you're beautiful | BTS ~ FIN

26.

Sori että tää teksti on nyt näin tönkköä. Toivottavasti kuitenkin kelpaa tällanen täyteluku❤️

*Yoongin näkökulma*

Istuin yhä keittiön pöydän ääressä, juoden kahviani. Se oli jo ehtinyt jäähtyä, kun Hoseok tuli ja istui viereeni.

"Mihin sä jätit Taehyungin?" Kysyin virnistäen.

"Se jäi nukkumaan. Työnsi mut alas sängystä"

Kohotin kulmiani.

"Nukuitte samassa sängyssä?" Kysyin ihmeissäni.

Hoseok punastui korviaan myöten.

"E-ei me, taisiis... ei meillä oo mitään. Se vaa pyysi tulla viereen, sitä väsytti" poika puolusti itseään.

"Hah, kunhan kiusasin. Ei mulla oo mitää sitä vastaa, enkä sitäpaitsi aattele teitä sillee. Ihmettelen ees miten Taehyung päästää jonku lähelleen. Ihailen sua" sanoin, ja hörppäsin kahvini loppuun.

"Missä muut on?" Hoseok kysyi.

"Lähtivät kauppaan. Muroja ja salaattikastiketta" totesin.

"Ainii, mulla ois yks pyyntö sulle" Hoseok sopersi.

"No?" Kysyin uteliaana, ja nojasin pääni käteeni.

"Mun pitäis saada yks kirja tuolt hyllyn päältä, mut en yllä siihen" Hoseok sanoi hymyillen.

Naurahdin ääneen.

"Turha luulo. Oon sua reilusti lyhempi, etkö oo huomannu?" Virnistin.

"Joo, mut aattelin et voisit vaikka nostaa mua tai jotain" Hoseok sopersi.

"Okei, missä se sun kirjas on" hymähdin, js lähdin seuraamaan oranssihiuksista poikaa pitkin kämppämme käytävää.

-

"Nosta mua vielä vähän"

Puristin sormeni Hoseokin lantioille, ja työnsin häntä ylemmäs.

"Yletyn kohta, vielä vähän!" Hän huohotti, ja kurkotti käsillään ylöspäin.

"Saan sen- "

Rysäys.

Tasapainoni lipesi, ja kaaduimme maahan. Ennen kuin ehdin edes ajatella, huomasin makaavani Hoseokin päällä. En sillä tavalla kevyesti, vaan aivan kunnolla. Toinen käteni oli lukittautunut hänen lanteilleen, ja toisella pitelin itsäni hieman koholla. Kasvoni olivat vain sentin pääsä Hoseokin kasvoista, ja hän puskahti nauruun.

Siinä samassa huoneen ovi avautui. Heti perään kuului vaimea rysäys, aivan kuin kauppakassi olisi tiputettu lattialle. Nostin katseeni, ja huomasin ovella seisovan Jiminin. Hän tuijotti meitä suu auki, ja hänen kätensä oli jähmettynyt ostoskassia pitelevään asentoon. Ostoskassi oli tosin tipahtanut lattialle, ja levittänyt sisältönsä puiselle parketille. Maito valui rikkoutuneesta purkista ympäriinsä, kastellen lattian ja muut ruoka-aineet.

"Y-yoongi?" Jimin sopersi.

"Yoongi mitä sä..." pojan ääni särkyi, ja hän alkoi täristä.

Tajusin nopeasti nousta Hoseokin päältä, enkä vilkaissutkaan häneen. Äskeinen tapaus oli ollut silkka vahinko, tiesin sen. Hoseokkin oli vain nauranut jutulle.

"Jimin, tää ei oo sitä miltä tää näyttää" sopersin hätääntyneenä.

"Yoongi mä luotin suhun..." Jimin sopersi, ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin.

"Yoongi miks sä teet mulle näin? Yoongi mitä mä oon tehny sulle?" Poika nyyhkytti, ja hautasi kasvot käsiinsä.

Kompuroin pystyyn, ja lähdin nopeasti harppomaan kohti Jiminiä.

"Jimin, mä voin selittää"

Jimin nosti päänsä, ja tajusi minun lähestyvän. Nopeasti hän kääntyi kannoillaan, ja lähti juoksemaan kohti ulko-ovea. Harmikseni hän ei ollut vielä riisunut kenkiään kauppareissun jälkeen, joten poika vain juoksi avonaisesta ovesta ulos. Pujottelin tieni muussaantuneiden ruokatarvikkeiden ohi, ja vedin lenkkarit jalkaani. En jäänyt ottamaan edes takkia, vaan ryntäsin suoraa tietä ulos.

"Jimin!" Huusin.

"Jimin missä sä oot! Mä voin selittää, hitto. Se ei ollu sitä mitä sä luulet"

-

Puolisen tuntia Jiminiä etsittyäni päädyin jonkinlaiselle polulle. Pysähdyin isolle kivelle hetkeksi, miettimään vaihtoehtojani. Yhtäkkiä kuulin lähistöltä nyyhkytystä. Tajusin, että sen oli pakko olla Jimin.
Jonkun aikaa ääntä seurattuani saavuin suuren puun juurelle. Jimin istui siihen nojaten, ja hän oli haudannut kasvonsa pieniin käsiinsä. Kävelin hänen vierelleen, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.

"Kulta?"

Vihaisesti poika riuhtaisi itsensä irti minusta.

"En oo sun kulta!" Jimin huusi, ja lisää kyyneleitä valui hänen poskilleen.

"Jimin, muhun sattuu. Anna mun selittää" anoin.

"Mee selittämään vaikka sille sun Hoseokille!" Jimin kiljui.

"Rauhotu kulta, anna kun mä selitän"

Jimin puhkesi lohduttomaan itkuun, ja käänsi päänsä pois. Vedin hänet vastusteluista huolimatta syliini, ja silitin hänen pehmeitä hiuksiaan.

"Jimin me yritettiin nostaa yhtä kirjaa hyllyltä. Nostin Hoseokia, ja sit mun tasapaino petti. Me kaaduttiin, ja päädyttiin siihen. Se ei ollu sitä miltä se näytti"

Jimin nosti katseensa. Hänen silmissään oli yhä epäilystä, ja hän käänsi minulle selkänsä.

"En usko sua. Mee pois. Mee vaikka sen sun Hoseokin luo. En haluu nähä sua. Häivy täältä. Mee helvettiin."