Wherever you will go IN FINNISH

The future is now (53)

Ashtonin näkökulma

Istuimme pikkupöydän ääresssä sametilla kuorrutetuissa tuoleissa ja yritimme jotenkin eläytyä paikan tunnelmaan. Jotenkin tuntui, ettemme oikeasti olleet tällaisessa paikassa, vaan toimimme taustarekvisiittana elokuvassa. En tiennyt, pitikö Alyssa samppanjasta, mutta itse en ollut koskaan välittänyt siitä. Pyörittelin lasia pöydällä, ja otin tasaisin väliajoin pienen hörpyn. En jaksanut ymmärtää, miksi tämä oli ihmisten juhlajuoma. Kai se sitten oli joidenkin mielestä hyvää.

Alyssa istui pöydässä vieressäni yrittäen piilottaa kenkiään pöydän ja tuolin alle kätköön katseilta. Hän oli pukeutunut samettimekkoonsa ja, omien sanojensa mukaan, tehnyt asustaan arkisemman pukemalla mekon päälle villatakin. Hän oli kuitenkin ollut sitä mieltä, että asuun olisivat sopineet mitkä tahansa kengät paitsi ne, mitkä hänellä tällä hetkellä oli: kuluneet tennarit. Toinen vaihtoehto olisi ollut valita varvassandaalit, mutta ehkä ne eivät olleet joulukuussa edes varsinainen vaihtoehto.

"Miten me voitiin edes päätyä siitä homeisesta motelliläävästä ja autossa nukkumisesta tällaseen paikkaan?" Alyssan katse kiersi mahtipontista aulaa. "Vaan siksi, että sä ansaitset tällaista kohtelua, enkä mä pysty koko ajan sitä tarjoamaan." Sain Alyssalta erikoisen katseen. Hän otti pienen hörpyn lasistaan ja kehitteli vastaustaan. "Pakko myöntää, että vaikka mulle on oikeastaan ihan sama, missä me kuljetaan, on tää reilusti parempi ku se helvetin motelli." Oli minun vuoroni ottaa muutaman ajatuksen pituinen hörppy kuoharia. "Niin, mitäpä turhaan mitään tosielämän Ghostbustersia harrastamaan jos ei oo pakko." Ennen kuin Alyssa ehti reagoida, jatkoin vielä: "Mutta miksi mä en älynnyt varata meille huonetta siitä hotellista, mistä Stephen King sai inspistä Hohtoon? Mikä mua edes vaivasi, kun varasin näin tylsän paikan?" Hiljensin ääntäni, jotta aulabaarin tarjoilija ei kuulisi sanojani ja ymmärtäisi niitä suotta väärin.

"Sä luulet, että olisit saanut mut lähtemään sinne yöksi?" Alyssa kysyi kulmiaan kohotellen. "Enhän mä tietenkään ois kertonut sen hotellin maineesta mitään sulle etukäteen, olisit sitten yllärinä saanut nukkua mun ja kummituksen välissä sängyssä."

**

Alyssan näkökulma

Palasimme huoneeseen, kun olimme saaneet tarpeeksemme yllättävän hiljaisesta aulabaarista. En vieläkään tahtonut käsittää, miten pystyimme asumaan luksushotellissa, ja vieläpä joulusesongin aikaan. Minua etoi pelkkä ajatus summasta, jonka Ashton oli joutunut tästä maksamaan. Hitto, minun olisi pakko löytää hänelle tajunnanräjäyttävä joululahja, jotta edes kehtaisin asua täällä hänen kanssaan. En voisi tyytyä kahveihin lähimmässä kuppilassa, kun hän oli todennäköisesti pulittanut satasen toisensa perään tästä kaikesta.

Vaihdoin mekon rentoihin housuihin ja t-paitaan, enkä mekkoa riisuessani voinut olla ajattelematta edellistä kertaa kun riisuin sen yltäni. Itse asiassa en edes riisunut sitä itse, vaan Ashton teki sen. Saatoin helposti palauttaa mieleeni tavan, jolla hänen sormensa olivat liikkuneet reisiäni pitkin ylöspäin työntäen mekkoa edellään pois yltäni. Purin alahuultani vaivihkaa ja tiesin punastuvani pelkästä muistikuvasta. Kuin vahingossa hipaisin toista rannettani ja muistin jäljen, joka siihen oli jäänyt, kun Ashton oli sitonut kravatin käsiäni pitelemään.

Työnsin muistikuvat parhaani mukaan pois mielestäni ja tein hiuksistani nopean nutturan, joka tosin valahti takaraivolleni heti, kun käänsin selkäni peilille. Se siitä sitten. Ashton seisoi huoneen ikkunan ääressä ja katseli ulos, jo pimenneeseen New Yorkin iltaan. Lunta satoi hiljalleen, ja sää näytti lähes täydelliseltä. Kiedoin käteni takaapäin Ashtonin vyötärön ympäri ja nojasin päätäni hänen selkäänsä vasten.

Vaikka en nähnyt ulos, tiesin, että ihmisiä olisi liikkeellä paljon näin kauniina iltana. Miten monet jouluostokset ostettiinkaan juuri tällä hetkellä eri puolilla kaupunkia. Jotenkin en vieläkään halunnut tajuta kaikkea tätä. En olisi koskaan voinut kuvitella edes päätyväni maailmanympärysmatkalle, mutta vielä vähemmän olisin arvellut päätyväni sellaiselle Ashtonin kaltaisen ihmisen kanssa. Jokin hänessä oli niin erityistä, etten osannut edes kuvailla sitä.