Tää kirja on nyt rikkonu 20 000 lukukerran rajan. Kiitos aivan älyttömästi kaikille, en tiiä miten voisin kiittää teitä❤️ käviskö 20k spesiaaliks vaikka Q&A?
*Hoseokin näkökulma*
Istuin hermostuneena sohvalla ja pyörittelin peukaloitani. Tänään olisi erityinen päivä, ja minua jännitti.
Pari päivää sitten puhelin soi. Taehyung juoksi vastaamaan minua nopeammin, ja puhui puhelimessa melkein tunnin. Hänen lopetettuaan kysyin uteliaana, kenen kanssa hän oli puhunut. Taehyung kertoi puhuneensa äidilleen, ja hänen silmänsä loistivat innosta.
Äiti. Minulla ei ollut ollut äitiä ikuisuuteen, ja ajatus sai minut hieman surulliseksi. Taehyung kuitenkin ryhtäsi halaamaan minua, ja kietoi kätensä nauraen ympärilleni. Silloin unohdin miksi olin surullinen, ja nostin Taehyungin syliini. Pyörähdin muutaman kerran ympäri hänestä kiinni pitäen, ja sitten suutelin häntä hymyillen.
"Äiti tulee käymään täällä parin päivän päästä. Ja mun muu perhe. Sit voin esitellä sut niille!"
Hymyilin ja pörrötin Taehyungin hiuksia.
"Sehän on hyvä idea, laitetaan ruokaa ja voidaan sitten jutella"
Taehyung halasi minua uudelleen, ja nauroi.
"Mä oon niin onnellinen että saan vihdoin esitellä sut!"
Hymyilin, ja silitin hänen hiuksiaan.
"Mäkin oon ilonen että saan vihdoin tavata sun vanhemmat. Oon tavannu vaan sun siskon" sanoin hymyillen.
"Tiiän!" Taehyung nauroi, ja tarttui käsiini innostuneena.
"Nyt saat tavata mun vanhemmat!"
-
Kaikki oli valmista. Olimme kaikki auttaneet Jiniä ja Namjoonia ruoan laitossa, ja se oli vihdoin aseteltu nätisti pöytään. Pöydässä oli muutama kynttilä valaisemassa hämärää iltaa, ja kaunis jouluruusu.
"Täällä on niin kiva tunnelma" Yoongi huokaisi. Jimin halasi häntä, ja painoi poskensa pidemmän pojan rintaan.
"Äidin pitäis tulla ihan kohta!" Taehyung hymyili.
Hän oli ollut innoissaan koko päivän, ja hymyillen auttanut kaikkia parhaansa mukaan. Taehyung oli pirteämpi kuin pitkään aikaan, ja se sai minut iloiseksi. Aina välillä poika hyppäsi syliini, ja kertoi kuinka iloinen hän oli. Sitten hän suuteli minua.
Yhtäkkiä ovelta kuului koputus.
"Tullaan!" Taehyung melkein kiljaisi.
Hän juoksi ovelle, ja tempaisi sen auki. Kävelin nauraen hänen perässään, ja pysähdyin hieman hänen taakseen.
"Ne tuli" huikkasin keittiöön, jossa Jin vielä Namjoonin avustuksella asetteli viimeisiä servettejä.
Taehyung avasi oven, ja hymyili. Oven takana seisoi kolme ihmistä. Taehyungin vanhemmat ja pikkusisko. Valehtelisin jos sanoisin ettei minua hermostuttanut heidän tapaamisensa. Entä jos en ollut heidän mielestään tarpeeksi hyvä heidän pojalleen? Molemmat Taehyungin vanhemmista halusivat mielummin Jungkookin, ja he ehkä jopa syyttivät minua hänen kuolemastaan.
Taehyung ryntäsi halaamaan ensin äitiään, sitten isäänsä ja lopulta siskoaan. Taehyungin äiti pyyhki kyyneleitään, ja silitti poikansa hiuksia.
"Meillä on ollut sinua niin kova ikävä" hän sopersi, ja halasi poikaansa uudelleen.
"Mullakin sua äiti" Taehyung sopersi, ja kuulin hänen äänensä särkyvän hieman.
Lopulta Taehyungin äiti irrottautui pojastaan, ja katsoi minua. Hän oli ystävällisen näköinen, keski-ikäinen nainen, jolla oli samanlainen ystävällinen hymy kuin Taehyungilla ja hänen siskollaan. Hän näytti kiltiltä ja rakastavalta, ja tunsin piston sydämessäni.
"Tässä on mun poikaystävä Hoseok" Taehyung säteili, ja kapsahti kaulaani.
"Sinäkö olet se Hoseok?" Nainen kysyi hymyillen.
Nyökkäsin hiljaa, koska en tiennyt mitä sanoa.
"Olen kuullut sinusta niin paljon" hän hymyili, ja pyyki silmäänsä nenäliinallaan.
"Tuleppa tänne"
Hämmentyneenä kävelin naisen luokse, ja hän painoi minut hellään halaukseen. Kuulin kuinka hän niiskaisi hiljaa.
"Kiitos, kiitos tuhannesti" hän sopersi halatessaan minua, ja halasin häntä takaisin hämmentyneenä.
