Wherever you will go IN FINNISH

Fire in the rain (22)

Alyssan näkökulma

Kun heräsin, en ensin tiennyt, missä edes olin. Sen tajuttuani tunsin, ettei oloni ollutkaan enää yhtä surkea kuin eilen. Hymyilin itsekseni autuaasti, kun tajusin lepuuttavani päätäni Ashtonin kylkeä vasten. Olin käpertynyt pieneksi mytyksi, eikä minulla ollut hajuakaan, miten olin edes voinut nukkua sellaisessa asennossa. En tajunnut edes katsoa, oliko Ashton hereillä, kun jo nousin yhtään varomatta hänen vierestään ja tömäytin jalkani lattialle. Hän ei näyttänyt edes välittävän, kääntyi vain hieman ja tasainen puhina sai jatkua.

Tassuttelin äänettömästi kylpyhuoneeseen ja vilkaisin nopeasti itseäni peilistä. Hiukset näyttivät surkeilta, hieman likaisilta ja elottomilta. En myöskään ollut varma siitä, tuoksuinko kovinkaan raikkaalta nukkuessani Ashtonin kainalossa. Vilkaisin suihkuverhon taakse ja totesin, ettei omien shampoiden hakemiselle ollut tarvetta. Riisuin vähäiset yövaatteet yltäni ja avasin hanan. Tuntui ihanalta antaa lämpimän veden huuhtoa olkapäiltä rintojen yli jalkoihin asti. Suljin silmäni ja seisoin hetken vain hiljaa siinä, tekemättä elettäkään mihinkään suuntaan. Lopulta avasin silmäni, koska en kehdannut juoksuttaa niin paljoa vettä turhan takia, ja käänsin katseeni pesuainehyllyyn. Tuotteet eivät olleet talon omia vaan joidenkin jättämiä, koska tämä oli pieni majatalo, ei hieno hotelli. Sillä ei ollut väliä. Suurin osa purkeista näytti koskemattomilta, joten pusersin yhdestä kädelleni kunnollisen määrän shampoota ja hieroin sen hiuksiini.

Hetken kuluttua kävelin suihkunraikkaana ulos kylpyhuoneesta pyyhe ympärilläni. Ashton oli herännyt ja seisoi jo täysissä pukeissa pienen, hieman likaisen ikkunan edessä. Hän katseli harmaata maisemaa ulkona. Kävelin hänen taakseen ja olin jo kietomassa käsiäni hänen ympärilleen, kun peruin aikeeni ja katsoin maahan itseäni häveten.

"Mitäs sitä tänään keksisi..?" Ashton pohti sitä ääneen ja kiitin luojaani, etten ollut sanonut juuri samoja sanoja juuri samaan aikaan. Se olisi mennyt jo liiankin oudoksi. Tai sitten hauskaksi. "Tää ei vaikuta ihan surkeelta paikalta, voitais keksiä täällä jotain tänään..." Hänen lauseensa jäi kesken, hän kääntyi minua kohti. "...Siis jos sä vaan haluut, mä en edes ajatellu.."

Hän meni aivan vaikeaksi edessäni. Nostin käteni hänen olkapäälleen. "Mä oon ihan okei. Se eilinen oli vaan...liian pitkä päivä ja...ja...niin." Hän näytti uskovan selitykseni, vaikka se oli suurimmaksi osaksi tottakin. Todellisuudessa halusin ulos tästä huoneesta vain siksi, että tunsin edelleen eilisen ahdistukseni täällä. Kun saisin ajatukseni muualle edes muutamaksi tunniksi, saisin ahdistuksen ja pelon taas ajettua pois päästäni.

**

Folkestonea en osannut kuvailla ensin kuin yhdellä sanalla: kliseinen. Se oli juuri sitä, mitä brittiläiset iltapäiväsarjat kertoivat Englannin olevan. Valkoisia, ruskeakattoisia taloja, kapeita kujia, pieniä kivijalkaliikkeitä... Kaikkea sitä, miksi olin ainakin lapsena koko Britannian kuvitellut.

Todellisuudessa täällä oli paljon muutakin. Upea ranta, joka olisi tosin päässyt oikeuksiin muutamia kuukausia myöhemmin, ei marraskuun ensimmäisen päivän harmaudessa. Istuimme kauniissa puistossa juuri ostamiemme jäätelöiden kanssa. Vieressämme oleva paviljonki oli kaunis, sen koristeelliset katonreunukset ja pylväät huokuivat historiaa. Jotenkin halusin kuvitella, että se pieni paviljonki oli ollut siinä jo ikuisuuden mittaisen ajan. Se oli varmasti nähnyt sukupolvien vaihtuvan ympärillään, jäisi siihen vielä, kun ketään tällä hetkellä kaupungissa olevista ei enää ollut. Ajatuksellani oli kultareunat, se kaunisteli liikaa vanhaa rakennusta vain sen takia, että se oli vanha. Kai tämäkin oli naisten logiikkaa tai jotain muuta, mistä miehet jaksoivat naureskella.

Lusikoin suuhuni uuden palan jäätelöstäni ja katsoin paviljonkia uudelleen. Se sopisi juhlatilaisuuksiin upeasti, ehkä sitä niihin käytettiinkin. Häät tuon koristeellisen katoksen alla olisivat romanttisen kauniit. Pitsihihainen valkea puku, hempeänvaaleanpunaisia ruusuja, utuinen kesäilta... Ja samalla Ashton oli vierelläni tuossa näyssä. Hänellä oli yllään frakki ja kiiltävänmustat kengät, hänen kiharat hiuksensa oli pyyhkäisty siististi, kuitenkin rennosti taaksepäin.