Ashtonin näkökulma
Galwayssa kohtasimme ensimmäisenä yllättävän kauniin sään. Aurinko yritti kaikin voimin pinnistää säteitään esiin pilvimassan seasta, eikä sää ollutkaan niin harmaa, kuin sen olisi voinut luulla olevan.
Seurasin Alyssaa, joka näytti kävelevän ilman päämäärää pitkin Galwayn katuja. Ehkä hän etsi jotain tiettyä, ehkä ei. En uskonut, että hänellä oli mielessä mitään tiettyä kohdetta. Hän vilkuili risteyksissä molempiin suuntiin ja valitsi ilmeisesti kiinnostavamman näköisen suunnan.
Minusta tuntui, että olimme kävelleet ikuisuuden, kun Alyssa yhtäkkiä kääntyi minua kohti. "Mitä jos käytäis tuolla?" hän kysyi ja osoitti jonnekin eteenpäin. En ensin edes hahmottanut, mitä hän tarkoitti, mutta hetken kysyvältä näytettyäni tajusin, että hän osoitti kylttiä, jossa luki räikein, käsin kirjoitetuin kirjaimin "THRIFT STORE".
Alyssa oli jo menossa, joten minun ei auttanut kuin kiirehtiä hänen peräänsä. Kyltin kohdalta johti alaspäin kapea porraskäytävä, jonka betoniportaat olivat lohkeilleet, murentuneet ja menettäneet maalinsa. Sieltä täältä maalipintaa oli jopa korjailtu, mutta joko sää tai toistuva kulkeminen portaissa oli kuluttanut maalin pois yhä uudelleen.
Portaiden alapäässä odotti auki pöngätty ovi, ja siitä sisään astuttuamme olimme tavarataivaassa. "Anything you could ever want - we have it". Kyltti todella oli osunut oikeaan paikkaan, se nimittäin koristi sisäänkäyntiä. Jo ensimmäisellä silmäyksellä näki, että tämä paikka oli ollut pystyssä kauan, ja toisaalta että suosiokin oli tainnut säilyä jo pitkään.
Olimme kiertäneet vasta pari vaaterekkiä, kun kadotin jo Alyssan silmistäni. Samalla jotain osui päähäni. Vaikutti hatulta. Alyssa nauroi takanani. "Toihan sopisi sulle", hän sai sanottua. Etsin lähimmän peilin ja näin ylläni kamalan, vaaleansinisen lierihatun. Vedin hattua otsalleni ja totesin: "Kyllähän tää aika charmantilta näyttää, olisin varmaan helvetin suosittu 80-luvulla tän kanssa." Alyssa nappasi hatun päästäni ja heitti sen lähimmän hyllyn päälle, mistä oli sen ilmeisesti käteensä napannutkin.
Hetken kuluttua hän tarjosi minulle stringejä, jotka olivat kokonaan karkista tehdyt. Hän yritti vakuuttaa minut niiden käyttömukavuudesta, kun minä samaan aikaan yritin etsiä jotain yhtä hullua Alyssalle ehdotettavaksi. Lopulta löysin haaremihousut, jotka olivat niin rumat, etten ymmärtänyt, miksi sellaiset oli ylipäänsä edes keksitty valmistaa. Jo pelkkä mutaisen joen värinen pohjakangas olisi ollut tarpeeksi kuvottava yhdistettynä polvissa roukkuviin housujen haaruksiin, mutta housuihin oli lisätty neonvärillä tekstiprintti OMG, tietysti juuri takapuolen kohdalle. Alyssa otti housut käteensä ja sovitteli niitä vyötärölleen. "Päästäisivätköhän sisään yökerhoon näillä?" "Ironisesti ehkä."
Kun olimme sovittaneet ehkä jokaista höyhenpuuhkaa ja kaikkia mahdollisia aurinkolaseja, Alyssa sanoi, että aikoisi seuraavaksi selvittää, löytyisikö koko vaatemäärästä yhtään siedettävää vaatekappaletta. Siedettävällä hän todennäköisesti tarkoitti niin hyvää, että sen voisi jopa ostaa. Ehkä tekisin itse samanlaisen uuden kierroksen hyllyjen välissä. En oikeastaan edes pitänyt kirppareista, koska tavaroiden epämääräisyys ja paljous jotenkin inhotti minua. En tiennyt, mistä aloittaisin, koska kaikkea oli niin paljon joka puolella, osa tavaroista oli ripustettu esille jopa seinille saakka.
**
Alyssan näkökulma
Kiertelin hyllyjen välissä, juoksutin sormiani pitkin vaatteiden pintoja, tunnustelin materiaaleja ja yritin löytää jotakin, mikä erottuisi massasta. Rauhallinen käveleskelyni keskeytyi, kun sormeni pyyhkäisivät samettia. Etsin samettipinnan takaisin käteni alle ja katsoin tarkemmin. Sormeni pyyhkivät tummanpunaisen samettimekon selkämystä. Otin spagettiolkaimisen mekon pois hengarista ja katsoin sitä tarkemmin. Kaula-aukko oli syvään uurrettu ja laskeutui kauniin rennon näköisesti. Mekko näytti ainakin kädessäni ainakin reisien puoleenväliin ulottuvalta. Jo ennen hinnan tarkistamista tiesin, että pitelin kädessäni omaa mekkoani, jos se vain sopisi ylleni.
