you're beautiful | BTS ~ FIN

84.

Sori tästä sekoilusta, wattpad päätti mennä julkaisemaan tän luvun ihan itsekseen. Nyt sain sen kuitenkin jotenkin lopetettua❤️

*Jiminin näkökulma*

Kävelin hiljaa makuuhuoneen sängylle, ja istuin siihen. En voinut lopettaa itkemistä, ja hiljaa pyyhin kyyneleitäni. Minusta tuntui niin pahalta, ja hiljaa nyyhkytin käsiäni vasten. Nostin puhelimeni käteeni, ja katsoin sitä peloissani. Taas lisää viestejä.

Yksityinen numero: ymmärrän, olen melkein itsekin kateellinen

Pudistin päätäni. Ei Yoongilla ja Chanyeolilla ollut mitään. Heidän välillään ei ollut mitään, kun Yoongi oli selvin päin.

Minä: ei mulla oo syytä olla kateellinen, ei niiden välillä ollu mitään muuta

En ole varma uskoinko sitä itsekään. Yoongi oli kyllä nyt täällä, hänen olonsa oli hyvä ja hän kertoi minulle rakastavansa minua. Kuitenkin nämä viestit saivat minut... ajattelemaan. Ajattelemaan enemmän. Ajattelemaan tätä kaikkea.

Yksityinen numero: 3 kuvaa

Avasin kuvakansion, ja selasin ne läpi. Tyhmää, tiesin. Olin vain liian utelias, utelias ja tyhmä. Ensimmäisessä kuvassa Yoongi ja Chanyeol nukkuivat sängyllä. Chanyeol oli painanut päänsä Yoongin rintaa vasten, ja Yoongi silitti hänen hiuksiaan. He olivat niin lähekkäin, ilman mikäänlaista...epävarmuutta. Se näytti niin helvetin aidolta. Baekhyun oli varmaan ottanut sen vain minua varten, tehdäkseen minulle niin pahan olon etten voisi elää itseni kanssa. Kuinka mukavasti ajateltu. Olin oikeasti ihan helvetin rikki, ja purskahdin lohduttomaan itkuun. Taisiis, lohduttomampaan kuin äskön.
Toisessa kuvassa Chanyeol itki kädet korvillaan, ja Yoongi yritti lohduttaa häntä. Hän silitti pojan poskea, ja Chanyeol näytti niin sairaalta ja pahoinvoivalta. Kalpealta ja hyvin sairaalta.
Kolmas kuva särki minut kaikkein pahiten. Siinä Yoongi istui sängyllä, ja suuteli Chanyeolia. Poika istui hänen sylissään, jalat hänen ympärillään. Se oli niin aitoa, niin helvetin aitoa. Heitin puhelimeni alas sängyltä,  ja painoin kasvoni tyynyyn. Huusin niin kovaa kun keuhkoistani lähti, ja minulla oli niin paha olo henkisesti ja fyysisesti. Yoongi näytti niin rakastuneelta. Hän näytti olevan aidosti tosissaan. Baekhyun teki tämän vain minua varten. Mitä helvettiä se oikein halusi minusta, antaisi minun jo olla. Hän oli satuttanut minua ihan tarpeeksi. Halusin jo valmiiksi kuolla pois, ei kukaan tarvinnut minua täällä.
Huusin ja itkin tyynyäni vasten ehkä vartin, kunnes sain idean. Ihan helvetin huonon idean, mutta minulla oli paha olla. Vihasin itseäni niin paljon, enkä tiennyt mitä minun piti tehdä kelvatakseni Yoongille.
Nousin ylös, ja kävelin ympäri makuuhuonetta. Mietin onko tässä mitään järkeä, missään. Kuitenkin syrjäytin ne järkevät ajatukset, ja hiljaa hiivin käytävään. Kävelin kylpyhuoneen eteen, ja lukitsin itseni sinne. Nostin pöydältä terävät kynsisakset, ja painoin ne ranteelleni. Pysähdyin hetkeksi miettimään, mitä oikein tein. Sitten kohautin hartioitani, kaikki oli kuitenkin minun syytäni. Varovasti painoin saksien terää ihoani vasten, kunnes siitä alkoi vuotaa verta. Sihahdin hiljaa, se sattui. No mitä minä edes ajattelin, olin juuri viiltänyt itseäni kynsisaksilla. Painoin sakset uudestaan iholleni, ja tein toisenkin haavan. Kyyneleet nousivat silmiini, ja kättäni kirveli. Ei ollut minun tapaistani tehdä näin, se sattui yllättävän paljon. Viidennen viillon jälkeen putsasin sakset, ja laitoin ne takaisin pöydälle. Otin palan pumpulia, ja hellästi pyyhin kaiken veren pois. Haavat eivät olleet syviä, mutta niitä oli monta. Käteni ei näyttänyt läheskään samalta kuin Taehyungin, ei alkuunkaan. Mutta sain ainakin rauhoituttua.
Kävelin takaisin makuuhuoneeseen, ja laskeuduin sängylle makaamaan. Hupparini hihat peittivät ranteeni, ja nostin taas puhelimeni käteeni. En oikeastaan ajatellut mitään. Minua ei kaduttanut, mutta ei minun oloni ollut parantunutkaan.