"Voinko mä istua tähän?"
Yksi kysymys voi muuttaa ihan kaiken. Tarina matkustamisesta, ja samaan junanvaunuun astuvasta rakkaudesta.
~Who you travel with can be more important than your destination~
@fallingfromtheskies
Ops! Esta imagem não segue as nossas directrizes de conteúdo. Para continuares a publicar, por favor, remova-a ou carrega uma imagem diferente.
Heräsin ja näin ensimmäisenä Alyssan paljaan selän. Hän nukkui kyljellään ja hänen kylkensä kurvi piirtyi myöhäisen aamun kajastuksessa ikkunaverhojen läpi tihkuvassa valossa esiin eteeni. Halusin kuljettaa sormiani pitkin tuota kurvia, suudella jokaista pientäkin senttiä hänen paljaasta ihostaan. Silti en halunnut herättää häntä, koska hän selvästikin nukkui vielä. Tänään meidän pitäisi varata risteilyliput. Toivoin, että Alyssa oli edelleen yhtä takuuvarma risteilystä. Hän oli luvannut, ettei se tuottaisi ongelmia, mutta pelkäsin, että hän salaisi ahdistuksensa minulta. Hän oli kertonut, että hänestä tuntui, kuin kivitaakka olisi nostettu hänen olkapäiltään, kun hän oli ensimmäistä kertaa astunut laivaan kanssani. Hän oli varma, ettei trauma enää niin sanotun shokkihoidon jälkeen nousisi pintaan, mutta minä en oikein uskonut häntä. Minun ei kai auttanut kuin luottaa hänen sanoihinsa, kai hän tiesi parhaiten.
Vilkaisin rämää herätyskelloa yöpöydällä selkäni takana. Kello oli jo lähes yksitoista. Ei meistä kummankaan tarvitsisi nukkua enää. Hivuttauduin hieman lähemmäs Alyssaa ja suutelin hänen selkäänsä. Ei mitään reaktiota. Suutelin hänen selkärankaansa alaspäin niin kauan, että hän yhtäkkiä kääntyi selälleen. Hän kikatti ja nosti kätensä poskilleni. Vaihdoimme hänen osaltaan hieman unisen suudelman. Hän nojasi päänsä vasten kylkeäni ja käpertyi pieneksi. Hänen sormensa haroivat hieman takkuuntuneita hiuksiani.
"Mikä päivä nyt on?" hän kysyi mumisten hetken kuluttua. "Ei mulla ole hajuakaan." "No hitto, sittenhän meidän pitää nousta ylös ja selvittää." Samalla hän oli jo jaloillaan ja menossa kylpyhuoneeseen. Minä napsautin puhelimeni virran päälle ja selvitin samalla päivän: 27. marraskuuta, sunnuntai. Menin Alyssan perään kylpyhuoneeseen.
**
Alyssan näkökulma
"Niin, pitäiskö meidän kattoa niitä Amerikkaan meneviä risteilyjä tänään?" Nyökkäsin. Olinkin odottanut hänen kysyvän jossain vaiheessa. Kun hän sanoi sanan "risteily", vatsani muodosti solmun kuin vanhasta tottumuksesta. En kuitenkaan ollut juurikaan huolissani. Minusta tuntui, että Ash oli onnenamulettini. Jos hän olisi kanssani, kun liikuin merellä, minulle ei voinut sattua mitään. Hän pitäisi siitä huolen. Niin, juuri sen hän tekisi.
Ashton heitti puhelimensa sängylle ja tuli itse perässä sängylle viereeni. Hän oli avannut puhelimensa näytölle risteilytarjouksia. Meillä ei kestänyt kauakaan, kun saimme valittua kaksi peruutuspaikkaa huomenna aamupäivällä lähtevästä laivasta, joka menisi Yhdysvaltoihin rauhallisella tahdilla. Kyseessä oli kai jonkinlainen viihderisteily, koska matkustusaika oli kuusi päivää. Olisimme Valloissa 4. joulukuuta.
Päivä kului oikeastaan tekemättä mitään. Emme keksineet tekemistä, joka olisi juuri nyt tarpeeksi halpaa. Vaikka olimme saaneet risteilypaikat roimalla alennuksella, oli koko matkalla silti hintaa paljon enemmän, kuin olisimme edes arvanneet. Ulkona satoi räntää, emmekä välttämättä halunneet harrastaa päämäärätöntä kävelyä sellaisessa säässä.
