Wherever you will go IN FINNISH

Running (85)

Minusta tuntui, että viivyin Anan luona samaan aikaan ikuisuuden ja silmänräpäyksen. Rakastin hänen vieraanvaraisuuttaan, ja jo parin päivän jälkeen hän alkoi tuntua ennemminkin ystävältäni kuin ventovieraalta majoittajalta. En tiennyt, oliko hän kaikkia matkustajia kohtaan yhtä ihana, mutta ainakin hän oli suosittu majoittaja. Kun kerroin hänelle, etten tiennyt, mitä voisin Riossa tehdä, koska en halunnut turistimassojen puristukseen katsomaan nähtävyyksiä, hän heitti laukun olalleen ja sanoi vievänsä minut kaupungin aliarvostetuimpaan baariin.

Istuimme baarissa parina iltana, juttelimme mukavia, ja samalla kättelin ainakin kolmekymmentä Anan tuttua. Nautin olostani, ja vasta myöhemmin tajusin, että kyse oli turvallisuuden tunteesta. Kun olin liikkeellä sosiaalisen, kaikki nämä kulmat tuntevan kanssa, ei tarvinnut jännittää jokaista valintaa yhtä paljoa. Samalla huomasin taas vertaavani tilannetta siihen, miten olimme toimineet Ashtonin kanssa. Pudistin ajatukset päästäni, vaikka ne tarttuivat sinne kuin liima.

Kun tajusin, että sunnuntai olisi huomenna, tajusin myös, etten oikeastaan tiedä, mihin kaikki aika oli mennyt. Olin nukkunut uskomattoman pitkiä yöunia huolimatta siitä, että nukkumapaikkani oli kapea patja, ja kierrellyt iltaisin kaupunkia Anan kanssa. Vaikka tiesin, että sohvasurffaus oli ilmaista, oli Ana tehnyt paljon hyväkseni, ehkä enemmänkin kuin itse tajusi. Lauantaina lähdin muutaman korttelin päähän ostaakseni hänelle viinipullon ja suklaata. Ne hän sai halauksen kera, kun suljin sunnuntaina hänen asuntonsa oven perässäni. Kehotin häntä sanomaan terveisiä seuraaville majoittujille.

Minulla ei ollut hajuakaan, miten pääsisin seuraavaan majoituspaikkaani, enkä ollut kehdannut kysyä sitä Analta. Päädyin matkustamaan useammalla bussilla ja kävelemään päämäärättömästi ympäri keskustaa, mutta lopulta bongasin lentokenttäbussin, joka todennäköisesti pysähtyisi kohtalaisen lähellä majoitustani.

**

Talo oli pikkuruinen omakotitalo, joka oli nähnyt parhaat päivänsä jo kauan sitten. Piha ei ollut siistein mahdollinen, mutta ei se ihan viidakkokaan ollut. Koputin ovelle epäröiden, ja olin ensin varma, ettei koko talossa ollut ketään tai osoitteeni oli väärä huolimatta talon ulkoseinässä roikkuvasta, ruostuneesta numerosta. Lopulta oven avasi pyylevä, yli viisikymppinen mies. Talosta tulvahti kevyt tupakantuoksu, mutta en antanut sen haitata. Kyllä tässä yhden yön selviäisi.

Tervehdittyään mies meni heti asiaan, kertomatta edes nimeään. "Mä voin näyttää, minne jätät tavarasi." Seurasin perässä, ja totesin talon olevan sisältä yhtä kulunut kuin ulkoakin. Paikkani oli lopulta kirjaimellista sohvasurffausta, koska petini oli olohuoneen hieman läsähtänyt sohva. Se saisi kelvata. Mies katsoi minua omituisen pitkään, mutta en antanut sen häiritä, vaan aloin asetella tavaroitani sohvan viereen.

Tyyppi seurasi toimiani hetken, mutta katosi lopulta mitään sanomatta keittiöön kulman taakse. Arvelin, etten tulisi tässä paikassa saamaan syödäkseni mitään, ellei minulla olisi omia eväitä mukanani. Olin ostanut kaikenlaista huomista lentokentällä odottelua varten, mutta taitaisin käyttää ne tämän päivän iltapalana ja huomisena aamupalana. Olin kiitollinen siitä, että ilta oli jo pitkällä. Jostain syystä minun ei tehnyt mieli jutella mukavia tuon patsaanomaisen miehen kanssa.

Kaipasin Anan vieraanvaraisuutta jo nyt, ja kirosin itseäni siitä, että olin valinnut kävelymatkan lentokentälle bussin sijasta. Vaikka en rakastanutkaan busseilla matkustamista, olisin kestänyt sen huomenna, jos olisin saanut majoittua hieman eri tavalla.

Istuin sohvan reunalla ja mietin, miten huikean avauskohtauksen tästä hetkestä saisi elämäkertaelokuvaan. 'Tässä mä nyt istun, ja te kysytte, miten mä tähän päädyin. Antakaas kun mä kerron.' Hymähdin itsekseni. Kuten olin toivonutkin, tässä matkassani oli kaikki elokuvan ainekset, vaikkei kuitenkaan sillä tavalla, kuin olin toivonut. Olin ajatellut, että suurinta romantiikkaa olisi se tapa, jolla oppisin itsestäni uutta, ja saisin osakseni korkeintaan hieman flirttailua rautatieasemilla. Toisaalta isoimmaksi mahdolliseksi draamaksi olin etukäteen arvioinut sen, että tavaroitani varastettaisiin. Todellisuudessa minulla oli tulenpalava suhde, joka sai alkunsa täydestä sattumasta, ja päättyi yhtä lailla...