Like A Revolution

86. Luku|Entinen hymypoika

Aleksi suuteli Kristiania. Sen katsominen tuntui pahemmalta, kuin mikään ennen, vaikka olimme nyt eronneet. Miksi hän voi tehdä noin Kristianin kanssa, muttei minun? Tuntui, että Aleksi rakastaa minua koko ajan vain vähemmän. Joku voisi luulla, että vihaan häntä ja että tekisin pian itsekin samoin. Mutta ei. Päinvastoin, tunteeni häntä kohtaan tuntuvat vain kasvavan.

Näky muistuttaa siitä, että olemme eronneet ja että se on nyt ohi. Aleksi ei tee mitään väärin. Vaikkei asia ole lähelläkään sitä, niin pelkään silti menettäväni hänet kokonaan.

Aleksin POV:

Meinasin lopettaa, mutta Kristian vetää minut takaisin entistä intohimoisempaan suudelmaan. En pystynyt kieltämään, etteikö se olisi tuntunut hyvältä. "M-miks sä hymyilet?" Kristian kysyy naurahtaen ja pitäen otsaansa omaani vasten. "Koska tää tuntuu ihan liian hyvältä." Huokaisen. "Nii tuntuu." Hän vastaa ja yhdistää huulemme jälleen.

Ollin POV:

Miten ikinä pääsisin yli Aleksista? En voi enää sanoa häntä omakseni, mutta rakas hän siitä huolimatta minulle on. Kaikki varmasti näkevät, että olen palasina. Eihän se nyt voi jäädä kenellekään epäselväksi, kun tietää tilanteen ja näkee tuon.

Illalla:

Tommin POV:

Olimme palanneet keikkapaikalle. Koska oli tämä porukka kyseessä, niin juomahommat jatkuivat. Eivät tosin minun osalta, sillä joutuisin huomenna ajamaan. Ei kyllä haitannut.

Yksi joukostamme yrittää selvästi vetää bussin takaosassa jotain surukännejä. Menen tämän luokse. "Hei Olli. Äläpä masistele." Sanon. "MuTtA mUa MaSeNtAa. Mä En KeStÄ iLmAn AlEkSiA." Hän mutisee ja huomaan tämän itkevän. Annan tämän nojata minuun ja silitän hänen selkäänsä. "Olli, kaikki hyvin. Sulla ja Aleksilla on hyvät välit, et sä sitä tuu menettää." Sanon rauhallisti. "MuN sYdÄn SäRkYy, KuN sEn RaKkAuS mUa KoHtAaN oN kADoNnU." Olli ulvoo. "Ei se oo kadonnu. Mä en usko siihen. Eihän se nyt kaiken teidän kokeman jälkeen vois mitenkään unohtaa sua silleen."

"Mä OoN nYt EnTiNeN hYmYPoIkA. Mä En EnÄä IkInÄ hYmYiLe." Olli ilmoittaa. "Älä höpise. Mä oon varma, että sä hymyilet viimeistään huomenna." Sanon. "MiTä SiLlOn TaPaHtUu?" Olli kysyy. "En tiiä." Vastaan salaperäisesti. "OlLi!" Jostain kauempaa kuuluu. Kristian tulee bussin takaosaan kanssamme ja heittää molemmille smurffilimsat. "MeHä SoViTtIiN. KaNtSiI vÄlIlLä JuUa JoTaKi MuUtAkI." Hän sanoo ja lähtee.

"Olli, tiiäthän sä ettei kukaan varmasti tuu ikinä tekee samanlaisia muistoja Aleksin kans ku sä?" Kysyn yrittäen piristää tätä. Hän tutkiskelee limsapullon etikettiä ja nyökkää vaisusti. "Se On AiNoO aSiA mInKä Mä ToIvoIsIn, Et AlEkSiKi RaKaStAiS mUa." Hän mutisee. "Ei ne luultavasti tuu näkee Krisun kans enää. Te sen sijaan näätte toisenne melkeen joka päivä." Huomautan.

Timeskip 5min:

Kristian oli käynyt sanomassa, että lähtisi. Hän kiitti päivästä ja oli parin meidän kanssa vaihtanut numerotkin. Istuimme yhä Ollin kanssa bussin taaimmaisilla penkeillä. Yhtäkkiä Olli nousee ja lähtee kävelemään pois. Samassa Aleksi kävelee bussiin sisälle ja näkee tämän. "Olli. Kaikki hyvin?" Hän kysyy huolestuneena. Tämä tosiaan oli itkenyt, eikä varmasti kyennyt hymyilemään. Päätin kävellä näiden ohi ja ulos. Antaa heidän olla hetki kahdestaan.

Aleksin POV:

Olli näyttää surkealta. Nostan tämän leukaa parilla sormella. "Olli. Onks jotain sattunu?" Kysyn varovasti. Hän katsoo minua kyyneleet silmissä, muttei vastaa. Päätän halata häntä ja tunnen märkien kasvojen painautuvan olkaani vasten. Silitän Ollin selkää ja hiuksia rauhallisesti. "Kaikki hyvin." Kuiskaan.

Ollin POV:

Tuntui niin helpottavalta halata Aleksia. Se herkisti minua entisestäni. En vain yksinkertaisesti keksi mitään parempaa, kuin läheisyys hänen kanssaan. "Olli, haluuksä istuu alas?" Aleksi kysyy. En vastannut. Halasin tätä vain tiukemmin. Kaadun kohta. Joko humalan takia, tai sitten Aleksi tainnuttaa minut kätensä liikkeellä läpi hiusteni. Yhtäkkiä havahdun. "AlEkSi?" "Mitä?" Hän kysyy ja pyyhkäisee kyyneleen silmästään. Miksi hän itki? "Sä HaIsEt TuPaKaLlE. PoLtAtKo Sä?" Kysyn. "En. Mä vaan maistoin ku Kristian kävi röökillä." Hän vastaa tyynesti. "AlEkSi ÄlÄ aLa PoLtTaMaAn." Pyydän surullisena. "Mä yritän olla alottamatta. Vaikka sun takia." Hän vastaa.

<><><><><><>

😘