you're beautiful | BTS ~ FIN

30.

Heii!! Taas on ollut vähän taukoa tästäkin, mutta täällä taas!Pahoittelut mahdollisista kirjoitusvirheistä/muista virheistä❤️

*hoseokin näkökulma*

Huvipuiston sulkeuduttua lähdimme kaikki kävelemään kohti autoa. Kannoin Taehyungia, sillä hän oli jo todella väsynyt rankasta päivästä. Pakkauduimme autoon, ja Taehyung laski päänsä syliini. Hän nukahti melkein heti, ja lumoutuneena katsoin hänen rauhallisia kasvojaan. Silitin pojan silkinpehmeää päätä, ja hyräilin hiljaa. Välillä Taehyungin ilme muuttui, ja hän inahteli levottomasti. Silloin suutelin häntä nopeasti poskelle tai otsalle, ja poika jatkoi uniaan rauhallisena. Pidin toisella kädelläni kiinni hänen kädestään, ja piirsin siihen hellästi ympyrää peukalollani. Taehyung hymyili unissaan, ja painautui lähemmäs minua.

Vihdoin saavuimme kämppämme pihalle, ja purkauduimme ulos autosta. Nostin nukkuvan Taehyungin käsivarsilleni, ja suutelin häntä nopeasti. Kannoin hänet makuhuoneeseemme, ja laskin pojan hänelle ja Jungkookille tarkoitettuun parisänkyyn. Tunsin hieman syyllisyyttä käpertyessäni hänen viereensä, Jungkookin paikalle. Ravistelin kumminkin nuo ajatukset mielestäni, en missään nimessä yrittänyt korvata häntä.
Yölampun hämärässä valossa aloin pikkuhiljaa kelata ajatuksiani. En edes ollut tiennyt seksuaalisuudestani ennen tätä päivää. Totta kai olin pitänyt Taehyungia suloisena poikana, mutta en millään olisi arvannut tätä. Hän oli vielä pieni, ja tarvitsi jonkun pitämään hänestä huolta. Silitin pojan poskea, ja hitaasti liu'utin käteni hänen hiuksiinsa. Vetäessäni sormeni niistä läpi, käteeni tarttui tukko pehmeitä hiuksia. Katselin niitä hämmästyneenä, ja tuhahtaen käänsin kylkeäni. Ravistelin ne sängyn reunan yli lattialle, ja ajattelin sen johtuvan varmasti stressistä. Lupasin kuitenkin itselleni pitää asiaa silmällä, jos hiuksia vielä lähtisi. Käännyin takaisin Taehyungin puoleen, ja huomasin hänen paitansa kaula-aukon valuneen huomattavan alas. Se paljasti pojan selkeästi näkyvillä olevat rintaluut, ja hieman huolissani peitin näyn peitolla. Minun pitäisi alkaa vahtia Taehyungin syömistä, poika oli selkeästi hyvin hyvin laiha. Jatkoin Taehyungin silittämistä, kunnes hämmästyksekseni hän avasi silmänsä.

"Hoseok..."

"Niin?"

"...Hoseok... mitä me ollaan?" Hänen heikko äänensä kuiskasi minulle, ja hänen tummat silmänsä katsoivat suoraan omiini. Hän tarttui käteeni, ja puristi sitä.

"En tiedä. Haluun pitää susta huolta, et selvii yksin. Mä haluan rakastaa sua, tarvit rakkautta"  kuiskasin takaisin, ja sipaisin hänen poskeaan.

Taehyungin väsyneet kasvot kääntyivät suloiseen hymyyn.

"Mäkin ...rakastan...sua. Oon vaan tosi hämmentyny...Jungkook... tuleeko tää liian pian? Tarvin jonkun joka pitää musta huolta, etten tee mitään tyhmää ittelleni. Toivottavasti sä pystyt pitämään musta huolta" hän sopersi, ja vajosi nopeasti uudelleen uneen.

Lempeästi hän puristi kättäni itseään vasten, ja tunsin kuinka pojan hoikka vartalon kohoili hänen hengityksensä tahtiin. Kiedoin toisen käteni Taehyungin ympärille, ja painoin pääni hänen hiuksiinsa.

"Rakastan sua, hyvää yötä"

Vastaukseksi sain vain tuhinaa, ja lempeän tönäisyn rintaani vasten.

