Sori tästä sekoilusta, wattpad päätti mennä julkaisemaan tän luvun ihan itsekseen. Nyt sain sen kuitenkin jotenkin lopetettua❤️
*Jiminin näkökulma*
Kävelin hiljaa makuuhuoneen sängylle, ja istuin siihen. En voinut lopettaa itkemistä, ja hiljaa pyyhin kyyneleitäni. Minusta tuntui niin pahalta, ja hiljaa nyyhkytin käsiäni vasten. Nostin puhelimeni käteeni, ja katsoin sitä peloissani. Taas lisää viestejä.
Yksityinen numero: ymmärrän, olen melkein itsekin kateellinen
Pudistin päätäni. Ei Yoongilla ja Chanyeolilla ollut mitään. Heidän välillään ei ollut mitään, kun Yoongi oli selvin päin.
Minä: ei mulla oo syytä olla kateellinen, ei niiden välillä ollu mitään muuta
En ole varma uskoinko sitä itsekään. Yoongi oli kyllä nyt täällä, hänen olonsa oli hyvä ja hän kertoi minulle rakastavansa minua. Kuitenkin nämä viestit saivat minut... ajattelemaan. Ajattelemaan enemmän. Ajattelemaan tätä kaikkea.
Yksityinen numero: 3 kuvaa
Avasin kuvakansion, ja selasin ne läpi. Tyhmää, tiesin. Olin vain liian utelias, utelias ja tyhmä. Ensimmäisessä kuvassa Yoongi ja Chanyeol nukkuivat sängyllä. Chanyeol oli painanut päänsä Yoongin rintaa vasten, ja Yoongi silitti hänen hiuksiaan. He olivat niin lähekkäin, ilman mikäänlaista...epävarmuutta. Se näytti niin helvetin aidolta. Baekhyun oli varmaan ottanut sen vain minua varten, tehdäkseen minulle niin pahan olon etten voisi elää itseni kanssa. Kuinka mukavasti ajateltu. Olin oikeasti ihan helvetin rikki, ja purskahdin lohduttomaan itkuun. Taisiis, lohduttomampaan kuin äskön.
Toisessa kuvassa Chanyeol itki kädet korvillaan, ja Yoongi yritti lohduttaa häntä. Hän silitti pojan poskea, ja Chanyeol näytti niin sairaalta ja pahoinvoivalta. Kalpealta ja hyvin sairaalta.
Kolmas kuva särki minut kaikkein pahiten. Siinä Yoongi istui sängyllä, ja suuteli Chanyeolia. Poika istui hänen sylissään, jalat hänen ympärillään. Se oli niin aitoa, niin helvetin aitoa. Heitin puhelimeni alas sängyltä, ja painoin kasvoni tyynyyn. Huusin niin kovaa kun keuhkoistani lähti, ja minulla oli niin paha olo henkisesti ja fyysisesti. Yoongi näytti niin rakastuneelta. Hän näytti olevan aidosti tosissaan. Baekhyun teki tämän vain minua varten. Mitä helvettiä se oikein halusi minusta, antaisi minun jo olla. Hän oli satuttanut minua ihan tarpeeksi. Halusin jo valmiiksi kuolla pois, ei kukaan tarvinnut minua täällä.
Huusin ja itkin tyynyäni vasten ehkä vartin, kunnes sain idean. Ihan helvetin huonon idean, mutta minulla oli paha olla. Vihasin itseäni niin paljon, enkä tiennyt mitä minun piti tehdä kelvatakseni Yoongille.
