Wherever you will go IN FINNISH

Stranger? (6)

Alyssan näkökulma

Juna lipuu asemalle hiljalleen hidastaen, lopulta pysähtyen pienellä kirskahduksella. Nousen junaan ja konduktööri koodaa lippuni. Kun saan hyväksynnän tuolta pieneltä piippaavalta koneelta etsin tyhjän kahden penkin rivin junassa ja istun siihen. 'Luojan kiitos minun ei tarvitse pyytää huonoilla italian taidoillani paikkaa jonkun paikallisen vierestä. Se olisi ollut niin noloa! En ole ikinä...' "Voinko mä istua tähän?" kysyy tummasävyinen ääni keskeyttäen itsesääliä tihkuvan ajatteluni. Käännyn hitaasti ja ehkä vähän liian dramaattisesti katsomaan pitkää, komeaa, jotakuinkin ikäistäni poikaa. "Ööö...Naturalmente!" vastasin.

Lasken jalkani alas penkiltä vieressäni ja suoristan istuma-asentoani. Tämän jälkeen älyän että olin juuri vastannut italiaksi, vaikka kysymys oli ollut englanniksi.

Juna on jo kaukana Roomasta, syvällä maaseudulla, kun rupean vilkuilemaan vieressäni istuvaa poikaa. Hän oli selvästikin australialainen kuten minäkin, sen pystyi päättelemään hänen aksentistaan, kun hän riiteli puhelimessa jonkun kanssa jota hän kutsui Lukeksi. "Luke rauhotu jo. Mä oon jo junas matkal Berniin. Te pärjäätte kyl pari viikkoo ilman mua ja.... Älä viihti koko ajan keskeyttää... Luke mä en voi palata enää... Joo mä ymmärrän et sä.... Voi vittu nyt... Luke... Luke.... Luke..... HEMMINGS RAUHOTU!! Mä en jaksa keskustella tästä nyt. Ehkä sit ku pääsen junasta. Moro." Poika lopetti puhelun ja viskasi puhelimensa reppuunsa mutisten jotain Luken kriisien ja jättävien tyttöystävien väliltä. Katsoessani häntä mieleeni juolahti yhtäkkinen ajatus.

'Tuo poika vieressäni on jostain tuttu.'

En tiedä mistä ajatus oikein tuli, tai missä olisin voinut tämän pörröpäisen pojan nähdä, mutta jotain tuttua hänen tavassaan keskustella kaverilleen oli. Jätin kuitenkin ajatuksen hänen tuttuudestaan pois ja ihailin pojan piirteitä ikkunan heijastuksesta. Katselin kuinka hänen hiuksensa valahtivat hänen kasvoilleen kerta toisensa jälkeen, vaikka hän kuinka yritti työntää ne pois. Kuinka hänen silmänsä kiilsivät puhelimen näytöstä loistavan valon vaikutuksesta. Hänen suupielensä kaartuivat hymyyn jollekin kuvalle hänen selatessaan Instagramia ja hänen poskipäänsä nousivat paljastaen hänen ihanat hymykuoppansa. Ja nuo huulet. Voisin suudella niitä ikuisuuksiin vetämättä henkeä välissä.

"Anteeksi, että kysyn, mutta täällä junas on aika tylsää näin öisin ja olisi kiva jutella jollekin, niin ehkä, siis jos sua ei hirveesti väsytä, me voitais jutella jotain?" pojan pehmeä ääni rikkoi unelmani hänen huulistaan omillani. Äänessä oli hieman epäröintiä, mutta luulen sen johtuneen tönköstä Italian lausumisesta.

Vaikka sanallinen sopimus juttelusta oli nyt tehty, kumpikaan ei osannut aloittaa keskustelua. Juna lipui halki jo lähes pilkkopimeyden valtaan joutuneen maaseudun.

Ashtonin näkökulma

En voinut olla vilkuilematta häntä jatkuvasti. Millä todennäköisyydellä sattumalta näkemänsä tyypin näkee uudelleen? Entä mikä on todennäköisyys istua kyseisen ihmisen kanssa samassa junassa? Tunsin vahvaa yhteenkuuluvuutta maailmankaikkeuden kanssa, koska kenellä nyt edes voisi olla näin hyvä tuuri?

Hän tuijotti ulos ikkunasta, joten näin hänen kasvoistaan vain heijastuksen ikkunan kautta. Hänkin taisi tuijottaa minua, mutta kun katseemme kohtasivat, molemmat kääntyivät salamannopeasti katsomaan muualle.

Alyssan näkökulma

Olin yrittänyt keksiä jotain tarpeeksi vähäpätöistä sanottavaa jo ainakin tunnin ajan. Hän oli istunut tuijottaen kiinteästi edessään olevan penkin selkänojaa. Välillä hän oli kaivanut puhelimensa taskustaan ja selannut sen kirkkaina vilkkuvia ilmoituksia. Sitten hän oli taas palannut alkuperäiseen asentoonsa.

Lopulta päätin, että jos halusimme molemmat matkaseuraa, puhuminen olisi ainoa vaihtoehto. Yritin muodostaa järkeviä lauseita muutamista italiankielisistä sanoista, jotka osasin, mutta epäilin, ettei niiden ääneen sanominen edesauttaisi keskusteluamme lainkaan. Joten tyydyin englantiin.