-

Aamulla heräsin aikaisemmin kuin Taehyung. Makasin sängyllä tuijottaen hänen suloisia kasvojaan täysin lumoutuneena hänen kauneudestaan. Naurahdin itselleni, enhän minä koskaan ollut rakastanut ketään. Aidosti. Mutta nyt tunsin jotain aivan uutta sisälläni, ja katsoessani Taehyungia tunsin haluavani suojella poikaa maailmalta. Halusin halata häntä enkä koskaan päästää irti. Halusin kertoa hänelle kuinka suloinen ja tärkeä hän oli, halusin kertoa sen miljoona kertaa kunnes en saisi enää ääntä kurkustani. Revin kumminkin katseeni irti pojasta, ja tassuttelin keittiöön.

Keittiössä aloin valmistaa aamiaista, ja paistoin pannulla kananmunia ja muita täytteitä. Muut nukkuivat vielä, joten päätin tehdä heillekkin ruokaa. Maustoin pannulla paistuvaa aamiaista, ja hyräilin hiljaa jotain ikivanhaa radiohittiä, jonka nimeä tai sanoja en edes itse muistanut. Yhtäkkiä tunsin kuinka lämpimät käsivarret kietoutuivat ympärilleni, ja joku painoi huulensa ihan korvani vierelle.

"Huomenta" Taehyung kuiskasi käheällä äänellä, ja laski kätensä lanteilleni.

Suutelin häntä parhaani mukaan, ja nauraen vastasin:

"Huomenta kulta"

"Teeksä ruokaa?"

"Joo, tästä riittää kaikille" hymähdin, ja aloin jakaa aamiaista lautasille. Taehyung istui paikalleen, ja jälleen hän näytti pieneltä eksyneeltä koiranpennulta, joka tarvitsi vain paljon rakkautta ja huolenpitoa.
Istuimme hiljaa paikoillemme, ja aloitimme syömisen välittämättä siitä milloin muut heräisivät. Hymyilimme toisillemme, ja tuijotimme toisiamme pitkään hiljaa.

"Taehyung mä oon vähän huolissani sun painosta" totesin vihdoin.

Taehyung katsoi minua silmiin, enkä osannut lukea hänen kasvojaan.

"Älä oo huolissas, kyllä mulla painoo riittää. Syönhän mä...nytkin" poika sanoi hiljaa.

"En mä tarkottanu mitenkää silleen... oon vaan huolissani, näin viimeyönä sun rintakehän ja musta tuntuu et tarvisit vähän enemmän lihaa sun luiden ympärille. Oot niin pikkunen"

Taehyung katsoi minua pitkään.

"Näit mun rintakehän?" Hän toisti mekaanisesti.

"Joo. Nukuit, ja sun yli-iso paita valu alaspäin. Älä luule etten kattois sun sulosia kasvoja koko yötä. Miks nukkua, kun voi käyttää ajan siihenki?" Hymähdin.

Taehyung hymyili hiljaa.

"En mä oo sulonen"

"Oot" vastasin.

"En, oon vaan... en oo mitään"

"Taehyung oot mun kaikki, älä sano noin"

"Rakastan sua"

"Mäkin sua. Paljon"

-

Nousin penkiltäni, ja vein astiat tiskialtaaseen.

"Lähden käymään tuolla koululla. Mun pitää täyttää pari sun paperii, tuun tunnin päästä viimestää. Pärjääks?" Kysyin hymyillen, ja pörrötin Taehyungin hiuksia.

Lisää hiustuppoja irtosi, ja irtohiukset tarttuivat käteeni. Ravistelin ne pois, ja pudistelin päätäni.

"Kyllä mä pärjään"

Nopeasti vedin kengät jalkaani, ja huikkasin vielä ovelta:

"Jos tarvit jotain, soita tai herätä muut! Tuun pian, rakastan sua"

Suljin oven perässäni, ja lähdin harppomaan kohti koulurakennusta.

Näin tähän lopuksi haluun vielä kiittää siitä, että tää fanfic on rikkonut 6000 lukijan, ja 1000 voten rajan❤️ en voi sanoin kuvailla paljonko tää merkitsee mulle, jokainen lukukerta ja vote on ihan sanoinkuvailemattoman tärkeä❤️