you're beautiful | BTS ~ FIN

56.

"Meillä on ollut sinua niin kova ikävä" hän sopersi, ja halasi poikaansa uudelleen. 

"Mullakin sua äiti" Taehyung sopersi, ja kuulin hänen äänensä särkyvän hieman.

Lopulta Taehyungin äiti irrottautui pojastaan, ja katsoi minua. Hän oli ystävällisen näköinen, keski-ikäinen nainen, jolla oli samanlainen ystävällinen hymy kuin Taehyungilla ja hänen siskollaan. Hän näytti kiltiltä ja rakastavalta, ja tunsin piston sydämessäni.

"Tässä on mun poikaystävä Hoseok" Taehyung säteili, ja kapsahti kaulaani.

"Sinäkö olet se Hoseok?" Nainen kysyi hymyillen.

Nyökkäsin hiljaa, koska en tiennyt mitä sanoa.

"Olen kuullut sinusta niin paljon" hän hymyili, ja pyyki silmäänsä nenäliinallaan.

"Tuleppa tänne"

Hämmentyneenä kävelin naisen luokse, ja hän painoi minut hellään halaukseen. Kuulin kuinka hän niiskaisi hiljaa.

"Kiitos, kiitos tuhannesti" hän sopersi halatessaan minua, ja halasin häntä takaisin hämmentyneenä.

"Sairaalassa kerrottiin sinusta. Meidän Taehyung olisi kuollut ilman sinua"

Hymyilin, ja taputin naista selkään. Nyyhkäisten ja kiitellen hän irrottautui minusta. Silloin Taehyungin isä hymyili minulle. Hän näytti hiljaiselta mutta ystävälliseltä, ja katsoi minua silmiin. Hän ojensi kätensä minulle, ja tartuin siihen.

"Jung Hoseok"

"Mr. Kim"

Mies huomasi että käteni tärisi, ha hymyili minulle rohkaisevasti.

"Kiitos minunkin puolestani."

Nyökkäsin.

Taehyungin pikkusisko kurkisti äidinsä takaa, ja katsoi minua uteliaana.

"Muistan sut. Olit sillon sairaalassa. Puhuin sulle." Hän sanoi hymyillen.

"Mäkin muistan sut" hymyilin.

Ojensin käteni hänelle, ja tummahiuksinen tyttö tarttui siihen. Hänellä oli hiuksissaan se sama solki, jota hän oli pitänyt sairaalalla.

"Jung Hoseok"

"Kim Eonjin"

"Noniin, tulkaa sisään! Me laitettiin ruokaa, ja mulla on ollu niin ikävä teitä" Taehyng hössötti, ja auttoi takin äitinsä yltä.

-

Lopulta kaikki saivat vaatteensa kaappiin, ja Taehyung veti vanhempansa peremmälle. Siellä meitä oli vastassa Jimin, Yoongi, Namjoon ja Jin.

"Hei." Jin tervehti kohteliaasti kaikkia. Pojat kättelivät Taehyungin vanhemmat ja siskon, ja yhdessä istuuduimme pöytään.

"Tehtiin alkupalaksi tomaattikeittoa ja leipää" Jin esitteli, ja nosti höyryävän kuuman kattilan pöytään.

"Voidaan samalla puhua kun syödään."

Otimme kaikki keittoa, ja Taehyungin söi hymyillen.

"Teistä on ollut niin paljon apua Taehyungille, hän ei olisi elossa ilman teitä. Olen niin kiitollinen kaikille teille, erityisesti Hoseokille. Kiitos paljon" nainen sopersi yhä itkuisena.

"Ei se mitään, mä rakastan Taehyungia" sanoin hymyillen hiljaa.

Silloin Taehyung nojautui paikaltaan suutlemaan minua. Hymyillen liu'utin käteni hänen latiolleen, ja painoin pojan lähemmäs itseäni. Taehyungin äiti huokasi onnellisena ja katsoi meitä hymyillen.

"Ollaan ruokapöydässä" Namjoon nauroi, kuin jatkaakseen puheenaihetta.

"Sori" mumisin, ja vetäydyin omalle paikalleni. Taehyung kuitenkin nojasi minuun, eikä halunnut päästää irti.

"No millaista teillä on elää täällä?" Taehyungin isä kysyi.

"Meillä on aika rauhallista. Paitsi sillon kun noi tappelee" Taehyung nauroi, ja viittasi Jiminiin ja Yoongiin.

Jimin painoi päänsä häpeissään alas, ja Yoongi punastui vähän.

"Sovittiin ettei siitä puhuta enää" hän sopersi loukkaantuneena.

"Sori."

"Ollaan kaikki sairaslomalla vielä puoli vuotta, ja Taehyung vielä vuoden. Meillä on aikaa tehdä vaikka mitä" Jin hymyili.

Taehyungin äiti ja sisko katsoivat toisiaan surullisena.

"Aivan."

Taehyung painoi päänsä surullisena alas.
Silloin Taehyungin äiti nousi tyhjän keittokulhonsa ääreltä, ja käveli Taehyungin luo. Hän kumartui halaamaan poikaansa, ja näytti murheelliselta.

"Taehyung, olen niin pahoillani että emme olleet täällä silloin kun Jungkook nukkui pois. En voi koskaan korvata tätä sinulle. Olen niin pahoillani, ja minulla on niin huono omatunto."

Taehyung halasi äitiään hätääntyneenä.

"Ei, ei, Hoseok oli täällä mun kanssa. Me selvittiin ja oon kunnossa, äiti mä oon ihan kunnossa!"

Rouva Kim nosti poikansa kädet omiinsa, ja liu'utti sormiaan niitä pitkin. Kevyesti hän nosti Taehyungin hihoja ylemmäs, ja katsoi hänen ranteitaan kauhuissaan.

"Kulta rakas mitä sinä olet tehnyt, olen niin pahoillani, anna anteeksi-"

Silloin Taehyungin äiti purskahti itkuun. Nousin paikaltani lohduttamaan häntä, ja Yoongi ja Jimin alkoivat hieman varuillaan kerätä tyhjiä astioita pöydästä. He asettelivat samalla pääruoan pöytään, kun minä ja Taehyung rauhoittelimme rouva Kimiä.

"Anteeksi, minä vain- Taehyung, anteeksi. Rakastan sinua ja olen niin pahoillani tästä, sinun ei olisi tarvinut käydä tätä läpi"

Huokaisin, ja vilkaisin Taehyungia. Silloin huomasin hänenkin itkevän, ja hätääntyneenä silitin pojan pehmeitä hiuksia.
Tästä tulisi pitkä ja tunteellinen ilta.