Jo etsiessäni sovituskoppia kuvittelin, miten upealta mekko voisi näyttää ylläni sopivien kenkien kanssa. Kenkien kanssa ainoa ongelma oli se, etteivät ne millään voisi mahtua reppuuni, joten en voisi edes haaveilla korkokenkien tai muidenkaan fiinimpien kenkien hankkimisesta. Kun vedin sovituskopin pölyistä verhoa kiinni, ehdin jo pelätä, ettei mekko sopisikaan, mutta hetken kuluttua sain mekon ylleni, ja se sopi lähes täydellisesti. Mekon helmaosa oli ehkä hieman liian väljä ja olkaimet hieman liian pitkät, mutta ne ongelmat olivat pieniä. Mekko sentään peitti enemmän kuin olin etukäteen arvellut. Se oli vain ja ainoastaan hyvä asia, koska vaikka en edes tiennyt, missä tulisin tätä käyttämään vai tulisinko käyttämään ollenkaan, en voisi liikkua lähes alastomana.
((mekko näyttää suurin piirtein tältä, en vain millään löytänyt kuvaa, joka olisi paremmin sopinut tilanteeseen ja toisaalta en löytänyt mallia, joka muistuttaisi enemmän tarinassa kuvailtua Alyssaa))
Riisuin mekon, kun olin mielestäni seissyt se ylläni jo liiankin pitkään, varsinkin jos tälle sovituskopille olisi jonoa, ja tuskailin sitä, etten voisi ostaa mekon pariksi kenkiä. Käänsin tylysti selkäni kenkien osastolle ja jätin mekon roikkumaan käsivarrelleni.
**
Mekon lisäksi löysin ihanan ohuen neulepaidan, jonka väri oli lämmin vaaleanruskea. En edes tiennyt, miten se oli osunut silmiini, niin sekaisessa rekissä se oli ollut. Vielä juuri ennen kassalle menoa olin napannut mukaani pipon. Kun pääsimme ulos liikkeestä, kysyin Ashtonilta, mitä hän oli löytänyt.
"Hitto, mä luulin jo etten mä löytäis yhtään mitään. Nää ostin kuitenkin lopulta." Hän näytti minulle harmaata t-paitaa, jossa oli pieni NASAn logo. Lisäksi hänkin oli ostanut pipon. "Aiotaanko me pärjätä koko talvi pelkillä pipoilla? Näköjään."
Kello oli jo pitkällä iltapäivässä, ja päätimme etsiä itsellemme sopivan halvan ruokapaikan. Päädyimme syömään erikoiselta ja paikallisten välttelemältä paikalta kalskahtavaan pikkuravintolaan, joka lupasi lounasaikaan kaikki annokset vain vitosen hintaan. Kun astuin sisään ravintolaan, haistoin konkurssin ilmassa jo ennen erilaisten ruokien tuoksua.
Ruoka oli joka tapauksessa kohtuullista, varsinkin hinnan huomioiden. Arvelin kuitenkin, että ymmärsin, miksi tämä paikka ei näyttänyt olevan paikallisten suosiossa. Kokki tuijotti meitä keittiön ovessa olevasta pienestä ikkunasta parin minuutin välein tuimalla ilmeellä, joka sanoi suoraan, että lähtekää nyt jo. Toisaalta ruuasta puuttuivat mausteet, ja tuolitkin olivat epämukavat.
Söimme nopeasti ja hiljaa, ja häivyimme ravintolasta vähin äänin. "Pitäisiköhän mennä rantaan?" Ashton tuntui kysyvän sitä eniten itseltään. Vastasin silti.
Ilta alkoi pikkuhiljaa laskeutua rantaan, kun pääsimme sinne. Rannassa oli vanhalta ja paljon nähneeltä näyttävä laituri, jonka päässä oli hyppytorni. Istuimme laiturille vierekkäin.
Ashtonin näkökulma
Kiedoin toisen käsivarteni Alyssan ympärille ja vedin hänet kylkeäni vasten. Hän kietoi kätensä vyötärölleni, ja tiesin hänen hymyilevän. Ehkä siksi, että hymyilin itsekin, ehkä siksi, ettei tällaisessa hetkessä ainakaan minun mielestäni voinut olla hymyilemättä.
Hetken kuluttua Alyssa nosti katseensa minuun. "Ash?" "Niin?" Seurasi hiljaisuus. Kun hänen silmänsä palasivat kohtaamaan omani, olin lähes varma, että näin niissä kyyneliä. "Kiitos, että sä suostuit." Hän ei saanut sanottua enää muuta. En ensin edes ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, mutta sitten olin yhtäkkiä Madridissa, kultaisen auringon alla, ja näin Alyssan käden hotellin ovenkahvalla ja hennon hädän hänen silmissään, kun hän kysyi, haluaisinko jatkaa matkaa hänen kanssaan. Ja silloin minä vastasin kyllä. Juuri nyt en vastannut hänelle mitään, pyyhin vain peukaloillani onnensekaiset kyyneleet hänen poskiltaan ja rutistin hänet itseäni vasten.
"Oliko mulla edes mahdollisuutta kieltäytyä? Ei oikeastaan, vaikka yritin varmaan silloin väittää muuta." Alyssa ei sanonut mitään, ja mitäpä hän siihen olisikaan voinut vastata. Hymyilimme ja kuvittelimme eteemme jo tummuneen taivaan tilalle kauneimman auringonlaskun, jonka koko maailma oli koskaan nähnyt.
_______________________________
sanon heti, että kirjoittaessani ja suunnitellessani tätä lukua en tajunnut, että tähän tulisi näin paljon kuvia, mutta toivottavasti ne eivät ainakaan pahemmin häiritse lukemista :)
en osaa sanoa seuraavan luvun julkaisusta vielä, mutta sitä odotellessa jättäkää kommentteja mun ajankuluksi tähän lukuun :)
xx eve