Ehin vasta juhlii kahtatoista tuhatta lukukertaa ja sataa seuraajaa, ja nyt teitä on jo kolmetoista ja puol tuhatta, ja sata kakskymmentä seuraajaa. Kiitos aivan älyttömästi, oon sanaton❤️
*Taehyungin näkökulma*
Hoseok silitti hellästi poskeani. Istuin hänen sylissään, ja painauduin pojan lämmintä kehoa vasten. Hitaasti hän liikutti huulensa korvalleni, ja kuiskasi minulle kuinka paljon hän minua rakasti. Olin niin onnellinen, että olisin voinut taas purskahtaa itkuun. Tyydyin vain hymyilemään heikosti, en halunnut huolestuttaa ketään enempää koska en kuitenkaan pystyisi selittämään miksi itkin.
Namjoon istui vieressämme sohvalla, ja hymyili. Yoongi ja Jimin olivat asettuneet sylikkäin nojatuoliin, ja hellästi vanhempi poika silitti nuoremman vaaleita hiuksia. Hymyilin, sillä olin hyvin onnellinen myös heidän puolestaan.
Jin istui erillisellä tuolilla Namjoonin vieressä, ja yritti neuvoa poikaa tv'n kaukosäätimen käyttämisessä. Namjoon ei millään oppinut, ja onnistui sekoittamaan koko laitteen.
"Mä en osaa, luovutan" hän huokaisi, ja Jin nauroi.
Jin otti kaukosäätimen Namjoonilta, ja muutaman kymmenen sekunnin jälkeen ruudulta alkoi pyöriä joku vanha jouluelokuva. Painauduin hymyillen lähemmäs Hoseokia, ja suojelevasti hän kietoi kätensä lantiolleni. Tunsin oloni niin turvalliseksi, että voisin nukahtaa hänen syliinsä. En kuitenkaan halunnut vajota uneen, ilta oli vasta alussa. Halusin viettää jokaisen mahdollisen hetken tässä todellisuudessa, Hoseokin silittäessä hellästi väsynyttä kroppaani.
-
"Ainiin, meillä on lahjojakin" Jin totesi yhtäkkiä.
Katsoin Hoseokia kysyvästi, mutta innostuneena. Hän hymyili minulle, ja pyyhkäisi hiukseni silmiltäni.
"Kulta, mulla on sullekin jotain" hän sanoi hiljaa.
Tunsin kuinka jännitys kupli mahassani. Aivan kuin olisin taas lapsi, joka viettää joulua isoäidin luona. Hymyillen kumarruin varovasti suutelemaan Hoseokia kiitokseksi, ja hän kuljetti sormiaan lantiollani.
"Mennäänkö kattomaan" hän kuiskasi, ja nyökkäsin.
Kävelimme makuuhuoneeseen. Jimin veti Yoongia kädestä, ja poika yritti pysyä Jiminin tahdissa.
"Yoongi-ah, tuu jo!" Hän hihkui, ja Yoongi pyöritti silmiään. Jin jätti tv'n päälle, ja Namjoon nousi ylös vierestämme. He lähtivät kävelemään poikien perässä makuuhuoneeseen, ja katsoin Hoseokia hymyillen.
Hoseok nosti minut syliinsä, ja painauduin häntä vasten.
"Oot niin kevyt" hän kuiskasi hiljaa korvaani, ja painoi sitten hellän suukon sen juureen.
Poika kantoi minut käsivarsillaan aina sängyllemme asti, ja laski minut siihen istumaan. Jimin ja Yoongi olivat koristelleet kauniin joulukuusen huoneen nurkkaan, ja sen alla oli kasa paketteja.
"Joko saa avata?" Jimin kysyi viattomasti. Hän istui lattialla pehmeä paketti kädessään, ja hymyili leveästi.
Jin kumartui ottamaan hänestä kuvan, ja hymyillen hän antoi pojalle luvan avata paketin.
Kaikki muutkin alkoivat avata paketteja, ja hymyillä saamilleen lahjoille. Istuin sängyllä, ja katselin hymyillen kuinka Jimin kuori paketista pehmonallen. Yoongi kai piti häntä vielä ihan pienenä, ja nauroin Jiminin onnelliselle ilmeelle. Minäkin halusin nallen, pakko myöntää.
