Like A Revolution

29. Luku|Surffipoika

Sunnuntaiaamuna:

Olin herännyt aikaisin, Joonas puolestaan oli vielä nukkumassa. Olin halunnut soittaa vanhemmilleni ja kertoa eilisestä. Kaikki tuntuvat olevan huolissaan minusta. Ymmärrän sen toki, mutta entäs Olli? Kyllä minä pärjään. Vanhemmistani tuli mieleen eräs vasta edesmennyt pappani. Aloin omissa oloissani hymyillä sellaisella epätoivon ja surun täyteisellä hymyllä. Rapsutin pikkukoiran pallomahaa. Sillä ainakin tuntui olevan kaikki tarpeellinen hyvin.

Luultavasti Olli olisi nyt ihan järjissään. Huumeen vaikutusajan olisi nimittäin pitänyt loppua. Olli ei ikinä olisi ansainnut kokea sitä. En voi edes kuvitella, miltä tuntuu kokea äärimmäisiä aistiharhoja, paniikkia ja pelkotiloja. Kuulin jonkun joskus sanoneen, että ihan kuin kaikki pahimmat painajaiset tulisivat konkreettisesti todellisuuteen. Sellaista se kai on.

Ollin POV:

Heräsin sairaalassa. Mitä vittua?! Miksi olen täällä? Mitä tapahtui? Missä Aleksi on? Onko hän kunnossa? Miksi selkääni sattuu niin saatanasti? Miksei kukaan hoitaja tai lääkäri ole huoneessa? En muista mitään. Paitsi sen, että olin ollut kotona ja Julia oli tullut käymään. Muistan siihen asti, kun joimme viiniä sohvalla. Tajusin painaa kutsunappia. Pian hoitaja tulikin paikalle. "Mitä ihmettä on tapahtunu?!" Huudan. Tuo istuu tuolille ja alkaa rauhallisesti selittää minulle.

"Missä Aleksi on? Eihän sille oo sattunu mitään?" Kysyn välittämättä siitä, mitä hoitajan mukaan minulle oli tapahtunut. "Hän meni jollekin kaverilleen siksi ajaksi, kunnes rikos on selvitetty." Tämä selittää. "Mä haluun kotiin. Mulla on kaikki hyvin." Sanon. "Paitsi että saisko jonku kipulääkkeen tai kivunsiirron? Musta tuntuu et mä halvaannun."

Illalla:

Aleksin POV:

Menemme Joonaksen ja Joelin kanssa katsomaan Ollia. "Haluuks sä mennä eka yksin?" Joel kysyy. Nyökkään. Lääkäri avaa huoneen oven ja astun sisään. Tästä tuli mieleen, kun hänen leukansa oli murtunut. Olli nukkui. Saisin herättää hänet. Hoitaja oli jättänyt meidät kahden. Istun Ollin viereen tuolille ja katson tätä hetken. Otan sitten tämän kädestä kiinni ja alan hellästi silittää sitä. Olli alkaa raottaa silmiään ja alan hymyillä. Haluan vihdoin kuulla, kun tämä puhuu minulle. "Aveksi." Hän sanoo. Ilmeeni kirkastuu huomattavasti. "Sattuuko jos mä halaan?" Kysyn. "Mua sattuu, jos et sä tee sitä." Hän vastaa ja silloin syöksyn halaamaan tätä. "Anteeks Olli." "Mitä sä pyydät anteeks?" Hän ihmettelee. "Sitä mitä sulle tapahtu." Sanon. "Ei se ollu sun syy." Jään katsomaan Ollia uppoutuen tämän silmiin.

"Tuu tähän." Olli kuiskaa. Enempää miettimättä nousen ylös ja asetun tuon viereen makaamaan. "Saanks mä avata noi letit?" Kysyn. "Joo." "Sulle tulee sitte kiharat. Semmonen surffipoika." Hymähdän ja käännyn vatsalleni alkaen räplätä Ollin hiuksia. Keskityin Ollin letteihin, enkä edes huomannut tämän tuijottavan minua koko ajan. "Pääseksä millon kotiin?" Kysyn. "No mulle sanottiin, että te tuutte hakee, mutta voittehan te toki tännekki mut jättää." Hän sanoo. "Kyl me varmaan sut jätetään, eipähän tarvi ruokkia sua nii säästyy muutama killinki." Sanon hymyillen. "Vai nii."

Joel ja Joonas tulevat huoneeseen ja päätän siinä vaiheessa lopettaa leikkimisen ja istua takaisin tuolille. "Millanen olo?" Joonas kysyy. En ollut edes tajunnut kysyä tuota. "Ihan hyvä, selkään vaan sattuu iha pirusti." Hän vastaa. "Pystyksä nousee ylös?" Joel kysyy. Enkä tuota. "Mä voin yrittää." "Ota musta tukee, jos tuntuu, et siihen selkään sattuu." Sanon ja siirryn istumaan sängyn laidalle.

Hoitaja tulee huoneeseen. "Mites sen selän kanssa? Pystyksä liikkuu hyvin?" Hän kysyy. "Joo." Olli vastaa. "Pääseekö Olli kotiin?" Joel kysyy. "No miltä susta tuntuu?" Hoitaja kysyy taas Ollilta. "Kyl mää pystyn. Ja eihän mun tarvi yksin olla." Hän sanoo ja katsoo minua hymyillen. Tämä sai vielä jotain putiloita ja jonkin paperin mukaansa.

Olimme Joelin autolla liikenteessä. Joonas meni pelkääjän paikalle, mikä oli ainakin tuolla kuskilla ihan nimensä mukainen paikka. "Tarviksä apuu?" Kysyn Ollilta. "Mä tarvin nyt koko ajan sun apua. Musta tulee sun vauva. En mä kykene nyt mihinkään." Hän sanoo. "Sä oot kyllä niin suomalainen mies. Aina ku on kipee tai joku paikka paskana nii enempi aikaa menee siihen valittamiseen." Huokaisen. "Hei, tuutte joko autoon tai pistätte sen oven kiinni. Tulee iha perkeleellisen kylmä tänne!" Joel huutaa.

<><><><><><>

Nyt ku miettii, nii Ollille on on tän kirjasarjan aikana tullu aika monta lempinimeä. Ainaki Ovvi, Ollistus, badboy, cowboy ja toi surffipoika. Nii ja sitte se hymy-/homopoika.

Ja sit Aleksille ainaki Ale, Allu, Alevi, Aveksi, Junnu ja Alestus. Sanokaa jos unohin jonku.😄