you're beautiful | BTS ~ FIN

85.

Oon päässy tällä kirjalla niin uskomattoman pitkälle, 45k lukukertaa. Haluan kiittää teitä kaikkia ihan älyttömästi kaikista teidän voteista ja kommenteista, en kirjottais ilman teitä.
Tää kirja alkaa olla jo loppusuoralla, ei kuitenkaan ihan vielä, mutta pian. Suunnittelin tän loppuvan noin lukuun 100. Sen jälkeen jää kyllä tyhjä olo, mutta alotan heti mahdollisimman pian uuden fanficin princess'in seuraks. Sekin tulee käsittelemään aiheita mistä pitäis mun mielestä puhua enemmän, mutta erilaisia kun tässä kirjassa. Se sopii herkemmillekkin, ja toivon et pitäisitte siitä ihan yhtä paljon. Ja ajattelin kans tehdä siitä vähän lyhemmän kun tästä. Mutta nyt lopetan mun höpöttelyt että pääsette lukemaan tänkin osan jonka oon teille rustannu.
Anteeks vielä mun kaikista sekoiluista edellisen osan kanssa!❤️

*Jiminin näkökulma*

Istuin Yoongin sylissä, ja puristin hänen huppariaan nyrkeissäni. En voinut lopettaa itkemistä, ja Yoongi silitti hiuksiani.

"Jimin, mä en koskaan jätä sua. Oon aina täällä sua varten" Yoongi sanoi hiljaa, ja suljin silmäni.

"Sä et rakasta mua enää" sopersin, ja itkin lisää.

"Jimin mä rakastan sua ja mä oon niin pahoillani. Onks sul paha olo sen...sairaalajutun takia?" Yoongi kysyi hiljaa.

Katsoin häntä, ja pudistin päätäni.

"Voi kulta, Mä rakastan sua eniten koko maailmassa."

Halusin uskoa Yoongia, mutta minulla oli niin paha olo. En jaksanut ajatella muuta kuin Chanyeolia. Hellästi Yoongi tarttui käsiini, ja alkoi suudella niitä. En jaksanut välittää, tehkööt mitä halusi. Itkin lisää ja lisää, ja painauduin hänen rintaansa vasten.

"Jimin..." Yoongi kuiskasi yhtäkkiä hiljaa.

Hän oli lopettanut hiusteni silittämisen ja käsieni suutelemisen. Avasin silmäni, ja katsoin häntä. Yoongin silmät olivat märät, hän itki. Katsoin häntä hiljaa, ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Poika oli vetänyt hihani ylös, ja katsoi rannettani.

"Jimin, sä lupasit" Yoongi sopersi hiljaa.

Katsoin häntä, enkä osannut sanoa mitään.

"Sä lupasit" poika nyyhkäisi kovempaa, ja tarttui käteeni.

"Jimin..."

Hän katsoi minua, ja puristi kättäni järkyttyneenä.

Sitten Yoongi purskahti itkuun.

"Mitä sä oot menny tekemää?"

Tuijotin Yoongia hiljaa, en ajatellut että se satuttaisi häntä näin paljon. Panikoin vähän, en halunnut Yoongille pahaa oloa minun takiani.

"Mä en anna itelleni ikinä anteeks, mun ei ois pitäny jättää sua yksin, mä oon niin helvetin vihanen ittelleni" Yoongi itki, ja katsoin häntä säikähtäneenä.

Yritin avata suutani, mutta poika painoi huulensa omilleni ennenkuin ehdin edes aloittaa. Hän suuteli minua niin lempeästi ja rakastavasti kuin osasi, ja minä halasin häntä hiljaa. Vastasin suudelmaan, ja Yoongi liu'utti kätensä takaisin hiuksiini. Istuin hiljaa käpertyneenä Yoongin syliin, ja hän suuteli minua.
Lopulta poika irrotti huulensa omiltani, ja katsoin häntä silmiin. Poika oli itkenyt vain enemmän, ja hänen kasvonsa kiilsivät kyynelistä.