you're beautiful | BTS ~ FIN

62.

*Yoongin näkökulma*

Istuimme aamiaispöydässä Jiminin kanssa. Kaikki muut nukkuivat vielä, ja me istuskelimme vierekkäin pöydän ääressä. Jimin heilutteli jalkojaan ilmassa, ja joi appelsiinimehua.

"Voitko antaa mulle omenan?" Vaaleahiuksinen poika kysyi hymyillen, yhä jalkojaan heilutellen.

Nyökkäsin, ja ojensin hänelle vihreän omenan pöydällä olevasta kulhosta. Poika kiitti minua, ja hymyillen sipaisin hänen silmilleen valuneet hiussuortuvansa pois tieltä. Painoin nopean suukon Jiminin pehmeille huulille, ja vetäydyin sitten taas syömään omaa aamiaistani. Jimin punastui, ja painoi katseensa takaisin mehulasiinsa. Minua hymyilytti ajatus siitä, että Jimin oli yhä ujo minun seurassani. Olimme olleet yhdessä jo ikuisuuden, mutta silti Jimin käyttäytyi välillä kuin ihastunut kutosluokkalainen.

Yhtäkkiä Hoseok käveli keittiöön. Hän näytti rättiväsyneeltä, ja pojan hiukset pörröttivät sotkuisina ympäriinsä. Hän haukotteli, ja näytti vähän itkuiselta.

"Hoseok?" Jimin katsoi poikaa kysyvästi.

"Taehyungilla on tosi huono olla nyt, se haluu olla yksin. En saanu nukuttuu yöllä varmaankaan paria tuntia kauempaa."

Huokaisten poika istui keittiön tuolille, ja haroi haaleanoransseja hiuksiaan. En tiennyt oikein mitä sanoa, tiesin että Taehyungilla oli vieläkin huonoja päiviä, jolloin hän ei halunnut tai pystynyt nousemaan sängystä ollenkaan ylös. Silti Hoseok oli jättänyt Taehyungin yksin nukkumaan, tai vielä pahempaa, yksin ajatustensa kanssa.

"Sä sitten päätit jättää Taehyungin sinne" totesin ilmeettömästi.

Hoseok nosti itkusta punaiset silmänsä minuun.

"No mee vittu ite sen luo, kun tunnut tietävän siitä kaiken" Hoseok tiuskaisi.

"En sanonu et tiedän siitä kaiken, sanoin vaan et vaa sydämetön hirviö vois jättää poikaystävänsä yksin tonne tos tilas" näpäytin takaisin.

Jimin katsoi minua hieman pettyneesti. Tiesin ettei minun pitäisi jatkaa tästä, mutta Hoseok ärsytti minua. Miksi hän oli jättänyt Taehyungin yksin, oliko aamukahvi hänelle tärkeämpi kuin poikaystävä?

"Sä et tiedä mitään" Hoseok sopersi.

Jimin näytti siltä, kuin hän aikoisi tulla väliimme ennenkuin tästä tulisi rumaa.

"Mä tiedän paljon enemmän kun sä, usko pois" totesin kylmästi. Hoseok kävi todella hermoilleni. Ehkä asiaan vaikutti se etten ollut syönyt juuri mitään iltapalaksi tai aamupalaksi, mutta olin vihainen. Hoseok ei tajunnut että tässä kämpässä on muitakin kuin hän ja Taehyung.

"Sä et tiedä musta mitään, sä et tiedä mitään mun menneisyydest tai mistään mitä mä oon joutunu käymään läpi! Sä et joudu valvomaan kokonaisia öitä koska pelkäät et ainoa ihminen joka sulla on jäljellä tässä maailmassa tappaa ittensä, koska sillä on niin helvetin paha olla!" Hoseok alkoi yhtäkkiä nyyhkyttää.

"Mua ei kiinnosta."

Jimin katsoi minua vihaisesti, ja nousi penkiltään ylös. Hän käveli Hoseokin luo, ja istui hänen viereensä. Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta Jimin katsoi minua niin vihaisesti, että puraisin itseäni vahingossa kieleen. Tyydyin tuijottamaan ilmeettömänä, kun Jimin halasi Hoseokia yrittäen vakuutella hänelle, että en minä tarkoittanut mitään sanomistani asioista. Kyllä minä tarkoitin, olin helvetin vihainen Hoseokille. Tässä talossa on niin monta ihmistä jotka oikeasti tarvitsevat apua, ja hän elää kuin mikäkin kuningas valtakunnassaan sortaen muita. Hoseokin pitäisi pysyä vahvana Taehyungia varten, ja olla hänen kanssaan nytkin.