you're beautiful | BTS ~ FIN

32.

Anteeks etten oo vastaillu teidän kommentteihin, vastaan heti! Kiitos niistä aivan älyttömästi❤️

*Hoseokin näkökulma*

Kävelin kohti kämppämme ovea. Olin saanut nipun Taehyungia koskevia papereita vihdoin täytettyä, ja puristin niitä tiukasti itseäni vasten. Saavuin ovellemme, ja kaivoin avaimeni taskusta. Avasin oven äänekkäästi kuten aina, sillä olin huono käsittelemään lukkoja ja avainnippuja. Vedin oven auki ja painon välioven kylmää kahvaa.
Juuri kun olin astunut lämpimään eteiseen, tunsin jonkun ryntäävän minuun pahki. Hän törmäsi minuun sellaisella voimalla, että kaikki paperit putosivat kädestäni ja levisivät ympäri huonetta.

"Taehyung?" Älähdin.

Taehyung oli varmasti odottanut että saapuisin. Hän oli heti rynnännyt luokseni kun sain oven auki, enkä voinut kuin hymyillä. Taehyung kietoi kätensä ympärilleni, ja hautasi päänsä kaulaani.

"Hoseok... mä oon oottanu sua... älä enää jätä mua yksin, mua pelottaa" poika sopersi kaulaani vasten.

Hämmentyneenä silitin hänen hiuksiaan, ja suutelin hänen otsaansa.

"Voi sua. Mikä sua pelottaa?" Kysyin hiljaa, silittäen pojan päätä.

"Pelkään... itteäni" Taehyung sanoi hiljaa, ja lopulta hänen äänensä särkyi.

"H-Hoseok mä oon tehny jotai ihan h-hirveetä!" Poika itki.

Katsoin hänen pelästyneisiin kasvoihinsa. Yhtäkkiä Taehyungin sanat alkoivat juurtua päähäni, ja tajusin mitä hän oli juuri sanonut.

"Taehyung mitä sä oot tehny" kysyin rauhallisesti, yrittämättä kuulostaa järkyttyneeltä.

"En mä v-voi kertoo!" Poika vinkaisi.

"Taheyung sun pitää nyt kertoo mulle" sanoin hiljaa, ja silitin hänen päätänsä.

Poika painoi päänsä rintaani vasten, ja itki. Hän ei pystynyt itkultaan puhumaan, ja hänen vartalonsa nyki kummallisesti omaani vasten.

"Taehyung liittyykö tää sun terveyteen?" Kysyin vakavana.

Poika itki yhä kovemmin, ja tarttui tärisevin käsin kiinni paidastani.

"Taehyung mitä sä oot tehny itelles?"

"En m-mitään!" Poika änkytti, ja jatkoi itkuaan.

"Taehyung sun pitää kertoo. Tietääks kukaan muu?" Kysyin, nyt jo todella huolestuneena.

"Ei!"

Vastaus tuli liian terävästi ollakseen totta. Huokasin syvään, ja painoin huuleni Taehyungin hiuksiin.

"Kuka tietää tästä"

Taehyung itki yhä lohduttomammin, ja tiukensin käsiäni hänen ympärillään.

"Kysynkö kaikilta?" Sanoin vihdoin.

"Sillon saan tietää mitä oot tehny"

"EI. Se lupas et se ei kerro, se lupas!" Taehyung parkaisi hysteerisenä.

"Kuka lupas Taehyung, kuka?" Kysyin vakavana.

"Ei kukaan!"

"Taehyung tässä kämpässä on meidän lisäksi vaan neljä poikaa. Mä saan tietää ennemmin tai myöhemmin mitä on tapahtunu. Sun oman turvallisuuden takii mä en voi jättää tätä tähän, ja jatkaa elämääni. Mä rakastan sua, ja jos et aio ite kertoo mitä oot tehny saan sen kyllä selville jotain muuta kautta. Sitä sä et haluu, ethän?" Sanoin hiljaa.

"En!" Poika nyyhkäisi.

Silloin nostin Taehyungin syliini, ja puristin hänet tiukasti itseäni vasten.

"Mennäänkö tonne ulos vähän juttelemaan. Ettei muut vahingossakaan kuule mitään mitä et haluu jakaa kaikille?" Ehdotin kuiskaten pojan korvaan.

Taehyung nyökkäsi hitaasti, ja autoin poikaa etsimään kenkänsä.

Oven ulkopuolella tartuin Taehyungia kädestä, ja hymyilin hänelle rohkaisevasti. Poika itki yhä, ja minulle tuli heti tahtomattani mieleen eräs poika, jonka kerran tunsin.

Jeon Jungkook.

Minua alkoi pelottaa. Pelottaa todella. Puristin Taehyungin kättä, ja lista hirvittäviä ajatuksia ilmestyi mieleeni. Taehyung ja Jungkook. Jungkook ja Taehyung. Taehyung on nyt sairas. Hän on yhtä sairas kuin Jungkook oli joskus. En voi sille mitään. Vai voinko? Kyllä minä voin.
Entä jos epäonnistun? Entä jos en osaa rakastaa tai parantaa? Entä jos Taehyung tulee liian sairaaksi? Entä jos Taehyungille käy niinkuin...
Katkaisin ajatukseni heti. Ei. Niin ei voisi käydä. Lupasin itselleni laittaa vaikka henkeni peliin estääkseni sen. Rakastin Taehyungia, ja nyt hän tarvitsi minua. Hän tarvitsi jonkun joka rakastaa. Minä rakastan häntä.

pysähdyin keskelle nurmikenttää, yhä Taehyungin kättä puristaen. Poika katsoi minua hämmentyneenä itkuisilla silmillään, ja katsoin häntä takaisin. Silloin kiedoin käteni hänen ympärilleen, ja painoin pojan hellään suudelmaan. Lempeästi liu'utin käsiäni hänen laihaa kroppaansa pitkin. Taehyung vastasi suudelmaan, ja hän maistui suolaisilya kyyneleiltä. Yritin pyyhkiä hänestä surun pois, ja hellästi piirsin kuviota sormellani hänen selkäänsä. Meidän olisi pakko saada asiat puhuttua auki.