Wherever you will go IN FINNISH

Peaceful (12)

Ashtonin näkökulma

Tänä aamuna heräsin sen verran aikaisin, että ehdin, tosin vain juuri ja juuri, syömään hotellin aamiaista sen virallisena tarjoiluaikana. Kasasin lautaselleni valtavan määrän erilaisia leipiä ja hedelmiä ja lopulta, syötyäni nurkkapöydässä yhä uudelleen santsaten, tulin siihen tulokseen, että tarvitsisin ruokaa seuraavan kerran ehkä parin viikon päästä. Aamiaisen jälkeen jäin istuskelemaan hotellin aulaan ja tuijottelemaan ulos valtavan suurista ikkunoista, jotka eivät näyttäneet kovin vastapestyiltä. Onneksi verhot oli asetettu peittämään pahimmat sormenjälkitahrat. Ajattelin Alyssaa. Voisin kysyä häneltä, mitä hän aikoi tehdä tänään, mutta jostain syystä puhelin kädessäni tuntui oudon raskaalta sitä suunnitellessani.

Ehkä voisin viettää tänään rauhallisen päivän, kiertelisin kauppoja niin kuin hän eilen. Vaikka en tarvinnutkaan mitään, en edes halunnut täyttää laukkujani turhalla, käyttämättömäksi jäävällä tavaralla, voisin silti vilkaista paikallisten liikkeiden tarjontaa ihan vain omaksi huvikseni.

Alyssan näkökulma

Nukuin pidempään kuin yhtenäkään aamuna koko reissuni aikana. Kun heräsin, tunsin oloni loputtoman energiseksi. Kun avasin huoneeni ikkunan, lämpö löi tasaisena kerroksena vasten kasvoja. Halusin uimaan, mieluiten heti. Onneksi olin varalta pakannut bikinit rinkkaani. Olin Sydneyssä vakuuttanut niin itselleni kuin muille, etten menisi lämpimiin maihin, mutta tässä nyt olin. Puin bikinit ylleni ja niiden päälle kevyen mekon. Kengiksi valitsin varvassandaalit, vaikkeivät ne ainakin muutaman kadunvälin kävelemiseen ehkä sopivimmat jalkineet olleetkaan.

Pienen aamiaisen ja lounaan välimuodon jälkeen pakkasin mukaani pyyhkeen ja kuorrutin vartaloni vedenkestävällä aurinkovoiteella. Aurinkolasien unohtaminen tällaisessa paikassa ei ollut edes mahdollista. Kysyttyäni asiaa hotellin virkailijalta, selvisi, että lähin yleisessä käytössä oleva uima-allas oli vain muutamien minuuttien kävelymatkan päässä tältä hotellilta.

Vain hetken kuluttua asettelin pyyhettäni muoviseen rantatuoliin ja silmäilin allasaluetta. Väkeä oli yllättävän vähän nähden siihen, että kello oli jo reilusti yli kahdentoista. Riisuin mekon yltäni ja tungin sen rantakassin virkaa ajavaan kangaskassiini. Hetken vain istuskelin tuolissa ja siemailin limsaa, jonka olin ostanut matkalla. Se oli yllättävän hyvää hintaansa nähden. Laskin puolikkaan limsapullon kädestäni ja nousin ylös. Kyllähän uimassa täytyi käydä.

Otin kiinni tikkaiden kaiteesta ja upotin varpaani veteen. Se oli lämpimämpää kuin olin arvellut. Laskeuduin tikkaat veteen ja uin muutaman vedon. Käännyin kellumaan selälleni. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja hymyilin pelkästään sen takia, että kaikki tuntui olevan niin satumaisen hyvin juuri nyt.

Palasin rantatuolilleni ja kietouduin pyyhkeeseen. Pian kävin uudelleen uimassa. Allas oli täynnä pikkulapsia, jotka olivat yhtäkkiä ilmestyneet allasalueen porteista sisään. Pian, saatuani kolme kertaa erilaisista vesileluista osumia naamaani, päätin taas palata altaan reunalle. Kävin makaamaan rantatuolille ja suljin silmäni auringon lämmittäessä kasvojani taivaallisesti.

