you're beautiful | BTS ~ FIN

99.

*Hoseokin näkökulma*

Istuin Taehyungia vastapäätä pöytään. Poika katseli minua, ja tuijotin häntä takaisin. Tölkkini tyhjeni nopeasti, ja hain toisen. Taehyungia nauratti, minua ei kauheasti. Tiesin että sorrun toiseen, sitten kolmanteen ja lopulta sekoan laskuissa.

"Sori" mumisin.

Taehyung katsoi minua hymyillen, ja pudisti päätään.

"Mulla... on vähänmm huowno...olo" poika sopersi, ja nojasi käsillään pöytään.

"Sä oot juonu ihan tarpeeksi nyt muru, sun on aika mennä nukkumaan ettei mitään satu" huokaisin, ja nousin ylös.

Horjahdus. Ja vasta toinen tölkki. Pysähdyin hetkeksi, ja keittiö lopetti silmissäni pyörimisen. Hyi hitto. Käännyin Taehyungiin päin, ja hän pudisteli päätään.

"Ei mewnnä vielä" hän pyysi epäselvästi mumisten.

Minä käänsin suuntani taas jääkaapille. Ei pitänyt. Avasin oven, ja nostin sieltä itselleni pullon. Piti ottaa tölkki. Aloin yhtäkkiä pelätä ihan hirveästi, täällä ei ollut ketään estämässä minua. Ja minusta itsestäni ei siihen olisi.
Nostin pullon pöydälle, ja tartuin Taehyungia kädestä.

"Mennään nukkumaan" kuiskasin hiljaa, ja autoin hämmentyneen pojan ylös.

"Ei-i" hän valitti, mutta talutin hänet silti olohuoneeseen.

Olohuoneessa ei ollut ketään, vain tyhjät patjat ja pari puoliksi syötyä ruokalautasta. Laskin Taehyungin makaamaan patjalleni, ja Taehyung kietoi kätensä kaulalleni.

"Hoseook" hän hymyili, ja minä suutelin häntä hiljaa.

Taehyungin huppari nousi sentti sentiltä hänen vaaleaa ihoaan ylöspäin, ja poika veti minua mukanaan patjalle. Työnsin käteni eteen, ja revin huuleni hänen huuliltaan. En ehtinyt kuin hengähtää, ja Taehyung suuteli minua uudelleen. Hän kaatoi meidät vierekkäin patjalle, ja katsoi minua kirkkailla silmillään.

"Sä oot kännissä, sun on parempi nukkua nyt" totesin varovasti, ja nousin istumaan.

Taehyung yritti vetää minua takaisin, ja rimpuilin irti. Vedin peiton hänen päälleen, ja peruutin kauemmas.

"Hyvää yötä Taehyung."

Taehyung ei rauhoittunut. Hän tarttui kovakouraisesti ranteeseeni, ja painoi huulensa omilleni. Hän maistui alkoholilta niinkuin minäkin, mutta vahvemmin.

"Taehyung, ei nyt, mä en halua" mumisin, ja työnsin pojan jälleen pois.

Taehyung ei oikeasti kuunnellut yhtään. Tunsin hänen kätensä kehollani uudelleen, tunsin kuinka ne etsivät paitani helmaa ja silittivät kasvojani. Tunsin kuinka Taehyung yritti vetää minua viereensä. Ja minua pelotti että satuttaisin häntä. Ja minua ahdisti jo se pieni määrä alkoholia veressäni, ja siihen ahdistukseen oli vain yksi lääke: juoda lisää.

"Taehyung nyt lopeta. Oikeesti lopeta."

Katsoin pojan hämmentyneisiin silmiin, ja silitin hänen hiuksiaan.

"Joskus toiste sit. Mutta mä en vaan nyt...oo okei. Sun ois parempi vaan nukkua nyt, jutellaan aamulla."

