Like A Revolution

40. Luku|"Vittu mä sekoan!"

✨Villikuva!✨

<><><><><><>

Keskeytin aikeeni hetkeksi, kun Joel sattui katsomaan tänne päin. Yritin parhaani rauhoittua, kun tajusin alkavani hieman käymään kierroksilla. Samassa Olli istuutuu lähemmäs minua, jolloin eräänlaisen kohouman havaitseminen oli helppoa. Aloin varovasti ja maltilla siirtää kättäni tämän jalkojen väliin. Vilkaisin sitten Ollia, joka tuijotti minua pää kallellaan. Yhtäkkiä tämän nousee ylös ja vetää minut kädestä mukanaan. "Me mennään meijän huoneeseen." Tämä selittää muille. Ehdin vilkaista Nikoa, joka näytti huvittuneelta. "Varo Aleksi." Joel sanoi.

Olli veti minut huoneeseen ja oven mentyä kiinni tämä painoi minut seinää vasten. Hetkessä tunsin poskieni olevan tulikuumat. Varmasti mikään ei enää voisi pysäyttää seuraavaa. Syöksyin suutelemaan Ollia kiertäen käteni tämän kaulalle. Toisella painoin häntä takaraivosta. Tämä kuljettaa minut sängyn luo, jolloin irrottaudun hetkeksi tasaamaan hengitystäni. Katson, kun hän kiskaisee sekunnissa T-paitansa pois ja heti perään vetää hupparin päältäni. Kollarit jäivät vielä molempien jalkaan, sillä en enää kestänyt odottaa. Kaadoin Ollin sängylle ja mitään lupia kyselemättä painoin ensin pitkän ja varman suudelman tämän huulille. Sen jälkeen siirryin hieman alemmas, rinnalle. Luotan siihen, että Olli pitäisi lähetyksessä paitansa päällä.

Ollin POV:

En osaa sanoa, satuttiko Aleksi minua tarkoituksella näin paljon. "Aleksi." Huokaisin ja asetin käteni tämän päälaelle. Hän keskeytti puuhansa ja nosti punastuneet kasvot minuun päin. Katsoin tätä takaisin hetken. Siirsin Aleksin kädet housujeni vyötäröllä. Hymyilin tälle koko niiden poisoton ajan. Vittu jos se Porko vaikka tulisi tänne nyt... Pikkuisen huolestutti, kun Aleksi oli purrut rintaanikin niin kovaa. "Voiksä yrittää eka vähä rauhottuu?" Pyydän. "Aleksi katsoo minua hetken istuessaan jalkojeni päällä.

Aleksin POV:

Tuijotan Ollia yrittäen peittää virnistystäni. "Et sä taidakkaa olla mikään puhdas ja viaton." Olli huokaisee. Suoraan sanottuna...tekis kyllä mieli laittaa jotain suuhun.

Timeskip 40min:

Ollin POV:

Aleksi makasi vatsallaan sängyllä peiton alla ja katsoi minuun. Kävin pesemässä vielä hampaat, tuo oli tehnyt sen ennen minua. Avasin puhelimen.

WhatsApp

Joonas🤪: Mä ilmeisesti nukun Moilasen kainalossa tän yön.

Minä: Joo, aina ei kaikki pääse mun viereen.

Joonas🤪: Kato jätkähä on hengissä.

Minä: Miks en olis?

Joonas🤪: Mä kuulin vähä juttuu luotettavasta lähteestä, et Aleksi on välillä aika...no sä sen varmaan tiiät.

Minä: Ei please puhuta tästä.

Joonas🤪: Mistä me ees puhuttiin?

Minä: Ei mistään. Oikein hyvää yötä.

Joonas🤪: Öitä.

Tulin kylpyhuoneesta ja hieroin silmiäni. Huomaan Aleksin nukahtaneen. Hän on söpö. Täydellinen. Niin, niin upea. Jään tuijottamaan tätä lumoutuneena, hymyillen. Istun hiljaa hänen viereensä sängylle ja alan silittää hitaasti hänen paljasta selkäänsä. Aika paljon sä mua satutit. Mutta eikös se niin mee, että rakkaudesta se hevonenki potkii?

Aleksi vetää tyynyn paremmin halaukseen päänsä alle. Tämän kasvot ovat minuun päin. Asetun kyljelleen hänen viereensä ja alan nyt leikkiä noilla aaltoilevilla, pehmeillä ja mustilla hiuksilla. Mietin asioita, jotka liittyvät Aleksiin. Liittyvät meihin kahteen. Menneisyyteemme. Tulevaisuuteemme. Tarkkailen tämän kasvoja ja niiden kauniita yksityiskohtia. Kuuntelen hänen levollisen pehmeää hengitystään. "Mä rakastan sua." Kuiskaan ja annan kevyen suukon tämän poskelle. "Mmhhh..." Tuon huulilta pilkistää pieni hymy. Pian nukahdin itsekin.

Klo 03:05:

"Olli..." Havahdun Aleksin hiljaiseen mutinaan. "Mm..?" Oli hetken hiljaista. "Tiiäksä...et mikä se on...se ku...ööö...on se toinen siinä...vieressä?" Hän mutisee. Tajusin sitten hänen puhuvan unissaan. Kurkotin puhelimeni ja aloin nauhoittaa. "En tiiä." Vastaan. "No hm. No ku se on siinä...toisessa. Vittu sun kanssas..." Aleksi mutisee kuulostaen turhautuneelta. "Mistä sää puhut?" Kysyn. "No...en minä tiiä..." Tämä vastaa. Aloin taas silittää hänen hiuksiaan. "Haluisitko sä mennä...mun kans jonnekki?" Tämä kysyy. "Ei mennä nyt, ku nyt nukutaan." Vastaan. "Sä oot ärsyttävä..." Aleksi ilmoittaa aika itsevarmasti. "Oonko?" "Mmm...et..." Katson tätä vielä hymyillen. "Hyvää yötä." Kuiskaan vielä uudelleen.

Timeskip 4 päivää:

Klo 17:50:

Aleksin POV:

Nyt ne olisivat. Viimeset kenraalit ennen oikeaa lähetystä. Aikaisemmin ei ollu jännittänyt näin paljoa. Huomasin käsieni tärisevän ja vatsan pohjassa tuntui ikävältä. Tommi taputtaa selkääni ja laskee kätensä sitten olalleni. Kävelemme lavalle. Parin tunnin päästä tekisimme sen seuraavan kerran, mutta silloin se olisi jo paljon isompi juttu. Yleisössä oli jo ihmisiä. Muiden maiden edustajia muunmuassa. Hengitin syvään ja asetin kädet paikoilleen valmiina aloittamaan.

Timeskip 5min:

Joelin POV:

"Ei saatana! Vittu mä sekoan!" Huudan meidän päästyä lavalta. Menisimme nyt katsomaan muita esityksiä. Aleksi kuvasi jotain klippiä Live On The Dark Side-sarjaamme varten ja selitti siihen jotain. Kun nyt mietti, hän oli kuin olisi aina ollut bändissämme. Sopi joukkoon täydellisesti, tuli kaikkien kanssa toimeen ja oli ilmeisesti saanut jutuistamme jotain vaikutteita. Ihan samaa porukkaa.

Istuuduimme meille varatulle sohvalle yleisöön ja ympärille ilmestyi pari kameramiestä. "Noni Pikku Allu. Pistähä puhelin pois, ku oikeet ammattilaiset hoitaa nää hommat." Niko sanoo. "Joo." Tämä naurahtaa ja istuu sohvalle.