"Sairaalassa kerrottiin sinusta. Meidän Taehyung olisi kuollut ilman sinua"
Hymyilin, ja taputin naista selkään. Nyyhkäisten ja kiitellen hän irrottautui minusta. Silloin Taehyungin isä hymyili minulle. Hän näytti hiljaiselta mutta ystävälliseltä, ja katsoi minua silmiin. Hän ojensi kätensä minulle, ja tartuin siihen.
"Jung Hoseok"
"Mr. Kim"
Mies huomasi että käteni tärisi, ha hymyili minulle rohkaisevasti.
"Kiitos minunkin puolestani."
Nyökkäsin.
Taehyungin pikkusisko kurkisti äidinsä takaa, ja katsoi minua uteliaana.
"Muistan sut. Olit sillon sairaalassa. Puhuin sulle." Hän sanoi hymyillen.
"Mäkin muistan sut" hymyilin.
Ojensin käteni hänelle, ja tummahiuksinen tyttö tarttui siihen. Hänellä oli hiuksissaan se sama solki, jota hän oli pitänyt sairaalalla.
"Jung Hoseok"
"Kim Eonjin"
"Noniin, tulkaa sisään! Me laitettiin ruokaa, ja mulla on ollu niin ikävä teitä" Taehyng hössötti, ja auttoi takin äitinsä yltä.
-
Lopulta kaikki saivat vaatteensa kaappiin, ja Taehyung veti vanhempansa peremmälle. Siellä meitä oli vastassa Jimin, Yoongi, Namjoon ja Jin.
"Hei." Jin tervehti kohteliaasti kaikkia. Pojat kättelivät Taehyungin vanhemmat ja siskon, ja yhdessä istuuduimme pöytään.
"Tehtiin alkupalaksi tomaattikeittoa ja leipää" Jin esitteli, ja nosti höyryävän kuuman kattilan pöytään.
"Voidaan samalla puhua kun syödään."
Otimme kaikki keittoa, ja Taehyungin söi hymyillen.
"Teistä on ollut niin paljon apua Taehyungille, hän ei olisi elossa ilman teitä. Olen niin kiitollinen kaikille teille, erityisesti Hoseokille. Kiitos paljon" nainen sopersi yhä itkuisena.
"Ei se mitään, mä rakastan Taehyungia" sanoin hymyillen hiljaa.
Silloin Taehyung nojautui paikaltaan suutlemaan minua. Hymyillen liu'utin käteni hänen latiolleen, ja painoin pojan lähemmäs itseäni. Taehyungin äiti huokasi onnellisena ja katsoi meitä hymyillen.
"Ollaan ruokapöydässä" Namjoon nauroi, kuin jatkaakseen puheenaihetta.
"Sori" mumisin, ja vetäydyin omalle paikalleni. Taehyung kuitenkin nojasi minuun, eikä halunnut päästää irti.
"No millaista teillä on elää täällä?" Taehyungin isä kysyi.
"Meillä on aika rauhallista. Paitsi sillon kun noi tappelee" Taehyung nauroi, ja viittasi Jiminiin ja Yoongiin.
Jimin painoi päänsä häpeissään alas, ja Yoongi punastui vähän.
"Sovittiin ettei siitä puhuta enää" hän sopersi loukkaantuneena.
"Sori."
"Ollaan kaikki sairaslomalla vielä puoli vuotta, ja Taehyung vielä vuoden. Meillä on aikaa tehdä vaikka mitä" Jin hymyili.
Taehyungin äiti ja sisko katsoivat toisiaan surullisena.
"Aivan."
Taehyung painoi päänsä surullisena alas.
Silloin Taehyungin äiti nousi tyhjän keittokulhonsa ääreltä, ja käveli Taehyungin luo. Hän kumartui halaamaan poikaansa, ja näytti murheelliselta.
"Taehyung, olen niin pahoillani että emme olleet täällä silloin kun Jungkook nukkui pois. En voi koskaan korvata tätä sinulle. Olen niin pahoillani, ja minulla on niin huono omatunto."
Taehyung halasi äitiään hätääntyneenä.
"Ei, ei, Hoseok oli täällä mun kanssa. Me selvittiin ja oon kunnossa, äiti mä oon ihan kunnossa!"
Rouva Kim nosti poikansa kädet omiinsa, ja liu'utti sormiaan niitä pitkin. Kevyesti hän nosti Taehyungin hihoja ylemmäs, ja katsoi hänen ranteitaan kauhuissaan.
"Kulta rakas mitä sinä olet tehnyt, olen niin pahoillani, anna anteeksi-"
Silloin Taehyungin äiti purskahti itkuun. Nousin paikaltani lohduttamaan häntä, ja Yoongi ja Jimin alkoivat hieman varuillaan kerätä tyhjiä astioita pöydästä. He asettelivat samalla pääruoan pöytään, kun minä ja Taehyung rauhoittelimme rouva Kimiä.
"Anteeksi, minä vain- Taehyung, anteeksi. Rakastan sinua ja olen niin pahoillani tästä, sinun ei olisi tarvinut käydä tätä läpi"
Huokaisin, ja vilkaisin Taehyungia. Silloin huomasin hänenkin itkevän, ja hätääntyneenä silitin pojan pehmeitä hiuksia.
Tästä tulisi pitkä ja tunteellinen ilta.