you're beautiful | BTS ~ FIN

56.

Tää kirja on nyt rikkonu 20 000 lukukerran rajan. Kiitos aivan älyttömästi kaikille, en tiiä miten voisin kiittää teitä❤️ käviskö 20k spesiaaliks vaikka Q&A?

*Hoseokin näkökulma*

Istuin hermostuneena sohvalla ja pyörittelin peukaloitani. Tänään olisi erityinen päivä, ja minua jännitti.

Pari päivää sitten puhelin soi. Taehyung juoksi vastaamaan minua nopeammin, ja puhui puhelimessa melkein tunnin. Hänen lopetettuaan kysyin uteliaana, kenen kanssa hän oli puhunut. Taehyung kertoi puhuneensa äidilleen, ja hänen silmänsä loistivat innosta.
Äiti. Minulla ei ollut ollut äitiä ikuisuuteen, ja ajatus sai minut hieman surulliseksi. Taehyung kuitenkin ryhtäsi halaamaan minua, ja kietoi kätensä nauraen ympärilleni. Silloin unohdin miksi olin surullinen, ja nostin Taehyungin syliini. Pyörähdin muutaman kerran ympäri hänestä kiinni pitäen, ja sitten suutelin häntä hymyillen.

"Äiti tulee käymään täällä parin päivän päästä. Ja mun muu perhe. Sit voin esitellä sut niille!"

Hymyilin ja pörrötin Taehyungin hiuksia.

"Sehän on hyvä idea, laitetaan ruokaa ja voidaan sitten jutella"

Taehyung halasi minua uudelleen, ja nauroi.

"Mä oon niin onnellinen että saan vihdoin esitellä sut!"

Hymyilin, ja silitin hänen hiuksiaan.

"Mäkin oon ilonen että saan vihdoin tavata sun vanhemmat. Oon tavannu vaan sun siskon" sanoin hymyillen.

"Tiiän!" Taehyung nauroi, ja tarttui käsiini innostuneena.

"Nyt saat tavata mun vanhemmat!"

-

Kaikki oli valmista. Olimme kaikki auttaneet Jiniä ja Namjoonia ruoan laitossa, ja se oli vihdoin aseteltu nätisti pöytään. Pöydässä oli muutama kynttilä valaisemassa hämärää iltaa, ja kaunis jouluruusu.

"Täällä on niin kiva tunnelma" Yoongi huokaisi. Jimin halasi häntä, ja painoi poskensa pidemmän pojan rintaan.

"Äidin pitäis tulla ihan kohta!" Taehyung hymyili.

Hän oli ollut innoissaan koko päivän, ja hymyillen auttanut kaikkia parhaansa mukaan.  Taehyung oli pirteämpi kuin pitkään aikaan, ja se sai minut iloiseksi. Aina välillä poika hyppäsi syliini, ja kertoi kuinka iloinen hän oli. Sitten hän suuteli minua.

Yhtäkkiä ovelta kuului koputus.

"Tullaan!" Taehyung melkein kiljaisi.

Hän juoksi ovelle, ja tempaisi sen auki. Kävelin nauraen hänen perässään, ja pysähdyin hieman hänen taakseen.

"Ne tuli" huikkasin keittiöön, jossa Jin vielä Namjoonin avustuksella asetteli viimeisiä servettejä.

Taehyung avasi oven, ja hymyili. Oven takana seisoi kolme ihmistä. Taehyungin vanhemmat ja pikkusisko. Valehtelisin jos sanoisin ettei minua hermostuttanut heidän tapaamisensa. Entä jos en ollut heidän mielestään tarpeeksi hyvä heidän pojalleen? Molemmat Taehyungin vanhemmista halusivat mielummin Jungkookin, ja he ehkä jopa syyttivät minua hänen kuolemastaan.

Taehyung ryntäsi halaamaan ensin äitiään, sitten isäänsä ja lopulta siskoaan. Taehyungin äiti pyyhki kyyneleitään, ja silitti poikansa hiuksia.