Wherever you will go IN FINNISH

First Home (62)

Alyssan näkökulma

joulukuun 31. päivä 2015, Chicago

Vuoden viimeinen päivä. Miten se on jo nyt? Koko vuosi on kadonnut jonnekin, mutta en koskaan unohda tätä aikaa. Hän on edelleen sitä, mitä hän oli Espanjan auringon alla, ehkä enemmänkin.

Jäin tuijottamaan sivua. En ollut kirjoittanut matkapäiväkirjaani sitten... lokakuun? Vai olinko kirjoittanut marraskuussa? En muistanut itsekään. Aika oli lentänyt ohitsemme, ja olin roikkunut sen mukana vain yhdellä kädellä, tajuamatta itsekään, miten päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat. Aika tuntui yhtä aikaa parilta päivältä ja parilta vuodelta.

Hymyilin katsellessani, miten Ashton järjesteli tavaroitaan rinkkaansa, ja onnistui jotenkin samalla leikittelemään automme avainnipulla. Tavallaan minua harmitti se, ettei minulla ollut ajokorttia, mutta siitä huolimatta olin oikeastaan kiitollinen, etten ollut se, jonka piti navigoida jossain vaiheessa ulos lumisesta Chicagosta ja ajaa talvisella maantiellä.

Katselin omaa, jotenkuten pakattua rinkkaani ja totesin, ettei se tulisi mahtumaan kiinni. Kouraisin päällimmäisen vaatekerroksen rinkasta lattialle, ja polvistuin pakkaamaan uudelleen. Kun sain puolet tavaroista aseteltua uudelleen, rinkkaa täyttävä elementti osui käteeni. Pyrskähdin nauruun, ja kuulin, miten lattia narahti Ashtonin käännähtäessä katsomaan.

"Ei jumalauta, miks tuo on vieläkin sun mukana?" hän kysyi hetken kuplivan hiljaisuuden jälkeen. "Ehkä siksi, että ois aika ostaa uusi", totesin lopulta ja heitin tyhjän likööripullon kädestäni lattialle. Pakkasin tavarani, jotka nyt mahtuivat paljon paremmin, ja tungin puhelimen ja pipon takin taskuihin. Sitten kolistelimme portaita alakertaan tyhjässä talossa.

Kun pääsimme istumaan - ainakin meille - uuteen pakuumme ja lämmitys alkoi hyristä hiljaa, Ashton totesi: "Mulla ei muuten ole mitään tietoa siitä, tarkeneeko tässä autossa nukkua talviaikaan, ja toisekseen missä niin vois tehdä tässä kaupungissa." Katselin ympärilleni autossa ja totesin, että se tuskin olisi kovin talviystävällinen. 

"Oisko parasta, että mentäisiin ensin kauppaan ja ostettais tänne autoon kunnon selviytymispaketti, että voitais edes yöpyä täällä ikinä?" Ashton vilkaisi minua, nyökkäsi ja väänsi peruutusvaihteen päälle. Kun pääsimme tielle saakka, tartuin Ashtonin toiseen huomionkohteeseen. "Eikö sulla ole täällä ketään tuttuja, jotka vois neuvoa jonkun sopivan paikan?" Hän kohautti olkapäitään. "Ei enää, kun viimeinen tuttu täältä otti yhtäkkiä jalat alleen ja muutti jonnekin päin Havaijille. Tai ainakin niin se sanoi mulle." Ashtonin äänestä kuulsi epävarmuus. "Mikä siinä oli niin outoa?" kysyin, vaikka tavallaan asia ei kuulunut minulle mitenkään. "Se pyöri vähän oudoissa porukoissa täällä, tai niin ainakin ymmärsin. Musta tuntuu, että se on antanut kaikille eri osoitteen, kun se muutti, ja oikeesti se elää jossain Itä-Euroopassa tuntemattomana tyyppinä." Kohotin kulmiani.

Hetken autossa kuului ainoastaan moottorin kohtalaisen tasainen hyrinä. Yllättäen pakussa alkoi tuntua jopa lämpimältä, kun lämmitys oli saanut puhista tarpeeksi pitkään. Muutaman mailin ajettuamme kohtasimme ostoskeskusten ryppään, ja valitsimme sen, jolla näytti olevan eniten parkkitilaa. Ashton parkkeerasi jäisen asfalttikentän reunaan.

"Mitäs me tänne sitten tarvitaan?" Ashton kysyi ennemmin retorisesti kuin vastausta odottaen. Käännyin katsomaan kohti pakun takatilaa. Se näytti hyvin ontolta. Vain levylattia, ja kolkot ikkunat. "Mä voin tehdä listan."

**

Alyssan näkökulma

Kangaskaupan alennuskorista löytyi kuin löytyikin tarpeeksi pikkuruista verhoa, joka kuitenkin oli tarpeeksi paksua kangasta, jotta se pimentäisi edes välttävästi. Verhojen pitimiksi ostin muutaman koukun ja paksua siimaa. Ashton oli luvannut tarkistaa, mistä löytäisi edullisen patjan, mutta käytävällä kohdatessamme näin hänen ilmeestään, ettei käsite "edullinen patja" ollut ollut tuttu tälle kauppiaalle. "Ostetaanko me käytetty patja?" hän ehdotti. "Jos sellainen löytyy, niin ostetaan vaan, mutta mä haluan ainakin kunnollisen lakanan." Ashton näytti hetken hämmästyneeltä. "Tuolla ilmeellä sä vaikutat aika täydellisesti poikamieskämpässä koko elämänsä asuneelta tyypiltä", tokaisin ja kävelin Ashtonin ohitse tavarataloon, joka vaikutti myyvän lähes kaikkea mahdollista.