Like A Revolution

49. Luku|"Sä valehtelit?"

Aivan saatanan ihana kuva!🖤

<><><><><><>

Avasin etuoven. "Moi." Huikkaan ja heitän avaimet eteisen penkille. Olli tulee luokseni arveluttavan näköisenä. "Moooi." Hän sanoo puolestaan pitäen käsiä söpösti selän takana. "No jopas on pojalla hymy herkässä." Naurahdan. "Ja sä ansaitsisit varotuksen tosta ylisöpöydestä." Lisään. "Mikä sulla kesti?" Olli kysyy ja kävelee lähemmäs. "No jäätii vähä suusta kiinni...sä tiiät sen sanonnan." "Tiiän." "Juu."

Olli ottaa minua kädestä edelleen yrittäen peittää hymyä. Hän kävelyttää minut keittiöön, jolloin nään valmiiksi katetun pöydän ja kiinnitän myös huomioni ruuan tuoksuun, joka kantautuu hellalta. "Sä oikeesti teit ruuan." Totean. "Joo. Enkä sotkenu yhtään." Olli vastaa ylpeänä. "Aivan varmasti sotkit." "No...no niin ehkä vähän." Hän myöntää. "No mut hienosti siivosit jälkes." Sanon hymyillen ja halaan tätä. "Sori nyt vaan, mut toi ruoka tuoksuu paremmalta ku sä." Tunnustan. "Joo mä meen viimeistään huomenna suihkuun." "Me mennään." Korjaan.

Ollin POV:

"Tää ruoka ei ehkä oo tehty taidolla, mut sataviiskytprosenttisella rakkaudella on." Selitän. Sanoin sen, koska halusin nähdä tuon hymyn. Sitä voisin katsoa viimeiseeni asti. "On se taito sekin." Aleksi vastaa ja katsahtaa lautasellaan höyryävää pasta-annosta. "Niin ja ajatus tärkein. Jos se ei oo hyvää, nii aattele et se on. Tulee kaikilla parempi mieli." Sanon.

"Katoikko ihan ohjeesta?" Aleksi utelee. "En." Vastaan ja tuo näyttää yllättyneeltä. "Soitin äitille. Ja se muuten sano terkkuja." Kerron hymyillen. "Ihana."

Timeskip 30min:

"Nythän sä voit aina tästä lähtien tehä ruuan." Aleksi toteaa meidän löhöillessä sohvalla etsien samalla jotain katseltavaa. "Kyl mä edelleen oon sitä mieltä, että sä oot parempi tekee ruokaa." Vastaan ja kurkotan tämän päälaelle suukon. "Tuu vähä lähemmäs, ei niskat meinaa taipua." Sanon ja Aleksi siirtää päänsä rinnalleni. "Hei. Ostiksä sitä jäätelöä?" Aleksi muistaa. "Joo. Pakastimen ylimmässä laatikossa"

Pian tämä tulee tyytyväisen näköisenä lusikan ja jäätelöpurkin kanssa takaisin. "Oisit nyt mullekki ottanu lusikan." Pistän suuni mutrulle. "No säästyypähän tiskiä." Aleksi toteaa. "Hm, voi vittu!" Hän yhtäkkiä älähtää. "No?" "Ei oo peittoa." "Tos on viltti." "Se on ihan paska." "Noni..."

Timeskip 3min:

Lopulta kaikki oli hyvin. Istuimme vieretysten sohvalla muumipeitto yllämme. Aleksi söi jäätelöään, kuin nälkää nähnyt pikkulapsi. Elokuvan alkaminen oli hieman viivästynyt. Tuijotin Aleksia tämän natustaessa lusikallista toisen perään. Lopulta hän katsahtaa minuun. "Mitä sä tölläät?" Hän kysyy. "En mitään. Oot vaan jotenki tosi sulonen taas." Vastaan hymyillen. "Haluuksäki maistaa?" Nyökkään. Tämä ottaa lusikkaan jäätelöä ja ikään kuin olisi syöttämässä minua. Avaan suuni ja tuota alkaa huvittaa jokin. "Mitä?" Kysyn suu täynnä jäätelöä. "Aika höppänältä näytät siinä." Hän hymähtää ja sipaisee nenänpäätäni. "Nam." Totean. "Mäki haluun tietää, miltä se sun suussa maistuu." Aleksi ilmoittaa ja painautuu huulilleni.

