you're beautiful | BTS ~ FIN

78.

*Jiminin näkökulma*

Istuin venyytellen sängynreunalla, ja katselin Yoongia. Hän makasi kerällä sängyn toisessa päässä, tummat hiukset silmillään. Hitaasti nousin ylös, ja kävelin hänen vierelleen.

"Mitä mietit" kuiskasin, ja pyyhkäisin hiukset pois hänen silmiltään.

Yoongi avasi silmänsä, ja katsoi minua. Hitaasti hän nousi istumaan, ja peitto valahti hänen alastoman yläkroppansa päältä pois. Siinä oli yhä mustelmia ja jälkiä, jotka eivät paranisi välttämättä ikinä. Yoongi tuijotti minua kuin odottaen että sanoisin jotain, että rikkoisin hiljaisuuden. Sitten hän nosti kätensä poskelleni, ja silitti sitä. Hymyilin, ja katsoin Yoongia silmiin. Niissä ei ollut enää minkäänlaista himoa minua kohtaan, mutta en osannut silti lukea niitä. Oli jo ilta, tarkemmin sanottuna melkein yö. Emme vain olleet nousseet sängystä ollenkaan, Yoongi oli nukkunut ja minä vain tuijottanut kattoa ja ajatellut.
Enää pari päivää että lähtisimme kotiin. Olin niin onnellinen siitä, että minua itketti.
Kömmin takaisin sängylle, ja hautauduin peittoihin. Minua väsytti taas, en jaksanut miettiä tai edes harkita ylös nousemista. Yoongikin haukotteli, sitä väsytti vaikkemme olleet edes nousseet ylös. Katsoin poikaa, ja haukottelin.

"Onks okei jos aletaan nukkuun jo nyt? Mua väsyttää ihan hirveesti" sopersin, ja Yoongi katsoi minua hymyillen.

Ensin piti kuitenkin kävellä sammuttamaan valot. Nousin istumaan kiepsauttaakseni itseni ylös, mutta se jäi yritykseksi. Tunsin kuinka kaksi vahvaa kättä tarttuivat lantiooni, ja vetivät minut takaisin. Yoongi painoi itsensä minua vasten, ja hautasi kasvonsa niskaani. En uskaltanut liikahtaakkaan, vaikka se tuntui tyhmältä, minua pelotti. Yoongilla oli minusta niin vahva ote, ja hän oli yhä epävakaa. Yoongin puristi lantiotani niin, etten voinut nousta. En olisi koskaan uskonut että hänen kosketuksensa ahdistaisi minua, mutta nyt tunsin palan nousevan kurkkuuni.

"H-hei" sopersin arasti, ja nostin käteni Yoongin käsien päälle. Äänestäni kuului epävarmuus ja pelko, vaikka yritin rohkeasti peittää sen.
Poika päästi välittömästi irti. Hän vetäytyi kauemmaksi minusta, ja katsoi minua itkuisilla tummilla silmillään. Ihan kuin pyytäen anteeksi. Ei hänellä ollut mitään anteeksipyydettävää.

"Hei, mikä on?" Kysyin hiljaa, ja kurkotin käteni Yoongia kohti.

Silitin hänen pehmeitä hiuksiaan, ja Yoongi laski katseensa alas. Minua säälitti, hän halusi vain osoittaa tunteitaan. Tai jotain. En vain voinut mitään sille että säikähdin. Yoongi pudisti päätään, ja minä nojauduin halaamaan häntä. Hautasin pääni Yoongin rintaan, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.

"Kyl sä saat koskea muhun ihan niinkun sä haluut. Ei sun tarvi pelätä" sopersin hiljaa, ja Yoongi nyökkäsi.

"Säikähin sua vaan vähän, okei?"

Yoongi kietoi kätensä varovasti ympärilleni, ja silitti selkääni. Hymyilin häntä vasten, ja kiedoin käteni hänen ympärilleen lujemmin.

"Käyn nyt vaan sammuttamas valot" sanoin hiljaa, ja tassutin valokatkaisijan luo.

Vaikka sammutin valot, sänkymme päällä oleva himmeä yölamppu paloi yhä. Huoneessa oli mukavan hämärä tunnelma, ja kömmin takaisin Yoongin viereen. Poika kuljetti sormensa hiusteni läpi, ja katsoi minua. Hymyilin, ja silitin hänen poskeaan.
Yoongi katsoi minua hetken, ja vetäytyi vähän kauemmas. Ainiin, se ei halunnut nukkua kanssani. Tai pystynyt nukkumaan.

"Hyvää yötä" kuiskasin hiljaa, ja käänsin selkäni Yoongille.

