Like A Revolution

85. Luku|Yhteinen tupakka

Aleksin POV:

"Mä käyn nopeesti ulkona." Kristian sanoo. "Poltaksä?" Kysyn. "Joo." Hän vastaa. "Mä voin tulla mukaan. Pitämään seuraa." Sanon. "Haittaako se sua?" Kristian varmistaa. "Ei tietenkään."

Istumme baarin ulkopuolella olevalle penkille. Katson hetken puhelinta välttääkseni kiusallisen hiljaisuuden. Kristian sytyttää tupakan ja asettaa sen huuliensa väliin. "Onks sulla sit ollu aikasempia suhteita?" Kysyn. "No niitä kyllä on. Tää voi kuulostaa...en mä tiiä...vähän oudolta, mut mä en ees osaa laskea kaikkia yhen illan juttuja. Mä oon seurustellu neljän kans. Pisin ja viimesin suhde päätty tossa kuukaus sitte. Tää henkilö muutti ulkomaille perheen luo." Kristian kertoo. "En mä nää niissä yhen illan jutuissa mitään pahaa. Siihen asti kun ei satuta tai petä ketään." Sanon. "Sä se vaan osaat piristää. Ihan sama kuinka masis yrittää olla." Kristian naurahtaa.

"Entä sulla?" Kristian kysyy ja ottaa taas hatsin röökistään. "Mulla on yksi exä." Vastaan tyynesti. "Mä en tiiä onks tää vaan harhakuva, mut sä vaikutat sellaselta, joka ei ikinä satuttais ketään." Kristian sanoo. "Nii." Oliko se kuitenkin vain harhakuva? Olinko satuttanut Ollia?

Joonaksen POV:

"Mihin ne meni?" Olli kysyy. "En mä tiiä. Kyl ne kohta tulee takas. Älä Olli stressaa." Vastaan. "Musta tuntuu, että mun pitää istua alas." Olli sanoo. "No sitten me istutaan alas."

"Näitkö säki ne viis tyttöö, joilla oli se iso kyltti, missä luki Blind Channel?" Kysyn. "Joo näin. Oli aika hieno." Olli vastaa. "Sit Joel omi sen yhen haukipehmolelun." Tämä naurahtaa. "Nii joo. Mitäköhän aikoo tehä sillä?"

Aleksin POV:

"Haluuksä?" Kristian kysyy tarkoittaen tupakkaa. "Näytinks mä siltä?" Ihmettelen. "Ehkä vähän. Tai en mä tiiä mitä sä katoit." Hän vastaa. "Iskä suuttuis." Naurahdan. "Aa no et sä sitten voi. Se on hyvä vaan." Krisu vastaa. "Oon aika pitkään pidätelly itteeni, etten koskis röökiin. Se haisee mun mielestä hyvälle." Sanon. "Nii munki mielestä. Tämmöseen paskaan mä oon tuhlannu rahojani jo kuustoista vuotta." Hän sanoo. Otan tupakan hänen sormiensa välistä ja vedän yhden hatsin. "Joo kyl mä ymmärrän, et miks." Hymähdän. "Mä toivon, ettet sä ala polttaa tän takii." Kristian sanoo harmissaan. "Aika näyttää. Mut pakko sanoo, et tekis mieli ottaa toinenki." Vastaan. "Älä ota. Mä en anna sulle." Kristian naurahtaa. "Annatpas. Muuten mä en enää ikinä piristä sua." Naurahdan takaisin ja yritän kurkottaa tämän käteen, jota hän vetää kauemmas. "Mua piristää sun pelkkä läsnäolo." Hän vastaa. "No entä jos mä lähen pois?" Kysyn. "Älä lähe."

Päätän rauhoittua ja aloittaa katsekontaktin tämän kanssa. "Tuuksä enää millekään keikalle?" Kysyn. "En valitettavasti. Vaikka olis kyl mahtavaa. Teijän keikka oli mieletön." Tuo vastaa. "Hyvä jos tykkäsit." "Ja mä oon myös saanu ihan mielettömän kaverin." Hän lisää. "Samoin."

Yritän vielä saada tupakan itselleni. "Hei, mä en anna sun ottaa sitä." Kristian naurahtaa. "Annatpas." Kuulostin pikkulapselta. "Se ei tee hyvää Aleksille." Hän sanoo. "Ei tee hyvää sullekaan." "Ei nii, mut sulla on vielä mahdollisuudet olla jäämättä koukkuun." Katson Kristiania tuimasti. "Et saa." Hän sanoo ja ottaa hatsin kiusoitellen. "Älä viiti." Nappaan tupakan tämän huulilta, mutten laitakaan sitä omilleni. Sen sijaan painaudun suutelemaan Kristiania. Hän joutuu puhaltamaan savut ulos sen aikana ja alan tahattomasti hymyilemään. Tupakan sijaan, tähän voisin jäädä koukkuun.

Ollin POV:

"Mennään tonne muiden kans. Sun pitää saada muuta ajateltavaa." Joonas sanoo. "Joo." Istumme pöydän ääreen ja huomaan Joonaksen katsovan ikkunasta ulos. Haluan nähdä, mitä tämä katsoi. Ei olisi kannattanut...

<><><><><><>

Voi että mulla on kiero olo.🤡