Wherever you will go IN FINNISH

Rendez-vous (11)

Alyssan näkökulma

lokakuun 14. päivä 2015, Madrid

Mistä se koti-ikävä tuli aiemmin?

Jätin kysymyksen tyhjänä omaan osaansa sivua.

Täällä on rento ilmapiiri, hotellikin on upea. Aamut näyttävät kauniilta täältä ylimmän kerroksen ikkunasta. Tänään pääsen kunnolla kaupungille. Olisipa joku vaateostosten arvioijaksi.

Painoin kirjan kannen kiinni ja laitoin sen kynineen kaikkineen takaisin rinkan sivutaskuun. Valitsin sen jälkeen ylleni vaaleaa farkkua olevat shortsit ja saman väljän topin, jota olin edellisenäkin päivänä käyttänyt. Ilma oli todella lämmin huomioiden sen, että oli tämän pallonpuoliskon lokakuu. Sitten tajusin, miten lähellä päiväntasaajaa olin tällä hetkellä. Se selitti paljon. Todella paljon.

Pakkasin mukaani ainoastaan jonkin verran rahaa. En tarvinnut muuta. Käänsin hiukseni pois kasvoiltani sitomalla pannaksi ruutukuvioisen vaalean huivin. Sitten nappasin avainkorttini ja epäröin hetken kurottaen kädelläni kohti kaupungin karttaa. Päätin jättää sen ottamatta. Tiesin kyllä, mistä suunnasta löytäisin ostoskeskukset, ja toisaalta voisin aina ottaa taksin suuntaan tai toiseen.

Löysin ensimmäisen ostoskeskuksen yllättävän helposti. Vaateliikkeiden nimistä suurin osa oli minulle täysin vieraita, mutta juuri se teki shoppailusta mielenkiintoista. Hinnat olivat luonnollisesti euroina, joten jokaisen vaatekappaleen kanssa sai miettiä, oliko sen hinta ylä- vai alakanttiin. Se ärsytti aluksi, mutta jo puolen tunnin jälkeen se tuntui yllättävän rutiininomaiselta. Päädyin keräämään jokaisessa kaupassa käsivarrelleni valtavan pinon vaatteita ennen kuin astuin sovituskoppiin. Siellä vietin kauan aikaa sovitellen eri yhdistelmiä ja yrittäen päättää, mitä oikeasti tarvitsin. Tiesin, etten tarvinnut valtavaa määrää kesävaatteita. Matkani jatkuisi tästä nimittäin väistämättä pohjoiseen.

Lopulta, yli neljän tunnin jälkeen olin niin kuumissani ja väsynyt, että päätin pysähtyä ostoskassieni kanssa yhteen ostoskeskuksen ruokapaikoista. Tilasin pizzan, jonka todellisen koon tajusin vasta, kun tarjoilija laski sen eteeni pöydälle. Se täytti reilustikin puolet kahden hengen pöydästä. Huokaisin ja laskin veitseni vasten sen juuston kuorruttamaa pintaa.

Ashtonin näkökulma

Heräsin vasta iltapäivällä. Se ei yllättänyt minua itseäni lainkaan. Venyttelin raukeasti ja nousin vasta vartin kuluttua heräämisestäni. Avasin verhot ja tuijotin hetken hieman tylsältä näyttävää katumaisemaa. Ehkä voisin aloittaa nähtävyyskierrokseni heti.

Tunnin kuluttua olin jo syönyt hotellissa vaatimattoman "aamiaisen" ja kerännyt mukaani vain välttämättömimmät tavarat. Puhelin ja rahat. Karttaa en tarvinnut, puhelin kyllä kertoisi, minne mennä, jos päätyisin niin eksyksiin.

Kävelin ulos hotellista kohtaamaan paahtavan auringon. Iltapäivä oli parhaimmillaan, joten kuumuus oli joka puolella. Se ympäröi kadulla kulkevat ihmiset kokonaan ja teki ilmasta raskasta. Tämä oli onneksi minulle jo aika tuttua Sydneyn jatkuvista helteistä. Sandaalit ja shortsit eivät olleet lainkaan väärä valinta tällä säällä tässä kaupungissa. Hetken käveltyäni huomasin, etteivät ne myöskään olleet harvinainen valinta paikallisten tai turistien keskuudessa.

Kiertelin kaupunkia niin kauan, että jalkani tuntuivat painavan tonneja. Olin kulkenut hetken turistiryhmää varjostaen ja kuunnellut puolella korvalla näitä ohjailevan oppaan selityksiä erilaisista rakennuksista ja niiden historiasta. Olin napannut muutamia kuvia ja ollut vähällä tehdä typeriä rihkamaostoksia turistien perään huutelevilta katukauppiailta.

Nyt istuin penkillä jonkin kadun varrella ja söin ylimakeaa mehujäätä. Se ei ollut ollut sellainen makuelämys kuin sen mainos oli antanut ymmärtää. Se oli niin sokerinen, että hampaat olivat vähällä tarttua yhteen tahmeudesta. Myös väriaineet saattoi maistaa erikseen monivärisestä mehupuikosta. Ei hyvä.