Like A Revolution

57. Luku|Perhe

"Pyydettäiskö ne kaks muutaki ulos nii ei tarvis sisällä sotkea?" Ehdotan, kun olimme hakeneet vesipyssyn. "Joo. Mä käyn vielä hakee mun oman sisältä." Tatu sanoo. "Aa, eli sä ootki sitte tupla-aseistettu."

Ollin POV:

"Olli! Tulkaa ulos!" Tatu huutaa ovelta. "Joo. Ollaan kohta saatu tää palapeli valmiiks." Vastaan. "Voiko hauvakoilaki tulla ulos?" Emmi kysyy. "Voi." Vastaan.

Timeskip 15min:

Rilla on niin viisas koira, ettei se karkaisi pihalta. Käytin sen ensin lenkillä ja päästin sitten juoksemaan iloisesti takapihalle. "Hirveetä kyytiä juoksee." Aleksi naurahtaa. "Jep. Pohjelihakset kehittyy." Kävin viemässä Rillan hihnan sisälle ja samalla vastasin Nikolta tulevaan puheluun.

Minä: Moro.

Niko: Mimmonen tilanne teillä on siellä? Että voitaisko tulla käymään?

Minä: No riippuu vähä siitä että ketkä te.

Niko: Mä ja Minna.

Minä: Kyllä kai te voitte.

Niko: Joo. Nähään kohta.

Minä: Moi.

Kävelin Aleksin luo samalla katsoen Rillaa ja Emmiä, jotka juoksivat ympäri pihaa. Rilla tosin kymmenen kertaa nopeampaa. "Niko ja Minna tulee käy..." Aloitan, mutta puheeni katkeaa Tatun ampuessa minua vesipyssyllä. "Hei! Tatu! Onks toi mun vesipyssy?" Huomaan. "E-eei oo." Hän vastaa ja kohta tämä joutuisi juoksemaan karkuun. "Anna se tänne." Älähdän leikkimielisesti, mutta jouduinkin jälleen kastelluksi. Onneksi oli jo lämmin. Kesä oli kyllä tullut nopeasti. Ja hyvä niin.

Aleksin POV:

Istuin terassin reunalle katsomaan kaikkia neljää. Olli oli saanut toisen vesipyssyistä haltuunsa ja sota oli käynnissä. Tuntui tosissaan, kuin olisimme perhe. Emmi näytti suloiselta juostessaan. Välillä tämä muksahti polvilleen, muttei se hänen villiä menoaan haitannut.

Yhtäkkiä kuulen Nikon ja Minnan äänet takaani. "Moi." Sanon hymyillen. "Moikka, tuotiin pikkusille jäätelöä." Niko kertoo. Samassa Olli juoksee terassille etsiessään ilmeisesti piilopaikkaa. "Et vissiin oo kovin montaa kertaa onnistunu väistämään." Totean. Olli nimittäin näytti olevan aika märkä. Aaltoilevat hiukset laskeutuivat osittain kasvoille jotenkin seksikkäästi. "Tatu on hullu sotamies." Olli huokaisee vähän hengästyneenä. "Tulkaa syömään jätskiä." Sanon lapsille, jotka juuri sopivasti sattuivat paikalle. "Saako vähä isommatki lapset jäätelöä?" Olli kysyy ja kyykistyy viereeni. "No saa." Vastaan ja annan tämän poskelle pusun. "Oli vähän märkä poski." Naurahdan. "No mut eiks lapsi oo terve, ku se leikkii?" Olli kysyy hymyillen ja tulee vähän lähemmäs. "No säpä sen sanoit." Vastaan. Taustalta kuulin muiden välistä puhetta, mutten nyt keskittynyt siihen.

Rilla oli ilmeisesti saanut piharallista tarpeekseen ja asettui läähättämään terassin viereen erääseen varjokohtaan. Käännyin terassin reunalla vähän nähdäkseni muut. "Niko heitäkkö yhen jätskin?" Olli pyytää. Tämä tottelee, mutta sanotaanko että jäätelö päätyi kaaressa varmaan viidentoista metrin päähän. "No voi...harakka." Olli naurahtaa. Hyvin menee ainakin tähän mennessä. Ei edes kiroillut. Olin kyllä vahvasti sitä mieltä, että noille kahdelle pitäisi olla jotain tekemistä. Itse en ainakaan jaksaisi viikkoa vain tehdä samaa palapeliä ja katsoa Muumeja.

"Voiko ottaa toisen?" Tatu kysyy, sillä pakettiin jäi vielä. "Sitte ruuan jälkeen." Vastaan. "Okei." Sitten tämä juoksi Rillan luo. Ilmeisesti hän aikoi opettaa tälle jotain temppuja. "Oho, mites se ny noi?" Olli kysyy virnistäen. "Mitä?" "Sehä on ku oikee isä. Iha ammattilainen." Tämä toteaa. Tuo sai minut hymyilemään, mutta myös miettimään.

Emmikin sai jäätelönsä syötyä. "Pitäiskö käydä hakee paperia?" Olli kysyy katsoessaan lapsen kasvoja. "Eipä näytä pahemmin haittaavaan." Niko naurahtaa, kun Emmi ryntäsi hakemaan Ollin vesipyssyn. Olli nousi ylös ja lähti ilmeisesti hakemaan sitä paperia. Päätin mennä mukaan.

Halaan Ollia keittiössä. "Mä rakastan sua." Sanon. "Niin mäki sua." Hän vastaa ja nostaa leukaani. Katson tätä kuin koiranpentu ja herkistyn samalla Ollin hymylle. "Mä en kestä su..." Aloitan, mutta samassa tämä tulee kymmenen senttiä lähemmäs ja suutelee minua. Kesken kaiken taustalta kuuluu, kun Rilla juoksee sisälle, käy olohuoneessa ja juoksee takaisin ulos.

Rillan POV:

Hyvä ettei häntäni revennyt kappaleiksi, kun tuo hullu lapsi veti sitä. Oli pakko paeta heti, kun siihen tuli tilaisuus. Olisin halunnut isin syliin turvaan, mutta toinen isi oli varastanut hänet. En halunnut nähdä sitä, joten palasin takaisin, vaikka isi näytti olevan vaarassa. Toisaalta jos hyökkäisin nyt puolustamaan, oma kohtaloni saattaisi olla uhattuna.

<><><><><><>

No nyt mulla tuli ikävä kesää...🥲🦋🌻🌄🐚🐠🌊