Like A Revolution

96. Luku|"Kaikki järjestyy"

Aleksin POV:

Olli alkoi suukottaa huuliani. Tosin hitaammin, kuin Rillaa hetki sitten. "Mulla on ollu ikävä." Olli kuiskaa. "Samoin." Vastaan ja nostan käteni tämän niskalle.

Nousen istumaan ja Olli puolestaan menee selin makuulle. Asetun tämän kylkeen kiinni koukistaen toisen jalan hänen ylitseen. Yhtäkkiä tajuan jonkun kävelevän portaita yläkertaan. Emme ehdi edes nousta istumaan, kun isäni ilmestyy oviaukkoon. "Ai Olliki on täällä. Iltaa." Hän tervehtii. "Sä et ilmeisesti koe keskeyttäneesi mitään." Huokaisen. "Mä en nää tässä yhtikäs mitään keskeytettävää. Mutta muistutan myös että lakanakaappimme on nykyisin tässä kerroksessa." Hän sanoo. Hetki lässähti totaalisesti, koska Rillakin ilmestyi huoneeseen kuulostaen, että alkaisi pian vinkua huomiota. "Vietkö pikkukoiranki pois?" Pyydän.

Iskän ja Rillan mentyä huokaisen hieman nolostuneena ja katson Ollia. "Ei se haittaa." Hän sanoo hymyillen. "No ei ehkä." Lasken pääni takaisin Ollin olkapäälle.

Klo 00:15:

Havahduin ja totutin silmät ikkunasta puskevaan valoon. Nostan Ollin käden ja katson kelloa. Samassa hänkin heräsi. "Mikä toi ilme on?" Hän kysyy. "Me nukahettiin." "Niin pääs käymään." Hän vastaa. "Mulla on kuuma." Ilmoitan. "Mulla myös." Tuijotamme hetken toisiamme.

Hetken päästä olemme jälleen kietoutuneena toisiimme, mutta tällä kertaa merkittävästi vähemmällä vaatetuksella. Peiton olimme nostaneet puoliksi päällemme siltä varalta, että vanhempani tulisivat taas ovelle. "Öitä." Kuiskaan. "Hyvää yötä."

Klo 01:40:

Saan jonkun sydänkohtauksen, kun lattialla lojuvien housujen taskussa alkaa soimaan kännykkä. Olli joutuu nousemaan unisen näköisenä. Jään sängylle istumaan ja odottamaan.

Olli: Moi.

Joku: ...

Olli hieroo silmiään ja tämän ilme alkaa muuttua väsyneestä järkyttyneeksi.

Olli: Mä...mut...missä sä oot?

Joku: ...

Olli: Mitä sä haluut että mä teen? En oo kotona just nyt eikä oo autoakaan käytettävissä.

Joku: ...

Olli: Sun pitää puhua niille.

Joku: ...

Olli: Kyllä uskoo, jos puhut totta etkä taas ala perseilemään.

Hän kuiskaa minulle anteeks. Vastaan takaisin, ettei haittaa.

Joku: ...

Olli: Sä et oo tosissas...

Joku: ...

Olli: No...okei. Mut sä tiiät itekki kuka tässä sen vastuun kantaa. Me puhutaan tästä. Älä tee mitään tyhmää, oon tunnin sisällä siellä.

Olli lopettaa puhelun ja näyttää rasittuneelta. Hän nousee viereeni sängylle. Tajuan näyttäväni pikkulapselta. Olli alkaa silittää reittäni. "Anteeks, Krisu on taas menny sooloilemaan. Mun pitää kuulemma hakee se huoltoasemalta mun luo." Hän huokaisee ja tuijottaa minua väsyneillä silmillä. "Olli ei sun tarvi huolehtia siitä." Sanon. "Mä tiiän. Mut haluun et se pääsee mahdollisimman vähällä. Se oli lähteny poliisilaitokselta ja sano, ettei pääse kotiin." "Mut sä oot ihan poikki. Mä tuun sun mukaan." Ehdotan. "Älä tuu. Sä voit jatkaa unia. Mä soitan aamulla." Hän vastaa. "Olli..." "Aleksi, mä lupaan soittaa aamulla. Mut jatka sä nyt unia." Hän keskeyttää ja pukee housunsa jalkaan.

