Oon päässy tällä kirjalla niin uskomattoman pitkälle, 45k lukukertaa. Haluan kiittää teitä kaikkia ihan älyttömästi kaikista teidän voteista ja kommenteista, en kirjottais ilman teitä.
Tää kirja alkaa olla jo loppusuoralla, ei kuitenkaan ihan vielä, mutta pian. Suunnittelin tän loppuvan noin lukuun 100. Sen jälkeen jää kyllä tyhjä olo, mutta alotan heti mahdollisimman pian uuden fanficin princess'in seuraks. Sekin tulee käsittelemään aiheita mistä pitäis mun mielestä puhua enemmän, mutta erilaisia kun tässä kirjassa. Se sopii herkemmillekkin, ja toivon et pitäisitte siitä ihan yhtä paljon. Ja ajattelin kans tehdä siitä vähän lyhemmän kun tästä. Mutta nyt lopetan mun höpöttelyt että pääsette lukemaan tänkin osan jonka oon teille rustannu.
Anteeks vielä mun kaikista sekoiluista edellisen osan kanssa!❤️
*Jiminin näkökulma*
Istuin Yoongin sylissä, ja puristin hänen huppariaan nyrkeissäni. En voinut lopettaa itkemistä, ja Yoongi silitti hiuksiani.
"Jimin, mä en koskaan jätä sua. Oon aina täällä sua varten" Yoongi sanoi hiljaa, ja suljin silmäni.
"Sä et rakasta mua enää" sopersin, ja itkin lisää.
"Jimin mä rakastan sua ja mä oon niin pahoillani. Onks sul paha olo sen...sairaalajutun takia?" Yoongi kysyi hiljaa.
Katsoin häntä, ja pudistin päätäni.
"Voi kulta, Mä rakastan sua eniten koko maailmassa."
Halusin uskoa Yoongia, mutta minulla oli niin paha olo. En jaksanut ajatella muuta kuin Chanyeolia. Hellästi Yoongi tarttui käsiini, ja alkoi suudella niitä. En jaksanut välittää, tehkööt mitä halusi. Itkin lisää ja lisää, ja painauduin hänen rintaansa vasten.
"Jimin..." Yoongi kuiskasi yhtäkkiä hiljaa.
Hän oli lopettanut hiusteni silittämisen ja käsieni suutelemisen. Avasin silmäni, ja katsoin häntä. Yoongin silmät olivat märät, hän itki. Katsoin häntä hiljaa, ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Poika oli vetänyt hihani ylös, ja katsoi rannettani.
"Jimin, sä lupasit" Yoongi sopersi hiljaa.
Katsoin häntä, enkä osannut sanoa mitään.
"Sä lupasit" poika nyyhkäisi kovempaa, ja tarttui käteeni.
"Jimin..."
Hän katsoi minua, ja puristi kättäni järkyttyneenä.
Sitten Yoongi purskahti itkuun.
"Mitä sä oot menny tekemää?"
Tuijotin Yoongia hiljaa, en ajatellut että se satuttaisi häntä näin paljon. Panikoin vähän, en halunnut Yoongille pahaa oloa minun takiani.
"Mä en anna itelleni ikinä anteeks, mun ei ois pitäny jättää sua yksin, mä oon niin helvetin vihanen ittelleni" Yoongi itki, ja katsoin häntä säikähtäneenä.
Yritin avata suutani, mutta poika painoi huulensa omilleni ennenkuin ehdin edes aloittaa. Hän suuteli minua niin lempeästi ja rakastavasti kuin osasi, ja minä halasin häntä hiljaa. Vastasin suudelmaan, ja Yoongi liu'utti kätensä takaisin hiuksiini. Istuin hiljaa käpertyneenä Yoongin syliin, ja hän suuteli minua.
Lopulta poika irrotti huulensa omiltani, ja katsoin häntä silmiin. Poika oli itkenyt vain enemmän, ja hänen kasvonsa kiilsivät kyynelistä.
"Voi rakas."
Minusta tuntui niin pahalta, Yoongilla oli taas huono olo minun vuokseni.
"Anteeks, ei mun tarkotus ollu huolestuttaa sua" kuiskasin hiljaa.
Yoongi katsoi minua, ja tiukensi käsivarsiaan ympärilläni.
"Luuletko et mulle ei tuu huono omatunto tällasest? Oisin voinu estää tän, oisin voinu olla sun luona ja mitää ei ois tapahtunu, vittu mä vihaan itteeni."
Katsoin Yoongia hiljaa.
"Ei tää oo sun vika, mulla oli vaa paha olla."
Yoongi katsoi minua surullisena, ja hiljaa hän suuteli kättäni. Vinkaisin, vaikka Yoongin huulet olivat pehmeät, kättäni kirveli silti. En olisi ikinä tehnyt näin, jos oisin tiennyt että Yoongi välittäisi minusta näin paljon.
"Jimin mä oon niin helvetin pahoillani, mä rakastan sua niin paljon ja mä vaan haluun et oot aina turvas ja kunnos. Mä oon niin vihanen ja pettyny itteeni et sä et tuu koskaan ymmärtämään sitä."
