Wherever you will go IN FINNISH

Heavenly (28)

Alyssan näkökulma

Ashton työnsi lipun käteeni. Nousimme lauttaan, jota en katsonut sen tarkemmin. En halunnut tietää. Ei tämä ollut lähelläkään sen risteilyaluksen kokoa, mutta tarpeeksi lähellä ainakin minun ajatusmaailmassani. Samalla tavalla tämäkin purkki uppoaisi, jos haluaisi. Ei se halunnut. Ainakin toivoin niin kaikella tahdollani.

Ashton katseli merta laivan kannen yli. Hän näytti tyynen rauhalliselta. Itsekin varmasti näytin yhtä rennolta, mutta ajatukseni olivat sekamelskaa. En tiennyt, olisiko minun pitänyt pelätä, huutaa tai kiertyä keräksi lattialle, vai olla niin kuin nyt olin. Yritin keksiä, mitä oikeastaan tarkasti pelkäsin meressä ja laivamatkoissa. Traumat olivat typerin asia, minkä tiesin. Aivot vain käskevät pelkäämään, etkä voi sille itse mitään. Ainakin yritin sentään taistella vastaan, muutenhan en olisi nyt edes täällä, saati sitten lautassa. Saattaisin olla kiertämässä Keski-Eurooppaa kaikessa rauhassa, ehkä Ashton olisi silti kanssani. Tai sitten hän olisi täällä, minä en. Ehkä emme olisi jatkaneet matkaa enää yhdessä, jos olisin jänistänyt meren alta kulkevassa tunnelissa viime hetkellä ja palannut takaisin Ranskan maaperälle. Kaikki olisi toisin, hyvin toisin.

Menimme istumaan laivan sisäosissa olevaan kahvilaan, joka myi kaikenlaista hyvin kalliiseen hintaan. Istuin ja katselin ympärilleni kiinnittämättä huomiotani oikeastaan mihinkään. En edes riitelevään seurueeseen, joiden sanaharkka tuntui kiinnostavan ja huvittavan Ashtonia suunnattomasti. Pieni draamapläjäys ei koskaan ollut pahaksi, varsinkaan erittäin rikkonaisesti nukutun yön jälkeen, kun nauruhermot olivat hyvin pinnassa väsymyksen siihen nostamina. Nojasin pääni vasten Ashtonin olkaa.

Painoin silmäni kiinni vain hetkeksi, mutta laivan hiljainen keinutus tuntui rauhoittavalta, kun ei nähnyt, missä oli. Hiljalleen keinunta tuuditti minut uneen.

Unessa en tiennyt missä olin, mutta näin edessäni isäni. Hän katseli minua ja hänen huulensa liikkuivat. En saanut selvää hänen sanoistaan, kuulin hänen äänensä, mutta sanat eivät erottuneet. Sitten huomasin äitini vieressäni. Hän piti kättään olkapäälläni, vaikka en tuntenutkaan sitä. Koko näkemäni tilanne näytti jotenkin kaukaiselta, vaikka olin osa sitä. Vanhempani näyttivät oudoilta. Tunnistin heidät, mutta silti he olivat vieraita. Kuin joku vain sanoisi minulle, että he olivat vanhempani, ja uskoisin selvittämättä asiaa sen kummemmin. He näyttivät oudon kaksiulotteisilta, eivät lainkaan ihmisiltä. Kuin heidät olisi leikattu irti nelivärisestä valokuvasta, eivätkä he istuneet todellisuuden kehyksiin. Heidän liikkeensä näyttivät katkonaisilta, hitailta, kuin he liikkuisivat tilassa, jossa ei ollut painovoimaa tai ilmaa.

Isä sulki suunsa ja jäi katsomaan minua. Äitini oli kadonnut vierestäni, enkä ollut edes huomannut. En tiennyt, minne hän oli mennyt. Huone oli ahdas, sen nurkat näyttivät liikkuvan lähemmäs minua. Katselin isääni. Yhtäkkiä näkökulmani muuttui ja näin isäni kasvot hyvin läheltä, kuin hän katselisi minua ylhäältä päin. Hänen silmänsä muuttuivat vedeksi aivan kasvojeni edessä. Hänen ripsiensä päistä putoili vettä kuin kyyneliä. Vesi liikkui hänen silmissään kuin meren aallot. Hetken jälkeen ei ollut jäljellä kuin tyhjät, pimeät kuopat hänen kasvoissaan. Huusin unessa ja heräsin siihen. Tajusin vain toivoa, etten ollut huutanut ääneen täällä, ihmisten keskellä. Uni jäi häilymään mieleeni vielä pitkään heräämiseni jälkeen. Ashton katseli minua siinä, vasten häntä, ja silitteli hiuksiani. "Sä näit varmaan aika erikoista unta", hän sanoi. Kohautin olkapäitäni. "Ehkä yhtä oudoimmista, mitä oon pitkään aikaan nähnyt... Mun vanhemmista." En tiedä, miksi olin sanonut sen ääneen, se oli vain tuntunut luonnolliselta. Ashton tiukensi otettaan minusta, tuuditti minua sylissään kuin lasta. Vaikka unen viimeiset hetket olivat tuntuneet kammottavilta, ei siitä ollut jäänyt samanlaista tunnetta kuin painajaisesta. Minua ei silti haitannut, että Ashton piteli minua tiukasti lähellään. Olihan allani... Valtava määrä vapaata, tummaa, vellovaa vettä. En halunnut ajatella sitä.