"Voinko mä istua tähän?"
Yksi kysymys voi muuttaa ihan kaiken. Tarina matkustamisesta, ja samaan junanvaunuun astuvasta rakkaudesta.
~Who you travel with can be more important than your destination~
@fallingfromtheskies
Kun pyyhälsimme ruuhkassa urheiluautojen ja maastureiden seassa aavistuksen ruostuneella pakullamme, tunsin taas kerran eläväni musiikkivideota. Katselin Losin katuja aurinkolasieni läpi enkä jotenkin osannut hahmottaa, miten suuri kaupunki todellisuudessa oli. Matka laitakaupungin hotelliltamme tänne, jo melko lähelle Hollywood-kylttiä oli kestänyt tunnin, koska osuimme jonkinlaiseen ruuhka-aikaan. Toisaalta epäilin, että vaikka täällä ajaisi ympäriinsä keskellä yötä, tilanne olisi samanlainen.
Kuten reittiohjeet olivat meitä neuvoneetkin, päädyimme Griffithin observatorion pihaan, ja näimme yllättävän suuren joukon matkailijoita parveilemassa observatorion pihassa. Olimme matkan aikana tulleet siihen tulokseen, ettemme halunneet välttämättä nähdä kirjaimia kovin läheltä, koska emme olleet valmistautuneet patikoimaan rinnettä ylös.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Pyörimme pihassa muiden turistien joukossa, ja kuulin miten Ash otti minusta kuvia. Ehkäpä saisin kivoja kuvia Instagramiini. En ollut miettinyt sellaista koko reissun aikana, mutta ehkä miettisin reissun jälkeen. Tuntui oudolta ajatella, että joskus tulisi aika, jolloin kaikki tämä matkustaminen oli vain muistoja, joita voisin joskus kiikkustuolista kertoa.
Kun olimme nähneet tarpeeksi turistimassaa katselemassa samoja kirjaimia, jotka seisoivat yksinäisinä kukkulalla, palasimme autollemme ja lähdimme takaisin kohti hotellia. Päätimme matkalla, että jättäisimme vain auton hotellille parkkiin ja lähtisimme kävelemään sinne minne jalat veivät. Ehkä löytäisimme jotain mielenkiintoista, tai ainakin näkisimme Los Angelesia katutasolta. Heti, kun käännyimme ensimmäisestä kadunkulmasta hotellimme jälkeen, näin pienen kahvilan.
"Haluutko sä jääkahvin, koska mä ainakin haluan." Ashton katsoi minua hieman hölmistyneenä. "No en mä anna sun tuoda mulle mitään jääkahvia, se on ylihinnoiteltua makeeta höttöä! Mä tuun mukaan ja valitsen ihan ite." Kahvila ei ollut niin pieni kuin olin arvellut, ja siitä huolimatta sen jokainen pöytä oli täynnä porukkaa. Kävelimme tiskille, sain jääkahvini ja jäin odottamaan, että Ashton sai tilattua mitä ikinä halusikin.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Ilta oli uskomattoman kaunis, ja vaikka todennäköisesti vain Ashtonilla, joka ylpeänä esitteli minulle jääteetään, oli jotain hajua siitä, missä olimme tällä hetkellä, saatoin luottaa häneen ja vain katsella, miten aurinko muutti taivaan liukuväriä hetki hetkeltä punaisemmaksi. Tartuin Ashtonin käteen ja hymyilin itsekseni.