"Sanotko sä kaikille noin?" Kysyin hiljaa, ajattelematta.
Yoongi purskahti vielä kovempaan itkuun, ja katsoi minua pelosta suurilla silmillään. Hän näytti niin surulliselta ja hätääntyneeltä, ja silti minä tein näin.
"Anteeksi Jimin. Mä rakastan sua, vaan sua."
Minua itketti niin paljon. Kaikki tunteeni olivat niin sekavia, en tiennyt pitikö hymyillä vai itkeä.
"T-todista se" kuiskasin.
Yoongi katsoi minua hämmentyneenä, ja pysäytti kätensä pehmeisiin hiuksiini.
"Miten?"
"Todista se" toistin hiljaa.
Yoongi näytti miettivän hetken, ja katsoi sitten minua.
"Ootko sä ihan varma et sä haluut oikeesti tehä tän, nyt on tapahtunu nii paljon ja sä oot väsyny, sekavas tilas ja itket?" Yoongi kysyi lopulta.
"Sä myös. Me ollaan molemmat. Yoongi mä haluun sut nyt, mä en kestä enää sitä et oot Chanyeolin."
Yoongi katsoi minua.
"Mä en oo Chanyeolin. Mä oon vaan sun. Mä en oo yhtään kenenkään muun, sulla ei oo mitään hätää."
Itkin yhä, ja kyyneleet valuivat poskillani. Katsoin Yoongin kaulaa, halusin peittää Chanyeolin merkit ja koskettaa häntä niin, että hän olisi minun. Ei kenenkään muun, halusin että Yoongi näyttäisi minulle kuinka paljon hän minua rakasti.
"Yoongi" vinkaisin hiljaa.
"Mä haluun et kaikki muutkin näkee et oon sun. Ja sä mun."
"Hyvä on" hän huokaisi lopulta.
"Mä rakastan sua enemmän kun mitään, ja näytän sen sulle ihan miten sä haluut. Mut ensin me putsataan sun käsi, ja jutellaan hetki."
Nyökkäsin, ja hymyilin vähän. Yoongi tarttui lantiooni, ja suuteli minua taas. Tunsin kuinka hän liikutti käsiään hellästi ihollani, kuin kysyen mitä mieltä olin.
"Okei" sanoin lopulta, ja hymyilin hiljaa.
Jäin istumaan sängylle, kun Yoongi haki pumpulia ja puhdistustarvikkeita kylpyhuoneesta. Hellästi hän puhdisti haavani, ja purin hampaitani yhteen. Puhdistusaine kirveli, ja minulla oli paha olo omista käsistäni. Mitä olin oikein ajatellut? Yoongi laittoi haavojen päälle muutaman laastarin, ja suuteli sitten kättäni hellästi. Hymyillen kiitin häntä, ja Yoongi veti minut taas syliinsä.
"No, miten sä haluat et todistan rakastavani sua?" Hän kysyi hymyillen.
Uskomatonta kuinka nopeasti Yoongi rauhoittui totaalisesta itkukohtauksesta. Hän oli taas rauhallinen, ja katsoi minua kilteillä silmillään.
"Haluan et sä-"
Pidin pienen tauon.
"Kyllä sä tiiät" lopetin, ja katsoin Yoongia.
Hän hymyili, ja silitti poskeani.
"Voi rakas, sä haluut niin kovasti et rakastaisin sua. Ja mä rakastan, rakastan yli kaiken. Mut mä pelkään et satutan sua tai en pysty hallitteen itteeni ollenkaan, pelkään et suhun sattuu" Yoongi sanoi hiljaa, ja silitti poskeani.
Pudistin päätäni, ja katsoin Yoongia silmiin.
"Mä luotan suhun. Mä luotan suhun, enkä ikinä lopeta vaikka mitä kävis. Vaikka sä et rakastais mua enää oon aina tääl sua varten, kunhan sä vaan nyt todistat et rakastat mua."
Poika hymyili, ja katsoi minua.
"Yoongi mä haluan et me tehdään rakkautta, ei vaan seksiä."
"Voi Jimin."
Tunsin kuinka Yoongin suuret kädet alkoivat liikkua kehollani. Hymyilin, ja annoin hänen kaataa minut sängylle.
"Rakastan sua Yoongi. Voitko sä suudella mua, pliis?"
Ja niin hän suuteli. Haroin hänen hiuksiaan, ja vastasin suudelmiin pitäen toisella kädelläni hänen paidastaan kiinni. Poika makasi päälläni, ja otti tukea sängystä. Se kaikki tuntui niin oikealta. Olin pakahtua onnesta kun Yoongi kuiskaili minulle hiljaa pieniä yksittäisiä sanoja ja lauseita, joilla hän kertoi kuinka paljon hän minusta oikeasti välitti.
"Jimin sä oot niin kaunis, älä enää ikinä tee itelles mitään...tollasta" hän kuiskasi hiljaa, ja minä hymyilin.
"Mä lupaan."
En kyllä pitänyt entistäkään lupaustani.
