Like A Revolution

46. Luku|Huomenna kotona

Joelin POV:

"No?" Kysyn kun Aleksi oli lopettanut puhelun. "Oli nukkunu vähä pitkään." Hän vastaa ja jatkaa kahvin juomista. "No pitihän se arvata." Huokaisen. "Hei voijaanko taputtaa niille jos ne nyt saa ittensä tänne asti?" Niko ehdottaa. "Joo. Oli kyllä sen verran vahvaa suoriutumista." Tommi vastaa.

Pian nuo kaksi sankaria saapuvatkin väsyneen näköisinä hotellin tohvelit jaloissa hissistä. Nämä kävelevät suoraan meidän luokse ja annamme näille pienet aplodin. "Ette ny viittis." Joonas naurahtaa. "Aina viittii. Huomenta vaan teillekki." Sanon. "No huomenta." Olli käy antamassa Aleksin päälaelle aika söpön suukon. "Olli tuol ois ihan ruokaaki tarjolla." Tommi kertoo. "Aa joo."

Timeskip 2 päivää:

Klo 13:10:

Jos minun täytyisi kuvailla olotilaani nyt, niin en pystyisi ainakaan sanomaan sitä ääneen. Oksettaa, sattuu joka paikkaan, korvissa piippaa, polvi on varmaan murtunut ja jalat ovat väsyneet kävelemisestä. Tietenkin olen myös kokenut valtavia tunteita. Hyvänen aika, tulimme kuudenneksi! Euroviisuissa! Mitä vittua? Sanotaanko niin, että oli tullut otettua pari...kymmentä juomaa kahden päivän aikana. Ei mitään muistikuvia oikeastaan mistään. Olimme juhlineet sitten ihan kunnolla, emme tosin edelleenkään sen pidemmällä, kuin hotellin baarissa.

Kahdelta joutuisimme luovuttamaan huoneet, eli ei vielä kiire. Tommi oli noussut jo pari tuntia sitten. Tällä hetkellä teki koneella jotain.

Aleksin POV:

Kertoisin asiani huomenna Ollille. Sen kuuleminen on Ollille luultavasti vaikeaa ja ymmärrän sen. Tiedän että mitä nopeammin asian olisin kertonut, sitä helpommalla siitä olisi päässyt. Itse asiahan ei ole vakava. Enemmänkin se, kuinka kauan olen valehdellut tälle.

Joonas oli laittanut viestiä, ettei Olli ollut vielä herännyt. Kuulemma Joelkin makasi vielä sängyn pohjalla. Toki itsekin olisin mielummin jäänyt nukkumaan, mutta fakta oli se, että huoneet pitäisi ihan kohta luovuttaa.

Klo 13:50:

Olimme saaneet kamamme pois huoneista ja me Nikon kanssa lähdimme kohti ala-aulaa palauttamaan aivainkorttejamme.

Aulassa meitä odottivat Olli ja Joonas. "Monelta se lento lähti?" Olli kysyy. "Oota mä katon. Neljältä." Niko vastaa. Eli kerkeämme käydä syömässä ennen sitä.

Lopulta nuo kaksi viimeistä saapuvat aulaan. "Syytämme Joelia ja hänen krapulatilaansa." Tommi toteaa. "Selvä, teemme niin." Niko naurahtaa.

Timeskip 15min:

Hieman oli kyllä perseestä, että jouduimme kävelemään. Toisaalta liikunta, raitis ilma ja tällä myös säästimme rahaa. Puhelimessani oli auki reittiohjeet hotellin ja lentokentän välillä sijaitsevaan ravintolaan. Sinne oli noin kolmen kilometrin matka. Jos Niko oli laskeskellut oikein, kerkeäisimme hyvin lentokentälle.

Saavumme ravintolaan, eikä siellä ollut edes paljoa porukkaa. Muutama ihminen tunnisti meidän ja heti alkuun saimme ottaa parit yhteiskuvat. Me muut menimme pöytään istumaan, kun Niko ja Joonas menivät tilaamaan. Olli siirtyy viereeni istumaan ja vedän tämän halaukseen. "Huomenta." Sanon. "Huomenta sullekki." Olli vastaa. "Nukuitko hyvin?" Kysyn. "No niin hyvin mitä nyt kuorsaavan ja bisseltä haisevan Porkon vieressä voi." Tommi naurahtaa tälle. "Ai sullako muka oli vaikeeta? Hyvä etten lyöny Joelia tajuilta ku sillä meni juhlimiset vähä yli." Hän sanoo.

Ollin POV:

Omalla tavalla oli kiva, että olisimme kotona vasta yöllä. Siinä oli sellainen oma tunnelmansa tulla yöllä väsyneenä kotiin. Haluan nopeasti Aleksin viereen ja nukkua koko yön lusikassa tämän kanssa. "Noi työntekijät onnitteli meitä kuudennesta sijasta." Porko kertoo heidän palatessa pöytään. "Muistikko kiittää?" Tommi kysyy. "Joo." "Hyvä. On se kohtelias poika." Pidämme Aleksin kanssa käsistä kiinni. Olimme vain tilanneet kaikille jotkut samallaiset annokset. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei hajuakaan mikä tämä oli. Näyttää joltain risotolta tai vastaavalta.

Klo 15:05:

Olimme saaneet syötyä ja lähdimme kävelemään kohti lentokenttää. Aleksi ottaa taskustaan astmalääkkeensä ja pysähtyy hetkeksi. Jään odottamaan häntä. Annoksen oton jälkeen halaan tätä ja siihen hän myös vastaa. "Mun Aleksi. Huomenna ollaan kotona." Sanon. "Nii ollaan. Ja sit mä pääsen sun viereen nukkuu." Hän vastaa. "Hei Romeo ja Julius!" Kuulemme Tommin huutavan. Käännän hymyilevät kasvoni vilkaisemaan noiden suuntaan ja sitten takaisin Aleksiin. Painan tämän huulille pusun, jonka Aleksi toistaa. Jatkamme sitten matkalaukkujen vetämistä.

Klo 16:10:

Istuimme muuten samalla tavalla kuin tullessa. Niko istui nyt Tommin vieressä ja Joonas Joelin. Kone nousisi pian, kun viimeiset tarkistukset olisi tehty. Asia mistä olimme ehkä eniten kiitollisia, oli että soittimille ja muille kamoillemme oli hommattu kyyti ja ne oli tuotu koneeseen jo aiemmin. Muutoin olisimme varmaan vetäneet niitä jollain kottikärryillä.

<><><><><><>

Myöntäkää et toi 2 päivää on kaunis aikahyppy mut syystä X en kyenny kirjottaa siitä finaalista.🍉 I'm sorry. (Ja näköjään oon siirtyny eläimistä ruokiin.)