Minusta tuntui oikeasti aika yksinäiseltä nukkua yksin, kun Yoongi oli samassa sängyssä. En voinut mitään sille, että yksinäinen kyynel valui poskelleni. Asiat voisivat olla niin toisin. Voisimme olla nyt kotona, ja katsoa jotain leffaa sohvalla. Yoongi voisi nauraa, ja olla onnellinen.

Yhtäkkiä tunsin kuinka jokin koski minuun. Yoongi kietoi kätensä ympärilleni, ja painoi vartalomme yhteen. Olin yllättynyt, ja hetken kuluttua purskahdin itkuun. Käännyin nopeasti Yoongiin päin, ja katsoin häntä silmiin. Yoongin posket olivat kyynelistä märät, ja hän ei edes yrittänyt pyyhkiä niitä pois. Itkien kiedoin käteni Yoongin ympärille, ja hautasin kasvoni hänen rintaansa. Jalkamme sotkeutuivat toisiinsa, ja minä yritin vain olla niin lähellä häntä kuin mahdollista. En voinut lopettaa itkemistä, rutistin Yoongin itseäni vasten ja itkin vain lisää ja lisää. Yoongi silitti hiljaa hiuksiani, ja alkoi liikuttaa sitten käsiään alemmas. Tunsin kuinka hän kosketti selkääni ja sitten vyötäröäni. Ihan varovasti irrotin käteni hänen ympäriltään, ja kiedoin ne sitten hänen kaulalleen. Yoongi värähti vähän, se oli yhä arka ja kipeä paikka hänelle. Jatkoin itkuani, ja annoin pojan silittää itseäni.

"...Jimin."

Säpsähdin, Yoongi ei ollut puhunut minulle ikuisuuteen. Hän ei ollut puhunut kellekkään. Hänen äänensä kuulosti niin erilaiselta. Se oli matala, karhea ja jotenkin pelokas. Ihan kuin hänet olisi juuri kuristettu henkihieveriin. Normaalisti olisin voinut ajatella tuon äänensävyn toisin, mutta nyt se sai minut purskahtamaan vielä kovempaan itkuun. Yoongi puhui minulle. Sain olla ensimmäinen jolle hän puhui. Sydämeni hakkasi kuin hullu, ja yritin saada itseni rauhoittumaan.
Nostin pääni, ja katsoin Yoongia. Poika katsoi minua silmiin, ja painoi hiljaa kätensä hakkaavan sydämeni päälle. Se hypähti melkein paikaltaan, Yoongin silmät olivat oikeasti täynnä rakkautta. Ensimmäistä kertaa niin pitkään aikaan. Pyyhin kyyneleitäni, mutta tilalle valui uusia ja uusia. Olin niin onnellinen etten voinut lopettaa itkemistä.

"Mä rakastan sua" Yoongi kuiskasi hiljaa, ja katsoi minua silmiin.

En tiennyt että voisin itkeä kerralla niin paljon. Tuijotin vain Yoongia ja itkin, en osannut sanoa tai tehdä mitään. Sitten Yoongi nosti kätensä leualleni, ja nosti sitä hieman ylemmäs. Hitaasti hän painautui suutelemaan minua. Olin niin onnellinen etten edes tajunnut vastata, ennenkuin tunsin Yoongin käden lantiollani. Silloin vastasin suudelmaan, ja samalla itkien tiukensin otettani hänestä. Aivan kuin tämä olisi ollut ensisuudelmani, tuntui kuin mahani putoaisi tuhat kerrosta alemmas ja perhoset sisälläni pääsisivät vihdoin ulos. Suudelma oli niin täynnä rakkautta, että muistaisin sen aina. Hetken kuluttua Yoongin oli pakko irrottautua hengittämään, mutta minä suutelin häntä heti uudelleen. Poika oli heti rohkeasti mukana, ja suuteli minua takaisin. Välillä irrottauduin hetkeksi hengittämään, ja Yoongi katseli minua tummilla silmillään hämärässä, silitellen hiuksiani. Olin niin onnellinen että itkin vieläkin, en vain saanut itkuani loppumaan. Yoongi hymyili minulle, ja se hymy oli täynnä rakkautta. Minun Yoongini. Poika kurotti sammuttamaan viimeisen yölampun, ja minä hautauduin häntä vasten peiton alle.

"Mäkin rakastan s-sua, ihan helvetisti, m-mä-"

Pysähdyin haukkomaan happea, minua itketti niin paljon että unohdin hengittää. Hiljaa hymyillen Yoongi painoi sormensa huulilleni, ja silitti hiuksiani.

"Tiiän Jimin, mä tiiän."