"Voinko mä luottaa suhun?" Yoongi kysyi.
"Voit. Sata prossaa."
Yoongi hymyili, ja katsoi minua silmiin.
"Yhtä paljon kun mä luotan suhun" sopersin.
Yoongi hymyili, ja näin onnen kyyneleen vierivän hänen poskelleen. Olin tehnyt hänet onnelliseksi.
Yhtäkkiä Yoongi alkoi suudella hellästi leukaani, ja sitten edetä kaulalleni. Suudelmat olivat helliä, niistä ei jäisi mitään jälkiä. Yoongi oli niin varovainen minun kanssani. Ehkä hän pelkäsi että hän satuttaisi minua, tai sortuisi käyttäytymään kuin Chanyeolin kanssa.
"Onks tää okei?" Hän kysyi hiljaa, ja alkoi liu'uttaa käsiään hupparini alle.
Nyökkäsin, ja autoin häntä vetämään vaatteen yltäni. Katsoin Yoongia silmiin vähän ujona, ei hän ollut nähnyt minua näin ikuisuuteen. Oikeasti ikuisuuteen.
"Sä oot niin helvetin kaunis."
Punastuin, ja käänsin katseeni pois, olin niin epävarma kaikesta. Oikeastaan minua pelotti vaikka luotin Yoongiin. Ne videot, entä jos Yoongi alkaisi käyttäytyä niin? Huomaamattani aloin täristä.
"Jimin ooks okei?" Yoongi kysyi huolestuneesti, ja silitti poskeani. Nyökkäsin, ja hymyilin.
"Voitko sä yrittää saada mut unohtamaan kaiken muun mitä mä ajattelen nyt, paitsi sut" Kuiskasin hiljaa.
Yoongi katsoi minua ilkikurisesti hymyillen, ja nauroi sitten.
"Mä voin aina yrittää, en lupaa mitään."
"Haluun ajatella vaan sua."
"Voi Jimin-kulta" hän nauroi, ja silitti poskeani. Pojan silmät loistivat kuin tähdet, ja katsoin häntä suu hieman raollaan. Olin niin rakastunut, Yoongi oli kauneinta mitä olin koskaan nähnyt. Hymyillen hän haroi hiuksiaan, ja suuteli sitten minua. Hetkeksi hän nousi pois yltäni, ja katselin häntä.
Poika veti oman paitansa pois, ja kumartui jälleen ylleni. Punastuin tahtomattani, ja katsoin hänen kehoaan, yrittäen ajatella sitä niinkuin ennen. Se oli nyt paljon laihempi, täynnä mustelmia, arpia ja neulojen jälkiä. Täynnä jonkun muun kosketusta. Liu'utin käteni heti hänen kehoaan pitkin alas, ja sitten takaisin ylös.
"Mul on ollu niin ikävä sua" kuiskasin hiljaa, ja painoin pääni hänen kaulaansa.
"Niin helvetin ikävä."
Yoongi nauroi, ja suuteli minua taas. Hitaasti hän liu'utti käsiään kehollani, aiheuttaen kylmiä väreitä minulle. Kaikki tuntui niin tutulta, mutta silti uudelta. Yoongi yritti parhaansa pyytää anteeksi.
"Anteeks Jimin, mä oon vielä kerran niin pahoillani" hän kuiskasi hiljaa, ja minä pudistin päätäni.
"Mä rakastan sua."
Yoongi hymyili, ja pörrötti hiuksiani.
"Jimin, oot idiootti kun annat mulle aina anteeks."
Katsoin Yoongia, ja vastasin hänen hymyynsä.
"Tiiän."
Silloin Yoongi alkoi hitaasti liu'uttaa käsiään alemmas, ja pujotti sormensa housujeni vyötärön ja ihoni väliin.
"Haluutko sä?" Hän kysyi hiljaa, ja minä nyökkäsin.
-
Yoongi kuljetti kättään paljasta reittäni pitkin, ja minä hengitin hiljaa.
"Oot niin kaunis, ei tästä tuu mitään kun haluun kertoo sen sulle koko ajan" hän sopersi.
"Tehdäänkö niin, et aina kun haluut kertoo sen mulle, suutelet mua?" Ehdotin virnistäen.
"Jimin, sä tukehtuisit."
"Me tukehuttais molemmat."
Sitten Yoongi painoi minut uuteen suudelmaan, ja alkoi hitaasti kuljettaa käsiään paljasta kroppaani pitkin.
"Rakastan sua. En haluu satuttaa sua millään taval koskaan, sano heti jos teen jotain mikä sattuu" Yoongi kuiskasi.
Nyökkäsin, ja Yoongi silitti hiuksiani.
"Oot mulle kaikista rakkainta ja arvokkainta mitä mul on."
"Säkin mulle."
Sitten Yoongi alkoi hiljaa avata jalkojani, ja minä katsoin häntä hymyillen silmiin.
"Oothan sä varma?"
Hymyilin Yoongille, ja hän katsoi minua tähtisilmillään takaisin.
"Oon. Oon ihan varma, mä rakastan sua."