Like A Revolution

45. Luku|Ilta- ja aamuhetkiä

Hymypoijjaat.🙂

<><><><><><>

Nikon POV:

Onneksi en ollut kovin väsynyt, niin jaksoin tehdä vielä parit työjutut. Loputkin jätkät olivat lähteneet omiin huoneisiinsa. Istuin sängyllä läppäri ja vesipullo seuranani. Olin laittanut valot pois, kaikki paitsi pöytälampun. Hotellihuoneessa oli jotenkin rauhallinen tunnelma. Samassa ovi aukesi ja Aleksihan se sieltä tuli. "Iltahetkiä vain sinullekin." Totean pokkana nostamatta katsettani läppäristä. "M-mitäh?" Aleksi naurahtaa. "Ai...siis mitä mä sanoin?" Kysyn. "Jotain iltahetkiä toivottelit." Hän vastaa ja juo vesipullostaan. "Aa. Joo mä saatan sitteki olla vähä väsyny." Vastaan.

Aleksi tulee vatsalleen sängylle ja avaa puhelimen. Pörrötän tämän hiuksia. "Tee uuestaan. Tuntu kivalle." Hän sanoo. Siirrän käteni takaisin tuon hiuksiin. "Tai jatka vaan." Hän korjaa. "Mä lopetan sit ku käsi puutuu tai tarvin sitä." Ilmoitan. "Joo."

Joonaksen POV:

Kieltämättä pikkuisen yksinäistä, kun Olli nukkui jo. Paitsi että kerrankin rauhallista. Ollihan nimittäin oli se, jolla meni aina ranttaliksi. Päätin vain mennä nukkumaan.

Timeskip 1h:

Aleksin POV:

Katselin TikTokia, YouTubea, Instagramia ja vastailin pariin viestiin. Siitäkään huolimatta ei alkanut väsyttää, vaikka sitä olin jo jonkin aikaa tavoitellut. Niko sulki läppärin ja sai ilmeisesti työt päätökseen. "Väsyttääks sua?" Kysyn. "Vähä joo. Kyl mä aattelin mennä nukkuu, että aamulla jaksais kans herätä." Hän vastaa. Pyörähdän selälleni ja suljen puhelimen. "Mites sulla ja Ollilla?" Niko kysyy. "Mun mielestä tosi hyvin." Vastaan ja aloin vähän hymyillä. Jostain syystä mieleen tuli taas papan kuolema, hautajaiset, kaikki se kipu ja loputtomat kyyneleet. Tunsin masennuksen valtaavan kehoni. Nousin istumaan ja tuijotin peittoa.

"Onks teillä jotaki suunnitelmia sit ku päästään takas Suomeen?" Niko kysyy. "Mmm...aa joo. Öö...en mä tiiä. Ei oo ollu puhetta." Vastaan ja tosiaan koin jonkinlaisen aivojen tyhjäkäynnin.

Klo 02:15:

Joonaksen POV:

"No nyt ei kyllä jaksais..." Kuuluu yhtäkkiä vierestäni. "Jumalauta." Sanoin ääneen. Sain jonkun sätkyn ja säikähdin hereille. "Voi paska Olli." Huokaisen. Jos tuo ääliö vielä kerrankin puhuu unissaan, niin tiputan tämän sängystä.

Timeskip 4min:

"No...älä multa kysy...vittuh." Nyt meni hermot. Saatana haluan nukkua. Työnsin Ollin säälimättä lattialle. Kuului kunnon rymähdys ja tajusin samalla, että jos hän heräsi, niin huomenna soittaisin kitaraa murtuneella kädellä ja mustalla silmällä. "Mitä vittuah?" Kuuluu lattialta. Alkoi vähän naurattaa. Tässä kohti paras keino olisi esittää nukkuvaa, ja niin myös tein. Raotan varovasti toista silmääni ja nään Ollin könyävän sängylle. "Mä olin koko ajan hereillä ja esitin et puhun unissaan." Hän älähtää. "Aijaa, no sittehän se onki mun syy." Vastaan. Suljen silmät ja hymyilen ivallisesti. Yhtäkkiä Olli lyö minua tyynyllä. "Perkele." Tuhahdan ja kiskaisen tyynyn tuon käsistä. "Hei. Kuka työnsi mut alas sängyltä?" Olli muistuttaa. "Saatoin olla minä. Jos en ihan väärin muista."

Aamulla:

Herään herätykseen, joka kuuluu yöpöydältä. "Mee laittaa se pois." Mutisen ja potkaisen Ollin jalkaa samalla. "En helvetissä, mee ite." Saan vastaukseksi. "Hm, hemmetin laiskamatola." Huokaisen ja kömmin vaivalloisesti laittamaan herätyksen pois. Siitä huolimatta molemmat jatkoivat nukkumista.

Timeskip 40min:

Ollin POV:

Säikähdän herätessäni soittoääneeni. Kurkotan puhelimen yöpöydältä ja hieraisen silmiä. Soittaja on Aleksi. Nousen istumaan ja vastaan puheluun laittaen kaijuttimelle.

Minä: Moi...

Aleksi: Huomenta. Kuulostat siltä, että nukuit vähä pommiin.

Minä: Mite nii...eiku oho.

Aleksi: Nii...

Minä: Missä te ootte?

Aleksi: Aamupalalla. Menee puolen tunnin päästä kiinni, nii saisitte ruveta pikkuhiljaa tulemaan.

Minä: Joo koko ajan. Joonas vaan nukku vähä pitkään (haukoitus).

Joonas: Hei mitä vittua..?

Aleksi: Aivan.

Minä: Me tullaan ihan kohta sinne.

Aleksi: Joo, hyvä.

Minä: Rakastan sua.

Aleksi: No nii mäki sua.

Minä: Ootko sä vihanen mulle?

Aleksi: Vähän tympääntynyt.

Minä: Älä oo.

Aleksi: Noni, heippa.

Minä: Heippa.

"Oisit ny laittanu ees kaijuttimen pois. Toi teijän siirappisuus valuu mun elämän tielle." Joonas valittaa. Naurahdan vain ja alan etsiskellä vaatteita.