuvan vain lämpimikseen. Yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti nähdessäni pienen, mutta erittäin mukavan hotellin.

Istuimme huoneessamme, minua tavallaan häiritsi ajatus huoneen jakamisesta hänen kanssaan, samalla se kuitenkin tuntui kutittavan jännittävältä. Tätähän minä olin tavallaan halunnut. Ainoa niinsanottu miinuspuoli huoneessa oli parisänky. Se oli ainoa nukkumapaikka koko huoneessa, eihän meistä kumpikaan ollut tietenkään älynnyt kysyä asiaa vastaanotossa.

Ashton oli kadonnut alakertaan vilkaisemaan ravintolan iltapalatarjontaa, itse istuin huoneen ikkunan vieressä hieman epämukavassa nojatuolissa ja söin keksejä, jotka olin ostanut jostakin aiemmin. Ihan hyviä kieltämättä, toki ajatus hotelli-iltapalasta olisi houkutellut enemmän. Olin nostanut matkapäiväkirjaseni polvelleni ja pitelin kynää kädessäni. Avoin aukeama tuijotti minua tyhjänä. En ollut kirjoittanut edes päivämäärää.

lokakuun 17. päivä 2015, Pariisi

Siinä se seisoi, päivämäärä ja paikka. Mutta taaskaan en saanut ulos sanaakaan tekstiä. Ajankulukseni muutin jokaisen sanassa "Pariisi" käytetyn i:n pisteen pieneksi sydämeksi. Piirsin hieman niitä isomman sydämen myös sivun yläreunaan. Nyt kirjan sivu näytti enemmänkin pikkutytön päiväkirjalta kuin minun, oikeastaan aikuisen ihmisen matkamuistion sivulta.

Annoin päivämäärän odottaa, tuijotin ikkunasta ulos. Näkymä oli suhteellisen huono. Ei, ei ollut olemassakaan huonoa ikkunanäkymää. Tämä näkymä oli vain tylsä. Näin muutaman kerrostalon, osa niistä oli ehkä hotelleja. Katu, jonka varressa hotelli oli, ei näyttänyt olevan ihmisten suosiossa. Silloin tällöin joku käveli hotelliin tai siitä ulos, autoja meni todella harvakseltaan.

Hiljaista.

Jätin sanan yksinään omalle rivilleen ja laskin kynäni seuraavalle riville odottaen, että se kirjoittaisi jotain puolestani. Halusin edes yrittää kirjoittaa, ennen kuin hän tulisi takaisin huoneeseen. Kirjoittaminen tuntui vielä vaikeammalta, jos joku toinen oli ympärillä pyörimässä.

Huomenna pääsen katsomaan Pariisia kunnolla, viimein! Oikeastaan odotan myös seuraavaa kohdetta, mikä se sitten onkaan.

Kliseitä. Kliseitä jokaisessa kirjaimessa ja huutomerkissä. Sama se. Hän ei jättänyt minulle enempää miettimisaikaa vaan työnsi avainkorttinsa oven lukkoon juuri, kun nostin kynäni viimeisen pisteen jälkeen. Pudotin muistikirjan avoimeen rinkkaani ja käännyin tuolissani häntä kohti.

"Löysitkös iltapalaa?" Samalla huomasin hänen kädessään kolmioleivän. Tyhmä kysymys, olisi kannattanut edes katsoa ensin. Hän kohotti leipäänsä ja kulmiaan samaan aikaan.

**

Hän makasi selällään sängyllä ja minä istuin edelleen nojatuolissa. Hän oli rutannut kolmioleipänsä paperin palloksi ja heitteli nyt sitä kohti kattoa yhä uudestaan ja uudestaan. En tiedä, toivoiko hän osuvansa sillä kattoon tai lamppuun saadakseen niihin jälkiä majoneesista ja rasvasta. Toivottavasti ei sentään.

"Alyssa, arvaa mitä." Se ei kuulostanut yhtään kysymykseltä, ennemminkin puolittain vahingossa ääneen sanotulta osalta sisäistä keskustelua. "Hmm?" "Koska nyt on vielä periaatteessa alkuilta, me lähdetään johonkin juhlimaan." Hän piti pienen tauon ja otti paperipallon kiinni, puristi sen syvälle nyrkkiinsä.

Yllätyin hänen ehdotuksestaan. En ollut osannut odottaa sellaista, hän vaikutti liian rauhalliselta lähtemään johonkin pahanhajuiseen yökerhoon huojumaan. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Mikäs siinä, olin aina valmis lähtemään vähän riehumaan, kunhan minun ei tarvinnut tehdä sitä yksin.

Pöyhin vaatteita rinkkani sisällä ja löysin etsimäni. Spagettiolkaiminen musta toppi, jonka kauluksessa oli kulmikkaita niittejä. Vilkaisin ylläni olevia farkkushortseja. Ne olisivat ihan kivat, toivoin parasta, ettei ulkona olisi liian kylmä.

Vaihdoin paidan huoneen pikkuruisessa kylpyhuoneessa ja tuijotin itseäni peilistä. Reissaaminen näkyi kasvoilla. Hiukset olivat positiivinen yllätys, ne eivät näyttäneet totaalisen kuolleilta, ne kyllä menisivät tämän illan. Potkaisin kylpyhuoneen oven auki ja päädyin taas penkomaan rinkkaani. Tällä kertaa etsin meikkipussiani. Se oli kylläkin täynnä kaikkia muitakin kosmetiikkatavaroita, minkäs sille pelkän rinkan kanssa matkustaessa voi.

Tarkastelin kapeaa meikkitarjontaani. Ripsiväri, kajalkynä, pikkuruinen rasia ruskeaa luomiväriä, tumma ja vaalea huulipuna, puuteri. Siinä kaikki. Kyllä niillä jotain saisi aikaan.

__________________________________

uusi luku tännekin :) toivottavasti tykkäätte, vaikka tämä onkin sisällöltään vähän laiha. seuraavassa luvussa taitaakin tapahtua vähän enemmän ;)

uudesta luvusta en vielä osaa sanoa, kahden viikon sisällä kuitenkin ! 

xx eve