Illalla:

Aleksin POV:

Olin pari tuntia sitten sanonut Ollille, että tekisin vähän työjuttuja makuuhuoneessa. Pikkuisen kyllä alkoi sattua selkään. Niin kauan olin sängyllä huonossa asennossa istunut. Olli puolestaan oli siivoillut. Antaa pojan touhuta, jos motivaatiota on. Toki tein myös töitä, mutta samalla mietin asiaa, joka Ollille pitäisi kertoa. Samassa hän koputtaa oveen ja astelee sisään.

Ollin POV:

"Aleksi. Sä oot jo yli kaks tuntii tehny työjuttuja." Sanon ja istun tämän viereen sängylle. "Mmhm. Ja mitä meinaat?" "Sitä että voitaisko tehä jotaki kahestaan?" Ehdotan ja nostan leukani tämän olkapäälle. "No mulla olis yks juttu mikä mun pitäis kertoo sulle." Hän sanoo ja sulkee läppärin. "Okei. Sittenhän mä kuuntelen." Vastaan ja siirryn Aleksin taakse halaten häntä. "Älä oo noin positiivinen ja onnellinen." Hän sanoo. "Miks? Entä jos mä oon nyt onnellinen?" Ihmettelen. "No kun se ei oikeen sovi tähän." "Okei. No mä rauhotun vähä."

"Sähän muistat ku erottiin ekan kerran ja muutettiin." Tämä aloittaa. "Muistan." Vastaan ja otan tämän kädestä kiinni. "Niin mulla oli monen vuoden ajan ihan hirvee masennus ja epätoivo. Varmaan joka viikko mä itkin sun perään." Hän jatkaa. Monta kertaa minulle oli sanottu, että osasin hoitaa vakavatkin aiheet järkevästi ja olla suuttumatta. Toki olin käynyt siellä toisessakin päässä, eli huutanut ja jatkanut ihan turhiakin riitoja. Nyt aion kuitenkin olla järkevä, niin Aleksinkin olisi helpompi puhua. "Sit mä jossain vaiheessa aattelin, etten kestä enää ku mietin sua koko ajan. Sit olin yhesti Nightwishin keikalla ja siellä mä tapasin yhen mua vuoden nuoremman tytön, Jannin. Olin sillon yheksäntoista." Aleksi jatkaa. Silitin yhä tämän kättä ja aloin jo aavistaa, mitä asia koski. "No menin sit yöksi sen luo ja samalla tapasin sen vanhemmat. Pari viikkoo myöhemmin oltiin nähty jo joka päivä ja oltiin tosi läheisiä. Aattelin sitte, että mun pitäis unohtaa sut jotenkin ja ku mulla alko olla tunteita Jannia kohtaan..." Aleksi piti taas pienen tauon tarinansa välissä. En sanonut itse mitään silitin vain tämän kättä.

"Me sit alettiin seurustella ja oltiin melkeen vuos, kunnes tajusin ettei se tuntunu oikeelta. Johtu kai siitä, että rakastin sua edelleen ihan liikaa ja muutenkin Janni on tyttö. Tottakai se oli erilaista. Älysin senki, että osittain mä olin Jannin kanssa siks, etten olis yksin. Tiiän kyllä et se oli tyhmää." Aleksi kertoo. "Mutta...sä siis valehtelit?" Älähdän yhtäkkiä tajutessani. Aleksi on vain hiljaa ja tuijottaa käsiään, joista olin päästänyt irti. "Koko tän ajan? Käytännössä viime vuoden lopusta asti." Täsmennän. Tämä nyökkää harmissaan. Okei Olli, hengitä ja pysy rauhallisena. "Miten sä oot voinu? Sä oot pitäny tota asiaa itelläs yli puol vuotta." "Anteeks Olli. Mä en oo osannu kertoo, yritin unohtaa ja jättää sen kokonaan taakse." Tämä sanoo. Nousen sängyltä yrittäen kasata ajatuksiani.