Taehyung ei varmaan tajunnut puoliakaan puheistani, mutta nyökkäsi hiljaa. Peittelin hänet jälleen, ja silitin pojan päätä kunnes tiesin hänen nukkuvan. Hän niin katuisi tätä aamulla.
Nousin hitaasti seisomaan, ja suuntasin hetken mietinnän jälkeen takaisin keittiöön. Se pullo siinä pöydällä. Yhtäkkiä se kaikki ahdistus alkoholista iski taas mieleeni, ja yhtään ajattelematta kävelin sen pullon luo. Istuin alas, ja avasin sen. En katsonut kuinka vahvaa se oli, kuitenkin liian vahvaa. Liian vahvaa minulle, joka lupasi ettei enää koskaan juo.
Kuitenkin tein sen. Join koko pullon yksin. Halusin vain sen kaiken ahdistuksen pois, ja nyt tuntui tyhjältä. Jopa alkoholimyrkytys olisi parempi kuin tämä tyhjyys. Minulla oli ollut koko illan tyhjä olo, ja nyt se oli vallannut minut kokonaan. Yritin nousta ylös, ja horjuen otin muutaman askeleen. Paiskasin tyhjän pullon lattialle, ja se särkyi tuhansiksi palasiksi. Olin niin helvetin pettynyt itseeni, miten tein taas tätä. Se on vaan yks ilta. En uskonut sitä itsekään. Yksi ilta. Pari iltaa. Ja kohta alkoholi tuntui oikeasti paremmalta kuin rakkaus. Olin jo torjunut Taehyungin, vain koska se pullo odotti minua pöydällä. Helvetin Yoongi. Ajatukseni olivat niin sekaisin, ja paras vaihtoehto nyt olisi ehkä uni eikä kenenkään syyttäminen. Itse minä olin aloittanut. Kuitenkin kävelin taas jääkaapille, ja otin sieltä tölkin. Join sen nopeammin kuin edelliset, ajatellen miten kroppani kesti. Kyllä se kestäisi. Nousin taas ylös, ottaen pöydästä tukea. Kodikas Jinin ja Namjoonin sisustama keittiö kieppui vähän, ei kroppani ollut joutunut tällaiseen rääkkiin ikuisuuteen. Viimeksi silloin kun millään ei ollut minulle väliä. Ja sitten yhtäkkiä kaikki pimeni, ja tunsin putoavani.

-

"Hoseok!"

Räpyyttelin hetken silmiäni, tottuakseni valoihin. Yoongi istui vieressäni lattialla, huolestunut hymy huulillaan.

"Sä sammuit keittiön lattialle, dorka."

Olisin nauranut, mutta päähäni sattui. Olin kai lyönyt sen kaatuessani, tai sitten sitä särki muuten vaan.

"Mun pääwhän sattuu" mumisin, ja Yoongi puri huultaan.

"Tuon sulle jotain kylmää."

Sain Yoongilta jääpussin, ja sain myös kuulla etten ehtinyt olla tajuttomana kuin reilun tunnin. Yoongi oli sen koko ajan yrittänyt herätellä minua, ja varmistella olinko okei.

"Oot ihmeen selvä siihen nähen et sammuit just."

"Ja sä kuulostat joltain... lääkärilt."

Yoongi läpsäisi minua reiteen, ja purin kieltäni.

"Mihin sä jätit Jimiwnin?" Kysyin hetken mielijohteesta. Huone ei enää pyörinyt, mutta minua oksetti sitäkin enemmän.

"Sammu."

"Mee kattoo sitä? Se tukehtuu tai jotain, nyt ylös ja mee kattomaan sitä" säikähdin, ja työnsin Yoongin kalpeat kädet irti minusta.

"Jimin on ihan ok, mä laitoin sen nukkumaan mut okei" hän kohautti hartioitaan, ja käveli horjuen ulos huoneesta.

Yoongin humalassa oloa ei huomannut helposti, hän korkeintaan horjui vähän ja puhui tavallista enemmän. Ja haisi alkoholilta kilometrin päähän.
Minä käänsin kylkeäni ja oksensin lattialle. Kaikki se ahdistus tulvi takaisin, ja olin oikeasti tosi avuton yksin. Miksi käskin Yoongin pois? En pääsisi ylös, ja minua pelotti. Oikeastaan jopa itkin vähän, tunsin itseni yksinäiseksi ja pahoinvoivaksi. Ja olin kaiken lisäksi pettänyt itseni ja saanut siitä vain lisää kannustusta.

Lopulta sain kammettua itseni ylös lattialta. Tassutin järkyttävän huonon olon saattamana olohuoneeseen, jossa oli Taehyungin lisäksi Jimin. Jimin nukkui selkä selin meihin, ja Taehyung tuhisi minun patjallani, siinä mihin hänet jätin. Painauduin pojan viereen, ja hän avasi silmänsä hämmentyneenä raolleen.

"Hoseok?" Hän kuiskasi hiljaa.

"Joo, tulin nukkumaan."

Taehyung kietoi kätensä ympärilleni, ja painoi päänsä rintaani vasten.

"Rakastan sua" hän sopersi hiljaa, ja minä nielaisin.

"Mäkin sua" yritin hymyillä, ja silitin hajamielisesti hänen hiuksiaan.

"Kuule anteeks."

Taehyung pudisti päätään, ja minä pyysin anteeksi uudelleen. 

"Oon tosi kännissä" sopersin, ja muistan kuinka Taehyung sanoi ettei se haittaa. Ja minä vain hymyilin.