Nousin ylös, ja kävelin ympäri makuuhuonetta. Mietin onko tässä mitään järkeä, missään. Kuitenkin syrjäytin ne järkevät ajatukset, ja hiljaa hiivin käytävään. Kävelin kylpyhuoneen eteen, ja lukitsin itseni sinne. Nostin pöydältä terävät kynsisakset, ja painoin ne ranteelleni. Pysähdyin hetkeksi miettimään, mitä oikein tein. Sitten kohautin hartioitani, kaikki oli kuitenkin minun syytäni. Varovasti painoin saksien terää ihoani vasten, kunnes siitä alkoi vuotaa verta. Sihahdin hiljaa, se sattui. No mitä minä edes ajattelin, olin juuri viiltänyt itseäni kynsisaksilla. Painoin sakset uudestaan iholleni, ja tein toisenkin haavan. Kyyneleet nousivat silmiini, ja kättäni kirveli. Ei ollut minun tapaistani tehdä näin, se sattui yllättävän paljon. Viidennen viillon jälkeen putsasin sakset, ja laitoin ne takaisin pöydälle. Otin palan pumpulia, ja hellästi pyyhin kaiken veren pois. Haavat eivät olleet syviä, mutta niitä oli monta. Käteni ei näyttänyt läheskään samalta kuin Taehyungin, ei alkuunkaan. Mutta sain ainakin rauhoituttua.
Kävelin takaisin makuuhuoneeseen, ja laskeuduin sängylle makaamaan. Hupparini hihat peittivät ranteeni, ja nostin taas puhelimeni käteeni. En oikeastaan ajatellut mitään. Minua ei kaduttanut, mutta ei minun oloni ollut parantunutkaan.
Yksityinen numero: Yoongi ei rakasta sua, ymmärrätkö nyt?
Pudistin päätäni. Yoongi rakasti minua, en uskoisi mitään muuta. Oikeastaan en tiennyt mitä uskoa. Mutta Yoongi rakasti minua.
Minä: Yoongi rakastaa mua, jätä mut rauhaan
Odotin hetken. Se numero ei vastannut mitään, ja aloin jo toivoa että se oikeasti jätti minut rauhaan.
Yksityinen numero: ääniviesti 1:02
Kuuntelin sen. Suljin puhelimeni, ja se putosi käsistäni hiljaa liukuen lattialle. Olin liian rikki edes itkeäkseni. Baekhyun oli juuri lähettänyt minulle ääniviestin, jossa Yoongi puhui. Hän puhui Chanyeolille. Poika kertoi kuinka paljon hän oikeasti rakasti Chanyeolia. Välillä hänen puheensa oli epäselvää ja hän takelteli sanoissaan, mutta minulle riitti se että tunnistin sanat "mä rakastan sua", "haluun suojella sua" ja "enemmän kuin mitään".
Minulle tuli niin helvetin paha olo. Yoongi oli oikeasti rakastanut sitä poikaa. Niin paljon. Niin paljon että hän hylkäsi minut. Kiedoin käteni vatsani ympärille, ja itkin. Olin niin yksin, kukaan ei rakastanut minua enää. Halusin vain että Yoongi rakastaisi minua. Vain minua, en halunnut olla yksin. Minusta tuntui niin helvetin pahalta että halusin kuolla, halusin vain jäädä rekan alle tai hukuttautua.
*Yoongin näkökulma*
Istuin keittiön pöydän ääressä, ja juttelimme. Namjoon halasi minua ensin, ja heiman arasti tervehdin häntä. Kävin halaamassa sen jälkeen Jiniä, Taehyungia ja viimeiseksi Hoseokia. Hän kertoi olevansa onnellinen että olin kunnossa, ja minusta tuntui pahalta. Olin ollut Hoseokille niin hirveä ihminen.
"Mikä Jiminillä on?" Namjoon kysyi yhtäkkiä.
"Sillä on vaan paha olla. Se halus nukkua."
Taehyung kalpeni, ja katsoi Hoseokia merkitsevästi.
"Onks sille tapahtunu jotain?"
"Se on okei, juteltiin kyllä. Meen kohta kattomaan" totesin, ja hymyilin lohduttavasti.
Taehyung näytti silti kalpealta, ja Hoseok lohdutti häntä hiljaa. Minulla oli paha olo hänen puolestaan, voin vain kuvitelta miltä Taehyungista tuntui. Kauhealta.