"Mä en puhu kovin hyvää italiaa, joten kai englanti on okei?" Heti sen sanottuani halusin vetää sanat takaisin suuhuni ja pysyä hiljaa. Mutta hän hymyili pienesti ja nyökkäsi. Näytti odottavan, että jatkaisin puhumista. "Tuota...Minne sä oot matkalla?" "Sinne minne säkin", hän vastasi.

Sain vaivoin vältettyä punastumisen. Hymyilin, mutta pudotin katseeni hänestä lattiaan. Olin äskettäin päättänyt, että jäisin junasta Bernissä. "Mä oon menossa Berniin". "No, silloinhan meillä on sama matka",hän sanoi iskien samalla silmää. Tietäisipä hän, miten huono olin flirttailussa. En nimittäin osannut kuin hymyillä typerästi.

"Mistä päin sä oot lähtenyt reissuun?", hän kysyi kuplivalla aksentilla, joka muistutti yllättävän paljon omaani. "Sydneystä", vastasin. Hänen ilmeensä näytti hetken yllättyneeltä, ennen kuin muuttui lähinnä hiljaisen onnelliseksi. "Tää kuulostaa tosi oudolta, mutta niin mäkin."

Samalla tajusin. Tiesin tarkalleen, kuka hän oli. Olimme olleet samalla luokalla joskus yläasteella. En vain ollut tunnistanut häntä kaikista niistä tutuista piirteistä huolimatta. Kiharat, vaaleanruskeat hiukset, lämpimät silmät ja hersyvä nauru. Mutta paljon oli muuttunut. En ollut koskaan huomannut hänen terävää leukalinjaansa tai ylettömän söpöä aksenttiaan. Hänen nimensä oli Ashton...Ashton Irwin. Niin se varmasti oli. Se selitti myös, miksi nimi Luke oli kuulostanut korviini niin tutulta aiemmin. He olivat molemmat olleet luokallani vuosia sitten.

"Sä olet Ashton Irwin, etkö vaan?", kysyin ääni epäuskoa tihkuen. "Juu, niin mä olenkin, kiva, että joku tun... Hetkonen, miten ihmeessä sä tiedät mun nimen?", Ashton kysyi hieman pelästyneen kuuloisena. "Me oltiin samalla biologian kurssilla yläasteella. Sä istuit mun edessäni kolmen kaverin kanssa. Te olitte tunnin pahimmat häiriköitsijät." sanoin huvittuneena, nauraen mielessäni muistolle hänen ystävästään Michaelista, jonka hiusten väri vaihtui joka kolmas kuukausi ja jonka vitsit naurattivat jopa minua, huumorintajutonta naisen alkua poikamaisissa vaatteissaan. "En kyllä voi uskoa että olisit ollut samoilla tunneilla. Kyllä minä olisin enkelin maallisten joukossa huomannut." Ashton sanoi äänensävyn muuttuessa suklaiseksi ja vasemman silmän käydessä kiinni ja avautuessa uudestaan, huulien kaartuessa viettelevään virneeseen.

Tunsin poskieni kuumenevan ja käänsin katseeni lattiaan toivoen, että hiukseni, jotka valahtivat kasvoilleni, peittäisivät niille nousseen punaisen sävyn. Ashtonin oli täytynyt huomata nolostumiseni, koska hän köhäisi kurkkuaan ja puhui: "No mutta, mä en tainnut kuulla sun nimeäsi?" "Aa juu, mä olen Alyssa Beatson." mumisin katse edelleen lattiaan naulittuna. "Anteeksi, mutta mä en ihan kuullut sun nimeäsi" Ashton jatkoi kiusoittelevaan ääneen. "Alyssa Beatson", sanoin kovempaan ääneen, niin että edessämme istuvan miehen leuka kiristyi ärtymyksestä. "Miten oli tyttökulta, sano vähän kovempaa, että vanhuskin kuulee", Ashton kiusoitteli vanhan miehen äänellä. "Alyssa Beatson!", ääneni kaikui junan vaunussa ja kaikki matkustajat kääntyivät vihaisena meihin päin ja käskivät meitä olemaan hiljaa. Vieressäni Ashton yritti pidätellä naurua, siinä kamalasti epäonnistuen, ja löin häntä käteen kaikella voimalla, mikä hentoisista lihaksista lähti. Ashton voihkaisi kivusta ja esitti kituvansa. Tämä aiheutti minulle naurukohtauksen ja pian hihitimme molemmat hiljaa junan penkissä kanssamatkustajien halveksivien katseiden alla.

Naurunpuuskan jälkeen keskustelussa ei ollut enää vaikeuksia. Kerroimme toisillemme asioita itsestämme ja juttelimme niitä näitä. Hänen kanssaan oli helppo puhua. Toisaalta, vaikka en halunnutkaan myöntää sitä itselleni, oli ihanaa puhua jonkun kanssa pitkästä aikaa ihan kunnolla. Vaikka yksin matkustaminen oli ihanaa, oli joskus mahtavaa vain luoda tavallista, arkista keskustelua. 

____________________________

vihdoin uutta lukua ! sori että tässä kesti näin paljon pidempään mitä piti, oli vähän kaikenlaista tässä, ettei ehtinyt julkaisemaan saati sitten kirjoittamaan. 

kuten varmaan huomasitte, tämän luvun alku kuulostaa tutulta. prologi on siis katkaistu tästä kohtaa tarinaa, ensimmäisestä kohtaamisesta. 

tällä kertaa en lupaa mitään seuraavasta luvusta, että en petä niitä lupauksia :D 

xx eve