Like A Revolution

92. Luku|Orava

Ollin POV:

Olin nyt sitten nukkunut, ja herättyäni olo ei ollut mikään virkein. Heti lattialta noustessani meinasin pyörtyä. Vasta silloin myös tajusin, kuinka kamala sotku kodissani on. Katsoin puhelinta. Miksi Joonas, Niko ja Joel ovat soittaneet? Päätin soittaa Joonakselle videopuhelun ja samalla aloin siivoilemaan.

Joonas: Moro.

Minä: Huomenta. Miks sä oot soittanu?

Joonas: Oli ikävä. No ei vaa...

Minä: ...

Joonas: No oli oikeesti. Mut mulla oli myös asiaa.

Minä: No kerro.

Joonas: Ooksä nähny sen uutisen?

Minä: Minkä uutisen?

Joonas: Krisusta.

Minä: En, mä olin kännissä viimetunnit. Kerro jo.

Joonas: No mä sanon tän nyt silleen ku se siinä uutisessa oli. Se on ollu baarissa, vetäny huumeiden yliannostukset ja saattanu kolme ihmistä väkivallalla sairaalaan.

Minä: MITÄ?!

Joonas: ...

Minä: Ei vitussa!

Joonas: Käy lukee se. Kuvista pysty aika hyvin todistaa et kyl se Krisu oli.

Minä: Mä en usko. Ei se tekis nii. Ei helvetti!

Joonas: No sähän sen paremmin tunnet.

Minä: En näköjään. Mun pitää lopettaa.

Joonas: Okei, moikka.

Siivoaminen saa kyllä odottaa. Etsin Krisun numeron puhelimestani ja soitan. Kolme kertaa. Ei vastausta. Mitä hän on oikein mennyt sooloilemaan? Oliko hänellä ollut jo pidempään huumeiden kanssa jotain ongelmia? Jos se olisi ollut kohtuullista, niin satavarmasti hän olisi kertonut. Tai no emmehän me olleet kovin paljoa tekemisissä. Kun Krisu ei vastannut, päätin vähän rauhoittua istumalla sohvalle.

Aleksin POV:

Istuin pianon ääreen. Uusi yritys. Aloin soittaa monessa muodossa jo tutuksi tullutta kappaletta. Siitä ei kyllä enää ikinä voisi tulla mieleen kukaan muu kuin Olli. Samassa tuli mieleen se, mitä tapahtui kaupassa. Siis missä aineissa olin?! Saatanan tyhmää! Vittu!

Hetken soimasin itseäni ja lopulta vitutti jo niin paljon että koin paremmaksi poistua koko rakennuksesta. "Mä käyn ulkona. Tuun ehkä tunnin päästä." Ilmoitan. "Joo."

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Minä: Onks kellään vapaata aikataulussa?

Niko😈: On.

Joonas🤪: Joo.

Olli🖤: On.

Joel💅: Mä oon täällä hevon perseessä nii en oikee pääse mihinkää.🌲

Tommi😎: Mä oon juhlimassa systerin synttäreitä.

Niko😈: Terkkuja ja onnee meijänki puolesta!

Joonas🤪: Oliks Pikku Allulla jotaki mielessä?

Minä: Tehtäskö porukalla jotaki? Aina ollaan vaan studiolla ja tehään töitä.

Niko😈: Sopii.

Joonas🤪: Syömään?

Olli🖤: Mentäskö vaa autolla ajelee ja katotaa mitä keksitään?

Minä: Joo.

Joel💅: Nyt kyllä vituttaa.

Minä: No nii minuaki.

Olli🖤: Syö sinä sitä pullaa nii me mennään riehumaan kylälle.

Minä: Kenen autolla?

Olli🖤: Sun.

Minä: Okei. Tuun hakee nii olkaa sit valmiita.

Kävin hakemassa sisältä auton avaimet ja vedin lippiksen päähän. "Saattaa sitteki mennä myöhempään ku lähetään poikien kans ajelee." Huudan. "Ihan ku oisin kuullu tuonki lauseen aikasemmin." Iskä naurahtaa.

Niko asuu tästä lähinpänä, joten ajelisin ensin sinne.

Timeskip 90min:

Soitan ovikelloa ja säikähdän, miten nopeasti Niko tulee avaamaan. "Moi." Sanon. "Niko oota." Kuuluu Minnan ääni keittiön suunnalta. "Mitä?" "Onko puhelin, avaimet, lompakko ja juomista?" Hän kysyy. "On." "Onko puhelimessa akkua?" "On." "Ette tee mitään tyhmää." "Ei tietenkään." Niko vastaa hymyillen ja Minnan ilmeestä huomasi, ettei se vakuuttanut. "Moikka." Tämä sanoo Nikolle ja antaa tämän poskelle vielä pusun.

"Etupenkki!" Niko hihkaisee. "Oota kumpi asuu lähempänä?" Kysyn. "Joonas." Hän vastaa.

"Varo orava." Niko toteaa. "Voi rakas orava, mene takas metsään. Kaupungissa on vaaroja." Huokaisen. "Onks sulla muuten mopo vielä tallessa?" Kysyn. "Ei, se myytiin jollekki iskän työkaverin lapselle. Olli tyyliin vieläki ajelee sillä omallaan." Hän vastaa. "Käytiin me viime talvena. Emmä tiiä kannattaako sillä enää kovin pitkiä matkoja lähtee ajamaan ku se on jo nii vanha." Sanon. "Olli vai Rieju?" Niko naurahtaa. "No vittu Rieju." Huokaisen ja tyrkkään Nikoa kylkeen. "Ui juku, Robin." Niko sanoo ja laittaa radiota isommalle.

Ollin POV:

Valikoin sopivia vaatteita kaapistani. Okei mitä helvettiä? Miksi Aleksin paita on täällä? Yritin muistella, mutten saanut päähäni, kuinka se on kaappiini ilmestynyt. Päätin ottaa repun, johon laitoin myös Aleksin paidan. Ehkä se oli vahingossa tarttunut mukaan kiertueella.

Timeskip 15min:

Istuudun takapenkille Nikon taakse. "Ale mulla on sun paita." Ilmoitan. "Häh? Miks?" "Emmä tiiä, löyty mun kaapista. "Aha. No mut mihin ajetaan eka?" Hän kysyy. "Kello on kymmenen, eli ei ainakaan vielä syömään." Niko toteaa. Hetken mietiskelyn jälkeen Joonas saa idean: "Mennään ostaa Santulle synttärilahja. Sillähä on ens viikonloppuna." "Sä se kyllä huolehin kaikkien synttäreistä." Vastaan. "Mut mennään vaa. Hommataanko samalla sille Tommin pikkusiskolle?" Aleksi ehdottaa. "Joo. Seki täyttää herranen aika jo yheksäntoista. Joonas voi keksiä, ku tunnetusti ne sun lahjat on parhaita." Niko sanoo.

"Mä koitin soittaa Krisulle. Mihinköhän ongelmiin se on joutunu." Huokaisen ja katson Joonasta. "Älä mieti sitä nyt." Hän vastaa.

<><><><><><>

Tajusin, että tässä kirjassa ei oo pitkään aikaan ollu sitä kaikkien rakastamaa smuttia. Pitääkö olla huolissaan?😅🍿