you're beautiful | BTS ~ FIN

46.

Ehin vasta juhlii kahtatoista tuhatta lukukertaa ja sataa seuraajaa, ja nyt teitä on jo kolmetoista ja puol tuhatta, ja sata kakskymmentä seuraajaa. Kiitos aivan älyttömästi, oon sanaton❤️

*Taehyungin näkökulma*

Hoseok silitti hellästi poskeani. Istuin hänen sylissään, ja painauduin pojan lämmintä kehoa vasten. Hitaasti hän liikutti huulensa korvalleni, ja kuiskasi minulle kuinka paljon hän minua rakasti. Olin niin onnellinen, että olisin voinut taas purskahtaa itkuun. Tyydyin vain hymyilemään heikosti, en halunnut huolestuttaa ketään enempää koska en kuitenkaan pystyisi selittämään miksi itkin.
Namjoon istui vieressämme sohvalla, ja hymyili. Yoongi ja Jimin olivat asettuneet sylikkäin nojatuoliin, ja hellästi vanhempi poika silitti nuoremman vaaleita hiuksia. Hymyilin, sillä olin hyvin onnellinen myös heidän puolestaan.
Jin istui erillisellä tuolilla Namjoonin vieressä, ja yritti neuvoa poikaa tv'n kaukosäätimen käyttämisessä. Namjoon ei millään oppinut, ja onnistui sekoittamaan koko laitteen.

"Mä en osaa, luovutan" hän huokaisi, ja Jin nauroi.

Jin otti kaukosäätimen Namjoonilta, ja muutaman kymmenen sekunnin jälkeen ruudulta alkoi pyöriä joku vanha jouluelokuva. Painauduin hymyillen lähemmäs Hoseokia, ja suojelevasti hän kietoi kätensä lantiolleni. Tunsin oloni niin turvalliseksi, että voisin nukahtaa hänen syliinsä. En kuitenkaan halunnut vajota uneen, ilta oli vasta alussa. Halusin viettää jokaisen mahdollisen hetken tässä todellisuudessa, Hoseokin silittäessä hellästi väsynyttä kroppaani.

-

"Ainiin, meillä on lahjojakin" Jin totesi yhtäkkiä.

Katsoin Hoseokia kysyvästi, mutta innostuneena. Hän hymyili minulle, ja pyyhkäisi hiukseni silmiltäni.

"Kulta, mulla on sullekin jotain" hän sanoi hiljaa.

Tunsin kuinka jännitys kupli mahassani. Aivan kuin olisin taas lapsi, joka viettää joulua isoäidin luona. Hymyillen kumarruin varovasti suutelemaan Hoseokia kiitokseksi, ja hän kuljetti sormiaan lantiollani.

"Mennäänkö kattomaan" hän kuiskasi, ja nyökkäsin.

Kävelimme makuuhuoneeseen. Jimin veti Yoongia kädestä, ja poika yritti pysyä Jiminin tahdissa.

"Yoongi-ah, tuu jo!" Hän hihkui, ja Yoongi pyöritti silmiään. Jin jätti tv'n päälle, ja Namjoon nousi ylös vierestämme. He lähtivät kävelemään poikien perässä makuuhuoneeseen, ja katsoin Hoseokia hymyillen.
Hoseok nosti minut syliinsä, ja painauduin häntä vasten.

"Oot niin kevyt" hän kuiskasi hiljaa korvaani, ja painoi sitten hellän suukon sen juureen.

Poika kantoi minut käsivarsillaan aina sängyllemme asti, ja laski minut siihen istumaan. Jimin ja Yoongi olivat koristelleet kauniin joulukuusen huoneen nurkkaan, ja sen alla oli kasa paketteja.

"Joko saa avata?" Jimin kysyi viattomasti. Hän istui lattialla pehmeä paketti kädessään, ja hymyili leveästi.

Jin kumartui ottamaan hänestä kuvan, ja hymyillen hän antoi pojalle luvan avata paketin.
Kaikki muutkin alkoivat avata paketteja, ja hymyillä saamilleen lahjoille. Istuin sängyllä, ja katselin hymyillen kuinka Jimin kuori paketista pehmonallen. Yoongi kai piti häntä vielä ihan pienenä, ja nauroin Jiminin onnelliselle ilmeelle. Minäkin halusin nallen, pakko myöntää.

Hoseok käveli viereeni, ja ojensi minulle paketin. Se oli kova, ja kääritty punaiseen lahjapaperiin. Katsoin häntä uteliaana, ja revin kääreet irti.
Sisältä paljastui kuvakirja.
Hengitykseni pysähtyi, enkä uskaltanut avata ensimmäistä sivua. Tiesin mitä siellä olisi, ja en ollut valmis näkemään sitä. Toisaalta halusin yrittää, halusin muistaa kaiken. Mutta osa minusta halusi vain unohtaa, antaa olla.