Ollin POV:

Aleksi näyttää surulliselta. Ei tämä minustakaan kiva tapa ollut herätä. Pakkasin kamat reppuun ja laskeuduin toisen polven varassa sängylle. Silitän hetken Alesin hiuksia hänen katsoessa minua pää kalistuneena taaksepäin. "Mä en saa unta enää." Hän väittää. "Kyllä saat. Älä mieti tätä." "Mitä jos sulle sattuu jotain?" Hän huolestuu. "Ei satu. Kaikki menee hyvin." Vastaan. "Olli mitä jos poliisit ottaa sut kiinni?" Hän kysyy. Painan tämän huulille pusun. "Sit mä meen poliisilaitokselle." Vastaan. Aleksi ei enää sanonut mitään.

Poistuin yläkerrasta mahdollisimman vähin äänin. Rilla tuli ihmettelemään eteiseen. Toivottavasti en herättänyt Saria ja Mattia.

Aleksin POV:

Tajusin yhtäkkiä, että Ollihan joutuisi kävelemään. Puen salaman nopeasti, otan avaimet ja puhelimen ja juoksen alas.

"Olli!" Huudan ja hän kääntyy. "Mä vien sut." Ilmoitan ja avaan auton oven. Tämä myöntyi sen enempää mukisematta ja istui pelkääjän paikalle. "Mä kyllä korvaan tän sulle. Ja sun vanhemmille, jos ne heräs." Olli sanoo. "Höpö höpö." Vastaan.

Timeskip 40min:

Saavumme kyseisellä huoltoasemalle, josta Krisu oli ilmeisesti soittanut. Pihassa ei näkynyt ketään. Vasta kun ajoimme sen toiselle puolelle. Poliisiauto, pihalla Kristian ja kaksi poliisia. Tilanne näytti joltain kuulustelulta. Poliisit kääntyvät katsomaan meitä. Nousimme rauhallisesti autosta. "Ketäs te ootte?" Toinen poliiseista kysyy. Olli hengittää syvään ja vastaa: "Kristianin serkku. Ja tää on mun kaveri." "Ja säkö oot se joka tätä miestä oli tulossa hakee?" Sama poliisi kysyy. Olli nyökkää. Toinen käy meidät läpi ja toteaa meidät aseettomiksi ja mitä lie muuta. Meidät myös puhallutettiin ja hetken he myös kuulustelivat vakava ilme molempien kasvoilla. "Tota, tehään niin että te jäätte ainaki hetkeks. Tää juttu pitää nyt selvittää. Kyse kuitenkin todella vakavasti rikoksesta." Poliisi selventää. Nielaisen vaikeasti. Meidän ei todellakaan olisi pitänyt tulla.

Yhtäkkiä Kristian tekee tyhmimmän mahdollisen päätöksen ja pinkaisee pakoon. Hänet saadaan parissa sekunnissa kiinni. Näytti jätkä olevan joissain aineissakin. "Mitä se nyt yrittää karata? Ja syytön mies omien sanojen mukaan." Toinen poliisi kummastelee. Kristian taitaakin olla yksi iso idiootti. Hävettää, että luotin häneen, poltin tupakkaa ja suutelin tätä.

Selvisi, että Kristian on pahoinpidellyt seitsemän aikuista ja tappanut kadulla viattoman lapsen. Järkytyin suunnattomasti ja niin näytti järkyttyvän Ollikin. Lopulta toinen poliisi ottaa käsiraudat ja kiinnittää ne Kristianille. Hänkin osasi nyt olla kunnolla ja hyväksyä tuomion. Hengitykseni ei suostu tasaantumaan. Meidänkin pitäisi lähteä poliisilaitokselle. Samassa nopea kyynelvana valuu auttamatta molemmille poskilleni. Olli huomaa sen ja pyytää saada hetken puhua kanssani. Toinen poliiseista vie Kristianin poliisiautoon. Olli ottaa käsistäni kiinni. Katson häntä epäuskoisena kyyneleet silmissäni. Parin metrin päässä toinen poliiseista vahtii meitä.

"Kaikki hyvin." Olli sanoo. Pudistan päätäni ja peitän suun kädellä. "Rakas, kaikki järjestyy." "Ei. Olli." Emme enempää ehtineet puhua, kun toinen poliisi ottaa Ollin olkapäästä kiinni. "Voidaanko tehä niin, että Aleksi saa lähteä? Hän ei oo tehny yhtään mitään, eikä hänellä ja Kristianilla oo minkäänlaista suhdetta." Olli pyytää. "Olli." Yritän. Tämä puristaa kättäni ja puristan takaisin, mutta joudumme pian päästämään irti. Hän sai puhuttua poliisin ympäri kyynelten putoillessa maahan. Lopulta katson sivusta, kun hänet viedään poliisiautoon ja ovi paiskautuu kiinni.