Kaikki välttelivät Chanyeolista ja Baekhyunista puhumista, emme puhuneet minusta oikeastaan ollenkaan. Olin siitä onnellinen, ja huokaisin helpottuneena. Keskityin jutteluun, ja minulla oli oikeasti hauskaa. He kertoivat mitä kaikkea täällä oli tapahtunut sillä aikaa, kun olin poissa.
Yhtäkkiä Hoseok yritti muodostaa katsekontaktia minuun, enkä tajunnut sitä aluksi. Hän nyökkäili ovelle päin, kunnes vihdoin tajusin vilkaista sinne. Ovella seisoi Jimin yli-isossa hupparissaan, ja kasvot kalpeampina kuin lakana. Poika näytti siltä kuin hän voisi pyörtyä heti siihen paikkaan, ilman minkäänlaista varoitusta. Hän katsoi minua silmät itkuisina, ja keinui hiljaa paikallaan. Huolestuneena nousin tuoliltani, ja katsoin Jiminiä. Kävelin hänen luokseen, ja halasin poikaa hiljaa. Nostin hänet syliini, ja lähdin suunnistamaan makuuhuoneeseen päin muiden tuijottaessa hiljaa peräämme.
Laskin Jiminin sängylle, ja kävin sulkemassa oven. Laitoin sen varalta lukkoon, ettei kukaan kävelisi tänne kun Jimin kertoisi asiansa.
"Kulta."
Jimin katsoi minua silmät kyynelistä märkinä, ja pudisteli päätään.
"Mulla on niin paha olla" Jimin kuiskasi hiljaa.
Istuin hänen viereensä sängylle, ja hellästi halasin hänen pientä kehoaan.
"Haluutko kertoo mitä mietit?"
Jimin katsoi minua silmiin, ja jatkoi itkuaan.
"Mä haluan kuolla, m-musta tuntuu niin pahalta" Jimin änkytti hiljaa.
Olin tässä tilanteessa oikeasti aika avuton. Tunsin itseni niin turhaksi.
"Mitä on tapahtunu" kuiskasin, ja silitin Jiminin hiuksia. Hän nyyhkytti lohduttomasti, ja yski välillä.
"Sä oot mulle ihan helvetin rakas, mä en tiedä mitä mä tekisin ilman sua."
"Chanyeolia" Jimin töksäytti.
Yoongilla meni hetki tajuta mitä sanoin. Hän katsoi minua hiljaa, ja hänen kasvonsa kalpenivat.
"Jimin-kulta mä rakastan vaan sua, mä en ymmärrä mistä sä oot keksiny ton."
Jimin purskahti vielä kovempaan itkuun.
"M-millanen mun pitää olla et kelpaan sulle" poika nyyhkytti.
"Sä kelpaat mulle just näin. Sä oot parasta mitä mulle on koskaan tapahtunu, Jimin mä rakastan sua eniten maailmassa ja en vois elää ilman sua. Mä oikeesti rakastan sua. Mä rakastan sua niin helvetin paljon enemmän kun Chanyeolia, sä oot kaikki mitä mul on."
Jimin katsoi minua, ja itki.
"Mä vihaan sua" hän nyyhkytti, ja pyyhki kyyneleitään.
"Mäkin vihaan mua" sanoin hiljaa.
Jiminin itku yltyi, ja hän ei osannut enää hallita sitä, hellästi nostin hänet syliini, välittämättä siitä mitä mieltä hän olisi siitä. Silitin hänen pehmeitä hiuksiaan, ja annoin pojan itkeä. Toivoin että hän pystyisi kertomaan ajatuksistaan minulle mahdollisimman nopeasti, tämä asia selkeästi satutti häntä. Jiminillä oli niin paha olla, että se satutti minuakin. Silitin hänen hiuksiaan, Jimin saisi itkeä minua vasten niin kauan kuin halusi. En ikinä jättäisi häntä yksin.