*Taehyungin näkökulma*
Ulkona satoi lunta, ja minä kääriydyin vilttiini tiukemmin. Oli kylmä päivä, vaikka oli jo melkein huhtikuu. Hoseok käveli olohuoneeseen keksilautasen kanssa, ja laski sen varovasti pöydälle. Minä hymyilin hiljaa, ja Hoseok istuutui viereeni.
"Onks sulla kylmä?"
Nyökkäsin, ja tunsin kuinka Hoseok kietoi kätensä ympärilleni. Hiljaa hän suuteli poskeani, ja silitteli hiuksiani lämmittääkseen minua. Se toimi, ja lämmin tunne valtasi kehoni hiljalleen kokonaan. Käänsin päätäni, ja suutelin Hoseokia hänen pehmeille huulilleen. Suutelimme siinä hiljaa hetken, ja minua hymyilytti ihan hitosti.
Hetken kuluttua Hoseok painoi television päälle, ja sieltä alkoi pyöriä joku murhasarja. Kiinnostuneena hän tutki sen nimeä, ja minä kiipesin hänen syliinsä. Hoseok kietoi kätensä suojelevasti ympärilleni, ja minä hymyilin.
"Mä rakastan sua, oot sulosin asia ikinä" Hoseok sanoi yhtäkkiä, ja punastuin.
"Kiitos" sopersin hiljaa.
Hoseok kääntyi minuun päin, ja silitti poskeani.
"Mun aurinko."
Sitten hän suuteli minua hellästi, silittäen hiuksiani. Kiedoin käteni hänen kaulalleen, ja Hoseok liu'utti omansa hiljaa lantiolleni. Tunsin kuinka Hoseok laski minut makaamaan sohvalle, ja kömpi viereeni. Mahduimme siihen juuri ja juuri vierekkäin. Hitaasti hän suuteli minua, ja kuljetti käsiään ihoani pitkin.
"Tää tuntuu hyvältä, saat mut niin onnelliseks" sopersin hiljaa.
Hoseok suuteli kaulaani ja leukaani, ja tunsin kuinka hänen suupielensä kääntyivät hymyyn.
Hitaasti pojan kädet seikkailivat kehoani pitkin alemmas, kunnes ne olivat paitani alla. Tunsin kuinka hän liu'utti käsiään ihollani, ja hymyilin. Sitten hän tarttui paitani helmaan, ja katsoi minua hiljaa.
"Onks tää okei, haluutko jatkaa enää pidemmälle?" Hoseok kuiskasi hiljaa.
Mietin hetken. Sydämeni hakkasi puhtaasta rakkaudesta Hoseokia kohtaan, olin niin onnellinen että hän kohteli minua näin. En voisi kuvitella parempaa poikaystävää, rakastin Hoseokia niin helvetin paljon.
"En ehkä haluis...mennä pidemmälle nyt" sanoin lopulta hiljaa.
Hoseok hymyili, ja veti kätensä pois.
"Ihan miten haluut, kulta."
Katsoin Hoseokia silmiin, ja hän painoi huulensa omilleni. Olin niin onnellinen Hoseokin ajattelevaisuudesta.
"Saanko mä koskee sua niinku... vaatteiden läpi? Vai haluutko lopettaa ihan kokonaan?" Hän kysyi hiljaa, ja silitti poskeani.
"Vaatteiden läpi on okei" hymyilin, ja suljin silmäni.
Hoseok antoi kätensä kulkea kehoani pitkin, ja piirtää hellää ympyrää lantiolleni.
"Oot rakas, tiiäthän?"
Nyökkäsin.
"Tiiän."
"En vaihtais sua mihinkään koko täs maailmas" Hoseok kuiskasi hiljaa, ja tunsin kuinka hänen kätensä kulkivat kylkiäni pitkin. Se tuntui hyvältä, erilaiselta kuin liian suora kosketus. En missään nimessä ajatellut mitään meidän kahden välillä tapahtuvia intiimimpiä aisioita ahdistavina tai epämiellyttävinä, minusta ei vain nyt tuntunut siltä. Hoseok rakasti minua oikeasti, ja hän sai minut joka kerta tuntemaan itseni niin tärkeäksi. Hän kysyi joka välissä miltä minusta tuntui, ja pitikö hänen olla hellempi tai rauhallisempi. Välillä se otti päähän, mutta ainakaan minuun ei koskaan sattunut liikaa. Tunsin oloni niin turvalliseksi aina, kun sain olla Hoseokin kanssa. Teimme kaiken puhtaasta rakkaudesta.
"Oot vähän pehmeämpi nyt" Hoseok kuiskasi hiljaa, ja silitti kylkiäni.
Tiesin mitä hän tarkoitti, olin saanut lisää painoa. Paino oli minulle hyväksi ja tarvitsin sitä parantuakseni kunnolla, mutta silti en voinut mitään sille että sisälläni pisti hieman. Hoseok yritti aina muotoilla asian mahdollisimman kömpelön suloisesti, ja onnistui saamaan minut hymyilemään. Silti jokin sisälläni oli vielä sitä mieltä että laihduttaminen olisi hyvä idea. Ravistelin ajatukset pois, ja painauduin lähemmäs Hoseokia.