Hoseok käveli viereeni, ja ojensi minulle paketin. Se oli kova, ja kääritty punaiseen lahjapaperiin. Katsoin häntä uteliaana, ja revin kääreet irti.
Sisältä paljastui kuvakirja.
Hengitykseni pysähtyi, enkä uskaltanut avata ensimmäistä sivua. Tiesin mitä siellä olisi, ja en ollut valmis näkemään sitä. Toisaalta halusin yrittää, halusin muistaa kaiken. Mutta osa minusta halusi vain unohtaa, antaa olla.
Hoseok huomasi epäröintini, ja poika istui vierelleni sängylle. Hellästi hän veti minut syliinsä, ja otti kuvakirjan käteensä.
"Katotaanko sitä yhessä?" Hän kysyi hymyillen.
Nyökkäsin, halusin katsoa kuvia Hoseokin kanssa. Se tuntui turvalliselta, eikä minua enää ahdistanut ajatus kuvien sisällöstä.
Varovasti käänsin ensimmäisen sivun esille. Siinä oli kaksi kuvaa.
Toisessa olimme me kaikki, juuri kun olimme muuttaneet tänne. Hoseok näytti kieltä kameralle, ja hänen tukkansa oli vielä kirkkaan oranssi. Nyt se oli haalistunut persikanväriseksi, enkä osannut päättää kummasta pidin enemmän. Jin hymyili lempeästi ja Namjoon istui lattialla Yoongin kanssa mahtuakseen kuvaan. Minä seisoin reunalla, pitäen Jungkookia kädestä. Poika hymyili heikosti, ja puristi kättäni takaisin.
Hymyilin hieman, muistan kun otimme tuon kuvan. Se oli yksi ensimmäisiä muistojamme.
Minua ei pelottanut enää nähdä kuvia Jungkookista, ihan kuin olisin sujut sen kanssa etten enää tapaa häntä. Toisaalta osa minusta kirkui, ja halusi hänet takaisin. Meinasin hätääntyä, ja silmäni lukittautuivat ruskeahiuksisen pojan hymyileviin kasvoihin. En pääsisi Jungkookista eroon, hän seuraisi minua aina minne menenkin. Rakastin häntä yhä, mutta eri tavalla kuin Hoseokia.
Hoseok huomasi tilanteeni, ja äkkiä hän osoitti seuraavaa kuvaa.
"Kulta, kato. Tässä on Jin ja Namjoon, kun ne opetteli käyttämään meidän keittiötä. Namjoon melkein poltti sen" hän nauroi, ja suuni kääntyi hymyyn.
Muistin sen päivän kuin eilisen. Jin olisi halunnut tehdä lättyjä, mutta keittiössä ei ollut pannua. Hän haikaili pannun perään vielä iltapalapöydässäkin, ja kaikki nauroivat hänelle.
"voidaanko kattoa tätä myöhemmin?" Kysyin yhtäkkiä hiljaa.
"Haluun avata muitakin lahjoja"
Hoseok nyökkäsi hymyillen, ja antoi minulle vierestään paketin. Se oli pehmeä, ja uteliaasti revin sen auki.
Sisältä paljastui villapaita. Se oli vaaleansininen, ja siinä oli vaaleanpunaisia sydämiä helmassa.
"Mun äiti kuto kaikille meille tällaset" Jin nauroi, ja nosti oman paitansa paketistaan. Se oli keltainen, ja sen alareunaa koristivat haalean oranssit raidat.
"Taehyung, se halus erityisesti käyttää aikaa tohon sun omaan. Se kuuli sun...tilanteest. Se halus auttaa, toivottavasti tykkäät siitä" poika hymyili.
Olin purskahtaa itkuun. Jinin äiti oli ollut niin ajattelevainen, tunsin itseni todella rakastetuksi. Äkkiä riisuin hupparini, ja vedin villapaidan päälleni. Se oli lämmin ja pehmeä, eikä kutittanut ikävästi.
Hoseok sai punaisen paidan, jossa oli valkoisia palloja. Hymyillen hänkin veti sen ylleen, ja veti minut itseään vasten.
