you're beautiful | BTS ~ FIN

95.

*Yoongin näkökulma*

"Mua väsyttää" Jimin haukotteli, ja minä silitin hajamielisenä hänen hiuksiaan.

"Joo, muakin oikeestaan."

Huoneeseen laskeutui taas hiljaisuus. Ei vaivaantunut, vaan turvallinen ja onnellinen hiljaisuus. Jimin hautasi päänsä kaulaani, ja kietoi kätensä ympärilleni. Pojan hengitys alkoi hidastua, ja tiesin että hän nukahtaisi pian. Jimin oli jo kerran nukahtanut, ja hellästi silittelin hänet takaisin hereille.

"Mitä jos nukuttais taas täällä olohuonees?" Hoseok ehdotti, ja minä katsoin häntä hetken.

"Hyvä idea" Jin hymyili, ja alkoi siirtää sohvapöytää syrjään patjojen tieltä. Namjoon auttoi häntä, ja minua hymyilytti.

"Jimin Taehyung ja Yoongi hakekaa te patjat" Jin komensi, ja katosimme makuuhuoneeseen kaivamaan patjojamme ja peittojamme esiin.

Viimeksi kun nukuimme kaikki vierekkäin tällä lattialla, kaikki oli niin toisin. Jungkook nukkui tuhisten Taehyungin rintaa vasten, ja Namjoon mumisi unissaan. Muistan kuinka Hoseok ei saanut unta ja pyöri levottomana sängyssään. Hän ehkä itki vähän, en ollut varma mutten viitsinyt kysyäkkään. Emme me olleet silloin niin läheisiä.

"On jo tosi myöhä" Jimin ihmetteli vilkaistessaan kelloa.

"Myöhempäänkin on menty nukkumaan" totesin, ja Jimin katsoi minua ruskeilla silmillään.

"Halusin vaan sanoa jotain" poika nauroi, ja hymyilin hänelle.

Lopulta saimme kaikki patjat aseteltua lattialle, ja Hoseok kömpi sammuttamaan valot. Himmeä pöytälamppu valaisi huonetta, ja minulla oli turvallinen olo. Emme alkaneet vielä nukkumaan, emme todellakaan.

Lampun lämmin valo sai Jiminin näyttämään kauniilta. Jimin oli aina kaunis, myös silloin kun hänen kasvonsa olivat vääristyneet itkusta. Mikään ei tekisi Jiministä rumaa minun silmissäni. Poika haroi vaaleita hiuksiaan ihmeissään, ja kevyt puna nousi hänen poskilleen. Istuimme siinä patjalla hiljaa, katsoen tosiamme silmiin.

"Jimin, sä oot tosi kaunis" sanoin lopulta.

Jimin laski katseensa hymyillen alas, ja punastui vähän lisää.

"Kiitos...Yoongi."

Hoseok istui patjalleen Taehyungin viereen, ja poika kietoutui hänen ympärilleen välittömästi.

"Meille taitaa riittää yks patja" Hoseok nauroi, ja Taehyung hymyili häntä vasten.

Namjoon istui omalle patjalleen minun ja Jiminin patjan viereen, ja haukotteli.

"Haluutteko alkaa nukkumaan?" Hän kysyi käsiään venyytellen.

"Ei vielä!" Hoseok huudahti, ja Taehyung hänen sylissään mumisi jotain väsyneenä.

"Voidaanko tehdä viel jotain, vaikka...jutella?" Hän ehdotti arasti.

"Mistä sä haluaisit jutella?" Jin kysyi.

"Ihan mistä vaan."

Huoneessa leijui hetken hiljaisuus, joka kietoi kaikki ympärilleen. Vedin vaaleansinistä peittoa paremmin minun ja Jiminin päälle, ja Jimin haukotteli.

"Miten me jatketaan nyt?" Hoseok totesi ääneen.

"En tiiä. Kai me alotetaan koulu, ja opiskellaan loppuun. Sit me voidaan alottaa kaikki vaan alusta" Namjoon sanoi hiljaa.

"Pitäiskö mun vaihtaa koulua?" Taehyung mumisi, ja Hoseok katsoi häntä hiljaa.

"Ihan miten haluut, jos täällä on sulle liikaa muistoja. Tuun sun kaa mihin vaan."