"Voinko mä istua tähän?"
Yksi kysymys voi muuttaa ihan kaiken. Tarina matkustamisesta, ja samaan junanvaunuun astuvasta rakkaudesta.
~Who you travel with can be more important than your destination~
@fallingfromtheskies
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou télécharger une autre image.
Galwayssa kohtasimme ensimmäisenä yllättävän kauniin sään. Aurinko yritti kaikin voimin pinnistää säteitään esiin pilvimassan seasta, eikä sää ollutkaan niin harmaa, kuin sen olisi voinut luulla olevan.
Seurasin Alyssaa, joka näytti kävelevän ilman päämäärää pitkin Galwayn katuja. Ehkä hän etsi jotain tiettyä, ehkä ei. En uskonut, että hänellä oli mielessä mitään tiettyä kohdetta. Hän vilkuili risteyksissä molempiin suuntiin ja valitsi ilmeisesti kiinnostavamman näköisen suunnan.
Minusta tuntui, että olimme kävelleet ikuisuuden, kun Alyssa yhtäkkiä kääntyi minua kohti. "Mitä jos käytäis tuolla?" hän kysyi ja osoitti jonnekin eteenpäin. En ensin edes hahmottanut, mitä hän tarkoitti, mutta hetken kysyvältä näytettyäni tajusin, että hän osoitti kylttiä, jossa luki räikein, käsin kirjoitetuin kirjaimin "THRIFT STORE".
Alyssa oli jo menossa, joten minun ei auttanut kuin kiirehtiä hänen peräänsä. Kyltin kohdalta johti alaspäin kapea porraskäytävä, jonka betoniportaat olivat lohkeilleet, murentuneet ja menettäneet maalinsa. Sieltä täältä maalipintaa oli jopa korjailtu, mutta joko sää tai toistuva kulkeminen portaissa oli kuluttanut maalin pois yhä uudelleen.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou télécharger une autre image.
Portaiden alapäässä odotti auki pöngätty ovi, ja siitä sisään astuttuamme olimme tavarataivaassa. "Anything you could ever want - we have it". Kyltti todella oli osunut oikeaan paikkaan, se nimittäin koristi sisäänkäyntiä. Jo ensimmäisellä silmäyksellä näki, että tämä paikka oli ollut pystyssä kauan, ja toisaalta että suosiokin oli tainnut säilyä jo pitkään.
Olimme kiertäneet vasta pari vaaterekkiä, kun kadotin jo Alyssan silmistäni. Samalla jotain osui päähäni. Vaikutti hatulta. Alyssa nauroi takanani. "Toihan sopisi sulle", hän sai sanottua. Etsin lähimmän peilin ja näin ylläni kamalan, vaaleansinisen lierihatun. Vedin hattua otsalleni ja totesin: "Kyllähän tää aika charmantilta näyttää, olisin varmaan helvetin suosittu 80-luvulla tän kanssa." Alyssa nappasi hatun päästäni ja heitti sen lähimmän hyllyn päälle, mistä oli sen ilmeisesti käteensä napannutkin.
Hetken kuluttua hän tarjosi minulle stringejä, jotka olivat kokonaan karkista tehdyt. Hän yritti vakuuttaa minut niiden käyttömukavuudesta, kun minä samaan aikaan yritin etsiä jotain yhtä hullua Alyssalle ehdotettavaksi. Lopulta löysin haaremihousut, jotka olivat niin rumat, etten ymmärtänyt, miksi sellaiset oli ylipäänsä edes keksitty valmistaa. Jo pelkkä mutaisen joen värinen pohjakangas olisi ollut tarpeeksi kuvottava yhdistettynä polvissa roukkuviin housujen haaruksiin, mutta housuihin oli lisätty neonvärillä tekstiprintti OMG, tietysti juuri takapuolen kohdalle. Alyssa otti housut käteensä ja sovitteli niitä vyötärölleen. "Päästäisivätköhän sisään yökerhoon näillä?" "Ironisesti ehkä."