"Rakas, sä näytät niin suloselta tossa paidassa" hän kuiskasi korvaani, ja punastuin. Hautasin pääni hänen rintaansa, ja Hoseok nauroi.
Jimin sai vaaleanpunaisen paidan valkoisilla raidoilla, Yoongi tummansinisen, ja Namjoon vihreän. He kaikki pukivat paidat ylleen, ja nauroivat.
"Samikset" Namjoon nauroi, ja heitti tyhjät lahjapaperit syrjään.
-
Olimme vihdoin saaneet kaikki lahjat avattua, ja lahjapaperit siivottua. Jimin oli meistä iloisin, hän puhua pälpätti jatkuvasti kuinka onnellinen hän oli, ja vähän välillä poika heittäytyi ryöstämään suukon Yoongilta. Yoongi nauroi, ja vastasi suudelmiin hymyillen.
Namjoon ehdotti, että menisimme katsomaan leffaa takaisin sohvalle. Ehdotus sopi muille, ja jätimme avatut lahjat sikin sokin makuuhuoneen lattialle. Tassutin Hoseokin perässä olohuoneeseen, mutta hämmästyksekseni hän ei istunutkaan sohvalle. Poika suuntasi eteiseen, ja nopeasti hän veti kengät jalkaansa.
"Hoseok?" Kysyin hiljaa.
"Kulta, mun pitää käydä...ulkona" hän sopersi hermostuneesti.
Ihmetellen vedin itsekin kengät jalkaani, ja astuin pojan perässä käytävään. Kävelimme siitä ulko-ovelle, ja astuimme ulos pakkaseen. Hoseok katsoi minua katuvasti, ja työnsi käden taskuunsa.
"Poltaks sä" kysyin, tai pikemminkin totesin ääneen.
Hoseok nyökkäsi hiljaa, ja kaivoi taskustaan tupakan ja sytkärin. Hiljaa hän sytytti sen, ja työnsi sytkärin takaisin taskuunsa.
"Anteeks"
Katsoin poikaa hämmentyneenä.
"Miks sä pyydät anteeks?" Kysyin hiljaa.
"En tiiä, Taehyung. Anna mulle vaan anteeks."
Katsoin Hoseokia yhä hämmentyneenä, ja huomasin kuinka yksinäinen kyynel valui hänen poskelleen.
"Saat anteeks Hoseok" sopersin nopeasti, toivoen ettei poika enää itkisi.
"Älä itke, muakin alkaa itkettää" pyysin, ja astuin lähemmäs Hoseokia.
Hän nosti sätkän huuliltaan, ja kastoi minua hymyillen. Kiedoin käteni hänen kaulalleen, ja painoin huuleni hänen pehmeille huulilleen. En välittänyt vaikka poika haisi tupakalle, hän oli silti minun Hoseokini.
"Mulla on ollu niin ikävä sua" sopersin, ja suutelin häntä uudelleen.
Hoseok heitti tupakkansa lumihankeen, ja laski kätensä lantiolleni.
"Mullakin sua, Taehyung" hän hymyili, ja veti minut itseään vasten.
-
Pian saavuimme takaisin sisälle, ja riisuimme kenkämme eteiseen. Olohuoneessa kaikki olivat jo asettuneet paikoillen, ja hymyilin näylle. Namjoon ja Jin istuivat vierekkäin, Namjoon sohvan nurkassa ja Jin tuolilla. Yoongi ja Jimin olivat taas vallanneet nojatuolin, ja Jimin istui hajareisin Yoongin sylissä. Pehmeä nalle oli pudonnut lattialle, ja Yoongi suuteli poikaa parhaillaan pehmeästi hymyillen.
Tassutin Hoseokin perässä sohvalle, ja käperryin hänen kainaloonsa. Poika silitti minua, ja painauduin häntä vasten. En voisi olla onnellisempi, rakastin häntä. Rakastin Hoseokia yli kaiken.
"...Hoseok" sopersin hiljaa.
"No" hän kysyi lempeästi, ja silitti poskeani.
"Mä rakastan sua" mumisin, ja hautasin pääni hänen syliinsä.
"Mäkin sua kulta, niin paljon."