you're beautiful | BTS ~ FIN

53.

*Taehyungin näkökulma*

Kaarsin autolla parkkipaikalle. Hoseok nuokkui vieressäni puoliunessa, ja hellästi tönäisin hänet hereille.

"Hoseok, me ollaan kotona."

Sanan "koti" sanominen sai hyvän olon vatsaani. Minua hymyilytti sanoa se ääneen. Vaikka olimme kämpässä vain vuokralla, se oli silti koti. Koti jonka pihaan olin juuri ajanut poikaystäväni kanssa. Poikaystäväni. Hoseok hymyili minulle, ja avasi turvavyönsä. Nousimme ylös autosta, ja lukitsin sen ovet.
Pihalla Hoseok kaivoi sätkäaskin taskustaan, ja ravisti sitä kättään vasten. Sitten hän avasi sen, ja sytytti tupakan sytkärillään. Mietteliään näköisenä poika veti savua sisäänsä, ja puhalsi sen ulos.

"Mitä sä meitit?" Kysyin hiljaa.

"Oon onnellinen."

Hymyilin, ja katsoin häntä silmiin. Hoseok hymyili minulle takaisin, ja punastuin. Hitaasti kävelin hänen viereensä, ja poika kietoi kätensä ympärille. Suutelin häntä lempeästi ja pitkään, antautuen hänen kosketukseensa. Poika maistui savulta, mutta se ei haitannut minua. Hän oli silti Hoseok. Minun rakas Hoseokini.
Poika irrottautui minusta, ja veti taas savua keuhkoihinsa. Hymyilin, ja käänsin katseeni kohti taivasta. Se oli täynnä kirkkaita tähtiä, jotka hohtivat pieninä valopilkkuina pimeällä taivaalla. Hoseok käänsi myös katseensa taivaalle, ja hymyili.

"Tääl on niin kaunista" henkäisin.

Hoseok silitti poskeani, ja katsoi minua silmiin.

"Niin on. Mut sä oot paljon kauniimpi."

Punastuin, ja laskin katseeni maahan. Poika pyyhkäisi hiukseni silmiltäni, ja hymyili. Värisin kylmästä, ja hymyilin hänelle takaisin.

"Kulta mä rakastan sua" hän totesi hiljaa, ja painoi minut uuteen suudelmaan.

"Voi sua" nauroin, ja suutelin häntä takaisin.

-

Kopistelin lunta kengistäni eteiseen, ja riisuin takkini naulakkoon. Potkin kenkäni lattialle, ja hymyillen kävelin olohuoneeseen. Hoseok käveli perässäni, ja tarttui käteeni. Minua hymyilytti nyt entistä enemmän, ja kiedoin sormeni hänen omiensa lomaan. Pojalla ei ollut aavistustakaan paljonko hänen pienet hellyydenosoituksensa oikeasti merkitsivät minulle.  Olin niin onnellinen, niin sanoinkuvailemattoman onnellinen.

Jimin istui olohuoneen sohvalla, ja Yoongi istui hänen vieressään. Namjoon istui nojatuolissa sohvan vieressä, ja Jin istui lattialla. Namjoon ja Yoongi pelasivat jonkinlaista lautapeliä, ja Jimin ja Jin kannustivat kumpikin omaa suosikkiaan.

"Jimin" huikkasin, ja heitin hänelle auton avaimet.

Hymyillen poika kiitti minua, ja työnsi avaimet hupparinsa taskuun. Olin kiitollinen siitä, että sain käyttää aina Jiminin autoa. Oli minulla omakin, mutten halunnut ajaa sitä. Ajattelin että myyn sen pois, sillä se muistutti minua liikaa Jungkookista. Pojan lämmin tuoksu oli tarttunut auton nahkapenkkeihin, ja joka kerta kun tunsin sen nenässäni, minua alkoi itkettää. Se teki ajamisesta mahdotonta. Siinä oli liikaa muistoja.

"Miten meni?" Jin kysyi uteliaana.

"Mitäs tässä. Ihan perus" vastasin hänelle hymyillen, ja Jin nyökkäsi.

"Aww" Jimin huokasi, ja katsoin häntä ihmeissäni. Silloin tajusin yhä pitäväni Hoseokia kädestä kiinni, ja punastuin. Yritin irrottaa kättäni, mutta Hoseok tarttui siihen tiukemmin. Sitten hän veti minut itseään vasten, ja kietoi kätensä ympärilleni.

"Sä et mee mihinkään" hän kuiskasi hiljaa korvaani, ja punastuin yhä syvemmin.

Jimin katseli meitä, ja huokaisi uudelleen. Yritin rimpuilla irti, mutta Hoseok veti minut syliinsä sohvalle. Sitten hän suuteli minua lempeästi, ja silitti hiuksiani.