you're beautiful | BTS ~ FIN

80.

*Yoongin näkökulma*

Seisoimme sylikkäin käytävällä Jiminin kanssa vielä hetken, ja silittelin hellästi hänen hiuksiaan. Poika oli yhä järkyttynyt, ja minä varmaan vielä enemmän. Chanyeol ei ollut muuttunut. Kukaan ei ollut auttanut sitä. Chanyeolin piti saada apua, se tarvitsi oikeasti apua. Jimin värisi hiljaa, ja nosti itkuiset silmänsä minuun.

"Yoongi?" Hän sopersi itkuisella äänellään.

"No?" Vastasin hiljaa, ja silitin hänen hiuksiaan.

"Mä mietin et...teiks sä ne kaikki jäljet...Chanyeoliin?"

Katsoin Jiminiä sanattomana, ja pala nousi kurkkuuni. En minä ollut tehnyt niitä kaikkia. Mutta osan kyllä. Hän halusi olla raju, olla muiden retuutettavana ja kuristettavana. Se oli silti niin väärin. Vanhempana hän olisi osannut päättää paremmin asioistaan, ja voinut silloin sopia tasapainoisen kumppaninsa kanssa säännöt ja turvallisuusasiat. Chanyeol oli vasta 15. Hän oli niin pieni, ja silti niin sairas.

"En...kaikkii."

Sanoin sen niin hiljaa, että sen juuri ja juuri kuuli. Jimin katsoi minua kyyneleet silmissään, ja rutisti minut itseään vasten lujemmin.

"Voi Yoongi mitä sä oot tehny."

Hautasin kasvoni Jiminin pehmeisiin hiuksiin, ja hengitin niiden tuoksua. Se sai oloni turvalliseksi ja hyväksytyksi, vaikka olinkin tällainen.

"Mä oon niin pahoillani."

Jimin pudisteli päätään, ja katsoi minua.

"Hei, mäkin oisin tehny varmasti saman jos oisin ollu sun paikallas. Kyl mä näin miten se käyttäyty."

Hymyilin kyynelteni läpi Jiminille, hän yhä jaksoi uskoa minuun. Hän uskoi minuun kaiken tämän jälkeen. Kyllä hän tiesi että Chanyeol oli suurimmaksi osaksi Baekhyunin silpoma, ei vain minun. Baekhyun oli vastuussa hänen tikkausta vaatineista haavoistaan ja käytöksestään. Baekhyun oli tuhonnut Chanyeolin minäkuvan ja elämän.

"Onks sul paha olla?" Kysyin Jiminiltä.

Poika näytti kalpealta ja pahoinvoivalta, ja katselin häntä surullisena. Kirosin hiljaa, miksi Jiminin piti nähdä tämä.

"Ei. En mä syytä sua, se yllytti sua ja et ollu oma ittes sillon" Jimin sopersi.

Painoin hellän suudelman Jiminin huulille, ja pyyhkäisin hänen vaaleat hiuksensa hänen korvansa taakse. Jimin inahti hiljaa, ja vastasi suudelmaan.

"Hei anteeksi."

Käännyin katsomaan äänen suuntaan, kädet yhä Jiminin ympärillä. Edessämme seisoi se nainen, joka oli puhunut minulle aiemmin.

"Olen pahoillani tästä välikohtauksesta. Veimme hänet pois, ja teidän ei tarvitse enää huolehtia. Olettehan kunnossa?"

Katsoin naista. Jimin katsoi minua, ja niiskaisi hiljaa.

"Haluun puhua Chanyeolille."

Jimin ja hoitaja katsoivat minua molemmat yhtä järkyttyneenä.

"Mitä?"

Toistin lauseeni. Halusin puhua sille pojalle nyt.

"Yoongi ei" Jimin kuiskasi hiljaa, mutta silitin hänen poskeaan lohduttavasti.

"Kulta, mulla ei mee kauan aikaa. Haluun vaan puhua sille hetken järkevästi."

Nainen katsoi minua huokaisten.

"Chanyeolille ei voi puhua järkevästi ellei hänelle anna rauhoittavia. Niiden vaikutukset alkavat vasta tunnin päästä, jos ne annetaan nyt."