"Musta on kiva olla pehmeä."
Hoseok nauroi, ja silitti selkääni.
"Oot ihana."
Hoseok katsoi minua silmiin tummien ripsiensä lomasta, ja hymyili.
"No, mistä pikku prinssi haluaa että sitä kosketetaan?"
Punastuin hieman, rakastin Hoseokin lempinimiä minulle. Hautasin pääni pojan kaulaan, ja hiljaa tartuin hänen käsiinsä. Annoin niiden kulkea selkääni ja vatsaani pitkin, hellästi rintakehälleni ja kaulalleni. Sitten pitkin sotkuisia hiuksiani, ja kasvojani. Annoin niiden liukua takaisin alas vyötärölleni, siitä lantiolle ja alemmas. Hellästi ne kulkivat takapuoltani pitkin, ja pysähtyivät siihen hetkeksi. Sitten ne jatkoivat matkaansa alaspäin. Hoseok silitti reisiäni hiljaa, ja hymyili. Sitten hän nosti kätensä takaisin lanteilleni, ja toisen poskelleni.
"En osaa selittää kuinka paljon sä merkitset mulle. Ihan vaan niin, et oot siinä ja annat mun tehdä näin."
Hymyilin, ja Hoseok painoi sormensa huulelleni. Sitten hän veti kätensä pois, ja suuteli minua taas. Suudelma alkoi pikkuhiljaa muuttua rohkeammaksi, ja tunsin hänen kielensä suussani. Ensin hieman kysyvästi ja arasti, ja kun vastasin suudelmiin, rohkeammin. Minulle tämäkin oli aina okei, tunsin Hoseokin suun yhtä hyvin kuin omani.
Hitaasti poika alkoi nostaa käsiään lanteiltani, ja vetäytyi sitten irti minusta. Katsoin Hoseokia hetken, ja hän hymyili.
"Sori mun on pakko lopettaa tähän, en pystyis muuten hillitseen itteeni enää" hän totesi hiljaa, ja halasi minua sitten.
Nyökkäsin, ja nauroin vähän.
"Okei."
-
Makasimme sohvalla vierekkäin, kumpikin unohtaen syödä ne keksit joita alunperin tulimme syömään.
"Hei ootko puhunu Jiminille?" Kysyin yhtäkkiä.
"Joo, soitin aamulla" Hoseok mumisi hiuksiani vasten.
"Mitä ne?"
Hoseok oli hetken hiljaa, varmaan hymyili.
"Ne sai vihdoin sovittua millon Yoongi tulee kotiin. Viikon päästä. Se on kuulemma jo tarpeeks vakaa, ja sillä on sellanen tahdonvoima parantuu et sellasta ei oo ennen nähty. Ne on niiden hoitajien mukaa ihan niinku vastarakastuneet tai jotain."
Minua hymyilytti. Olin puhunut itsekin Jiminin kanssa muutaman kerran, koska hän oli muuttanut väliaikaisesti kokonaan sairaalaan. Jonkun aikaa sitten hän soitti minulle, ja kertoi itkien nukkuneensa Yoongin vieressä. He eivät olleet koskeneet toisiinsa silloin, mutta kuitenkin nukkuneet vierekkäin. Jimin oli sanonut että kosketuskin olisi okei, mutta Yoongi ei halunnut. Sitä varmaan pelotti vielä. He eivät olleet suudelleet kertaakaan, ja Yoongi oli yhä mykkä. Haavat hänen kehossaan olivat alkaneet parantua, mutta pojassa oli yhä kohtia joihin kukaan ei saanut koskea. Kaula, maha ja ranteet. Yoongi sai myös hallitsemattomia itkukohtauksia, ja pelkäsi ihmisiä. Hän päästi lähelleen vain Jiminin, muttei halunnut nukkua koskettaen häntä. Hereillä kaikki halailu, hiuksilla leikkiminen ja muu hellä koskettaminen oli okei, mutta heti kun valot sammuivat Yoongi vetäytyi omaan nurkkaansa, ja alkoi itkeä jos häneen koski. Kaikki johtui traumoista ja pelosta, Yoongia pelotti ihan hitosti. Olin kuitenkin niin onnellinen että hänestä ja Jiministä oli tullut taas niin läheisiä. Jimin rakasti poikaa niin paljon, että se hämmästytti minutkin välillä. Odotin vain innolla uusia uutisia Yoongista, ja hymyillen tarkistin kännykkäni. Kaksi viestiä Jiminiltä.
Jimin: Yoongi piirsi teidät!
Toinen viesti oli kuva. Hymyillen avasin liitteen, ja katselin kuinka kuva latautui näytölleni.
"Yoongi piirsi meiät" sanoin hymyillen.
