you're beautiful | BTS ~ FIN

54.

"Muistan ton päivän. Ostettiin jäätelöä, ja ehdittiin kotiin just ennenkuin ne alko valua ulos paketeistaan pitkin takapenkkiä."

Naurahdin. Muistan kuinka Jungkook heilutti autonavaimia kädessään, ja hymyili onnellisena.

"Mäkin. Muistan sen tosi hyvin nyt."

Käänsin sivua. Sillä aukeamalla oli kuva Yoongista ja Namjoonista. He yrittivät kalastaa siitä joesta, missä olimme aiemmin uineet. Tai muut olivat uineet, lukuunottamatta minua ja Jiniä.

"Saiko ne kalaa?" Ajattelin ääneen.

"Ei tietenkään pöhkö, toi oli jääkylmä joki" Hoseok nauroi.

"Mutta eikö kalat asu siellä?"

"Vähätkö mä kaloista tiiän" hän jatkoi nauruaan, ja pyöritin silmiäni.
Siirryimme seuraavaan kuvaan. Siinä Jin ja Jungkook koristelivat kermakakkua. Jungkook asetteli mansikoita keskittyneen näköisenä, ja Jin pursotti kermavaahtoa kakun reunalle.

"Näyttää hyvältä, voin melkeen maistaa ton" hymyilin, ja Hoseok silitti kylkeäni.

"Mäkin. Se varmasti oli hyvää. Pitää leipoo joskus uudelleen."

Seuraava kuva palautti niin paljon muistoja mieleeni. Siinä olimme laittaneet monta patjaa vierekkäin olohuoneen lattialle. Jungkookilla oli ollut huono olla, ja Jimin halusi lohduttaa häntä. Poika oli kysynyt lupaa nukkua Jungkookin vieressä. Lopulta päädyimme raahaamaan kaikki patjat olohuoneen lattialle, ja nukkumaan kaikki siellä. Kuvassa Jimin nukkui kerällä Jungkookin viereisellä patjalla. Yoongi nukkui hänen vieressään, kädet pojan ympärillä. Jungkook oli kääriytynyt lämpimään täkkiin, ja minä makasin hänen vieressään. Hoseok oli myös kuvassa, hän nukkui täysin väärin päin omalla patjallaan. Jin istui hänen vieressään, ja hieroi silmiään. Kuvan oli varmasti ottanut Namjoon, sillä hän ei ollut kuvassa. Hymyilin.

"Muistan ton."

"Mäkin."

"Menit yöllä hakemaan vettä ja astuit mun päälle" nauroin, ja Hoseok katsoi minua anteeksipyytävästi.

Käänsin taas sivua. Ensimmäisenä aukeamalla oli kuva minusta ja Jungkookista. Istuin sohvalla, ja Jungkook oli haudannut päänsä syliini. Itkin. Kasvoni olivat märät kyynelistä. Niissä oli myös verta, ja tärisevissä käsissäni oli verta. Verta oli kaikkialla, vaatteillani, Jungkookin vaatteilla.
Muistin tuon päivän. Elämäni hirvein päivä. Kaikista hirvein. Minua alkoi ahdistaa ja oksettaa samaan aikaan, ja hätääntyneenä painauduin lähemmäs Hoseokia. Hoseok liu'utti kätensä lantiolleni, ja suuteli kaulaani hellästi.

"Sulla ei oo mitään hätää, oot turvassa" hän kuiskasi minulle, mutten osannut silti rauhoittua. Kuva oli otettu vain pari tuntia ennenkuin Jungkook nukkui pois. Hirtti itsensä.

"Hoseok-"

Tartuin oranssihiuksiseen poikaan hätääntyneenä. Tunsin kuinka hän kietoi kätensä lantiolleni tiukemmin, jämäkämmin. Ihan kuin suojellen minua kuvalta ja sen tuomilta muistoilta.

"Jungkookilla on nyt hyvä olla."

En voinut mitään sille, että aloin itkeä. Hiljaa suolaiset kyyneleet valuivat poskilleni, jättäen jälkeensä märän vanan.