Jossain vaiheessa olin ilmeisesti nukahtanut, sillä heräsin, kun kylmätväreet liikkuivat käsivarsiani pitkin. Aurinko oli mennyt pilveen ja lämmin tuuli oli muuttunut viileäksi. Vedin mekon takaisin päälleni ja kiedoin vielä kostean pyyhkeen hartioideni ympärille. Kävelin nopeasti takaisin hotellille ja meni suoraan huoneeseeni saadakseni hotellin kuivan pyyhkeen.

Loppupäivän vietin tuijotellen sadetta ulkona. Useita paikallisia se ei näyttänyt edes haittaavan. Jotkut pyöräilivät ja kävelivät kaduilla ihan tavalliseen tahtiin, näyttivät jopa nauttivan sateesta.

Odotin seuraavaa aamua. Silloin lähtisimme. Ehkä nyt voisin lähettää hänelle viestin. Kurotin puhelimen käteeni ja valitsin hänen numeronsa.

"Nähdäänkö me huomenna rautatieasemalla? Mihin aikaan? En oo kattonut yhtään niitä aikatauluja... -Alyssa"

Viestin lähettäminen jätti kihelmöivän tunteen. Odotin kärsimättömänä vastausta, vaikka sen saapuminen kesti vain muutaman minuutin.

"Sopisko vaikka klo 13? Puol kahdelta lähtee yks juna Lyoniin, sieltä päästäis jatkaan Pariisiin vaan parin tunnin odotteluilla :) -Ash"

Vastasin viestiin vain nopealla ok:lla ja hymyilin itsekseni puristaen kännykkää kädessäni. Ja kun muutaman tunnin kuluttua käperryin peiton sisälle pimeässä huoneessa, kuvittelin hänen käsivartensa ympärilleni lämpiminä ja vahvan turvallisina.

**

Alyssan näkökulma

Tapasimme rautatieasemalla ja juttelimme tuttavallisesti kuin kaksi kaverusta. Hän heilutteli junalippua kädessään ja ylpeili, miten oli sittenkin muistanut ostaa sen. Pudistelin vain päätäni nauraen.

Hetken kuluttua istuimme junassa, joka suuntasi hiljaisen kolinan siivittämänä kohti Lyonia. Matka kestäisi yli kaksitoista tuntia, joten yritimme heti aluksi tehdä olomme mahdollisimman mukavaksi. Junaa ei sentään tarvitsisi vaihtaa. Yllätyin heti aluksi siitä, miten hyvää musiikkia junassa soi. Naputtelin sormillani ikkunanpieltä, tämän biisin olin kuullut ennenkin. Ash oli päästänyt minut ikkunapaikalle kuin herrasmies. Vilkaisin häntä syrjäsilmällä. Hän selasi puhelintaan ja aprikoi kurottaen kädellään kohti kuulokkeita avoimen rinkkansa päällä. Hän ei kuitenkaan ottanut niitä.

Ashtonin näkökulma

Enhän minä nyt kuulokkeita kehdannut laittaa päähäni. Hän kuvittelisi, ettei minua kiinnostanut kenenkään, varsinkaan hänen seuransa.

"Tässäpä sitä sitten käytetään seuraavat 12 tuntia." Käännyin häneen päin ja hän nyökkäsi hajamielisesti. Alyssa mietti hetken ja sanoi sitten: "Mutta mä kyllä tykkään junamatkoista tosi paljon. Enkä edes tiedä miksi, se kai on koomisinta."

Hymyilin hänelle. Halusin kietoa käsivarteni hänen olkapäilleen, mutta en uskaltanut. En oikeastaan tiennyt, mitä hän todella minusta ajatteli. Ehkä olin vain pidemmän junamatkan puhekaveri. En muuta. Halusin kyllä olla. En sitten todella lähtenyt kotiin vielä. Olin ilmoittanut siitä jo kotiinkin. Olin kirjoittanut viestiin, etten enää tiennytkään, minne asti vielä päätyisin. Niinpä niin. Minne päätyisin fyysisesti ja kenen kanssa. Yksin vai kenties Alyssan kanssa?

___________________________________

 morjesta! pitkästä aikaa päivittyy tämäkin tarina. viivästyksen syynä se perinteinen kiire, kirjoittaminen ei ole hirveästi edennyt näin koulun viimeisinä tuskaisina viikkoina :( eiköhän tämä kesää (ja keikkaa Helsingissä) kohti ala piristyä,  kirjoitustahti nimittäin ;)

xx eve