Hoseok otti puhelimeni käteensä, ja juuri silloin kuva latautui. Siinä olimme me, makaamassa hymyillen sängyllä. Hoseokin käsi oli poskellani, ja peitto oli valunut sen verran alas että pojan paljas ylävartalo näkyi hieman.
Punastuin, ja Hoseok nauroi.
"Kyllä mä tajuun mitä se ajaa takaa täl."
Minäkin tiesin, Yoongi ei ollut loppujen lopuksi muuttunut yhtään.
Minä: Yoongi!
Jimin: se halus vaan kysyä miten teillä menee
Pyöritin silmiäni.
Minä: sano sille et ollaan me muutaki tehty
Jimin: katotaan nyt
Suljin kännykkäni, ja pudotin sen matolle sohvan viereen.
"Ihan sama, antaa sen luulla mitä luulee."
Hoseok suuteli minua hellästi, ja kietoi sitten kätensä taas ympärilleni. Hymyillen painoin pääni häntä vasten, ja kuutelin pojan sydämen tasaista sykettä.
"Mä ihan oikeesti rakastan sua."
Poika liu'utti käsiään ihollani, mutta pysäytti ne tarkasti ennen paitani helmaa. Katsoin Hoseokia hymyillen, ja silitin hänen poskeaan.
"Sori et oon välil tällanen, meinaan sussa ei oo mitään vikaa ja luotan suhun mut tänään mä en vaan halunnu...tiiäthän sä taisiis...mä vaan halusin kertoo et mäkin rakastan sua."
Hoseok hymyili hiljaa, ja tunsin hänen piirtävän hellää kuviota ihooni.
"Taehyung sun ei oo pakko tehdä yhtään mitään, haluun vaan et sul on hyvä olla. Me edetään kaikessa ihan sun tahtia ja sä saat päättää mitä tehdään ja mitä ei. En missään nimes haluu et susta tuntuu pahalt" Hoseok kuiskasi hiljaa.
Hoseok oli niin ihana. Rakastin häntä niin paljon. Olimme päätyneet sänkyyn jo monta kertaa, mutta silti hän kysyi aina halusinko. Yleensä halusin, joskus en. Kaikki oli aina Hoseokille okei. Hän kysyi saiko hän tehdä näin tai noin, tai sattuiko tämä liikaa. Kerran kokeilimme jopa ihan kevyttä kuristamista, ja yllätyin oikeasti kuinka hyvältä se tuntui. Hoseok oli arasti kysynyt voisimmeko kokeilla sitä, jos hän tekisi sen niin hellästi kuin mahdollista. Mikään suhteessamme ei ollut rajua, mutta Hoseokin lempeät sormet osasivat painaa juuri oikeita kohtia henkitorvestani. Minusta tuntui turvalliselta, ja sovimme mitä minun piti tehdä jos haluan hänen lopettavan. Luotin Hoseokiin enemmän kuin kehenkään muuhun koko maailmassa, minulla oli niin turvallinen olo hänen lähellään. Hänen kanssaan uskaltaisin kokeilla ihan kaikkea.
"Mitä sä mietit, muru?"
Hymyilin hiljaa, en jaksanut selittää kaikkea, kyllä se tiesi.
"Sua."
Hoseok hymyili, ja sydämeni hyppäsi paikallaan.
"Ujostuttaako?"
Nyökkäsin hiljaa, ja hautasin pääni hänen kaulaansa.
"Haluun vaan et tiiät et oot rakas, ja mä en tiedä missä mä oisin ilman sua. Taehyung mä rakastan sua niin helvetisti ja oon niin onnellinen et sä oot siinä."
Aloin melkein itkeä, ja käytin kaikki voimani itkun pidättelemiseen.
"Mä oon ihan oikeesti maailman onnellisin ihminen kun saan kietoo mun kädet sun ympärille joka päivä, rakastan sua niin paljon etten mä osaa laittaa sitä sanoiks. Haluun vaan suojella sua ihan kaikelta, ja olla täs aina" Hoseok kuiskasi.
Kyyneleet valuivat poskilleni, en kyennyt enää pidättämään niitä. Nyyhkäisin ääneen.
"Itkettääkö sua?" Hoseok kysyi hymyillen, ja katsoi minua.
Nyökkäsin, enkä osannut takellella järkevää selitystä.
"Voi sua pientä" Hoseok hymyili, ja pyyhki kyyneleeni pois peukalollaan.
Sitten hän rutisti minut taas itseään vasten, ja veti viltin päällemme.
"Mun pieni enkeli."
Itkien suutelin Hoseokia, ja hän silitti pehmeitä hiuksiani. Olin oikeasti niin onnellinen, että itketti. Silloin näin kuinka Hoseok itki myös, ja se sai minut purskahtamaan kunnon itkuun.
"Mä rakastan sua" nyyhkytin, ja Hoseok hymyili kyyneltensä lävitse.
"Mäkin sua, niin paljon. Oot mun pikku prinssi."